Tyyli

TYYLI | Lauri Seppälä |

Ulkonäkö ohjaa ja paineistaa työelämässä

Suomalaiset kokevat paineita lisätä kuluttamista kauneudenhoitoon.

Yhä useampi työ muovautuu nykyisin asiakaspalveluksi, jossa työntekijän persoonallisuus ja ruumiillisuus ovat valokeilassa. Työelämä odottaa esimerkiksi opettajilta, sairaanhoitajilta ja IT-asiantuntijoilta kykyä miellyttävään palvelukokemuksen tarjoamiseen teknisen suorituksen lisäksi.

Ulkonäön perusteella tehdään hyvinkin pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä, kuinka kykenevä ihminen on tekemään oma työtään.

Työnhakijan yleisilmeen tulisi aina olla siisti ja neutraali, ja hymy lisää aina uskottavuutta. Aiheesta kertoo Itä-Suomen yliopiston kulttuuriantropologian yliopistonlehtori Taina Kinnunen viitaten rekrytointikonsulttien haastatteluihin.

Kinnunen on kirjoittanut yhdessä Jaana Parviaisen ja Ilmari Kortelaisen kanssa teoksen Ruumiillisuus ja työelämä: työruumis jälkiteollisessa taloudessa (2016).

Haussa oikea fiilis ja hyvä tyyppi

Konsultit kertovat etsivänsä tietynlaista ”oikeaa fiilistä” ja ”hyvää tyyppiä”. Tämä tarkoittaa tyypillisesti itsevarmuutta, ulospäin suuntautuneisuutta ja urheilullisuutta.

Eräät haastatelluista rekrytointikonsulteista sanoivat vaistoavansa työnhakijan sopivuuden työtehtävään jopa ennen varsinaista haastattelua pelkän ensivaikutelman perusteella.

Tapaamisissa he luottavat omien sanojensa mukaan intuitioonsa ja ”perstuntumaansa”.
– Haastatteluissamme kävi ilmi, että hyvää tyyppiä ei löydetä psykologisilla kyky- ja persoonallisuustesteillä. Testit pystyvät konsulttien mukaan vain karkeasti ”haistamaan” eroja persoonallisuustyyppien välillä, Kinnunen kertoo.

Kinnunen tulkitsee, että ilmiössä on kyse ruumiillisen kohtaamisen tunteisiin vaikuttavasta reagoimisesta, joka on suuressa määrin tulosta tiedostamattomasta kulttuurisesta oppimisesta.

Fitness-ideologia lyönyt läpi

Konsulttien haastattelujen perusteella ”hyvän tyypin” lisää saa nykyaikana etenkin urheilullisuuden tai liikunnallisuuden avulla.
– Omassa aineistossamme sekä mies- että naiskonsultit sanoivat arvostavansa kaikkien työnhakijoiden liikunta-aktiviteetteja, mikä mielestämme kertoo fitness-ideologian läpimurrosta kulttuurisessa ruumisihanteessa, tutkijat kirjoittavat.

Torjuvia tuntemuksia haastatelluissa konsulteissa herättivät muun muassa työnhakijoiden näkyvät tatuoinnit, lävistykset, ylipaino, boheemi hiustyyli, kaljuus, vakava ihosairaus ja yleinen epäsiisteys.

Eräs rekrytointikonsultti kertoi, että erikoisissa tapauksissa oli aiheellista vähintään varoittaa asiakasta eli työnantajaa etukäteen, jotta tämä välttyy ”turhalta shokilta”.

Kauneuteen kuluttamista vähätellään

Valtaosalle suomalaisista ulkonäkö on tärkeä osa omaa identiteettiä, selvittää taloussosiologian yliopisto-opettaja Outi Sarpila Turun yliopistosta. Hän on kirjoittanut väitöskirjan Kauneutta kaupan – empiirinen tutkimus ulkonäköön kohdistuvasta kulutuksesta Suomessa (2013). Nykyisin Sarpila johtaa ”Suomi ulkonäköyhteiskuntana” -tutkimushanketta.

Sarpilan mukaan suomalaiset haluavat näyttää huolitelluilta, mutta ulkonäköön kohdistuvaa rahankäyttöä halutaan mieluummin vähätellä kuin korostaa. Tämä koskee erityisesti kauneudenhoitoon kohdistuvaa kulutusta.
– Väestötasolla suomalaiskuluttajat arvioivat kauneudenhoitoon kohdistuvan kulutuksen yhtä merkityksettömäksi itselleen kuin alkoholin kulutuksen. Vaatteiden hankinnassakin halutaan korostaa tarvelähtöistä kulutusta.

Euroopan laajuisessa vertailussa suomalaisten kauneudenhoitoon suuntaamaa euromääräinen kulutus on keskitasoa.

Vaikka ulkonäkökulutuksen merkitystä vähätellään, monet kokevat nykyisin paineita lisätä omaa kulutustaan, Sarpila huomauttaa tutkimusraportissa.

Suomalaiskuluttajat ovatkin nurinkurisessa tilanteessa: globaali kulutustrendi kannustaa kuluttamaan ulkonäköön, mutta vaatimuksia voi olla haastavaa sovittaa yhteen perinteisen suomalaisen kulttuurin kanssa.

Kommentoi