Tyyli

TYYLI | Päivi Brink |

Turkulaiset opastavat omalla tyylillä naimisiin

Amerikkalaiset White Wedding -häät, joissa kaikki on valkoista, tyylikästä, suurta ja kallista, eivät houkuta jokaista morsianta. Hurmaavat häät -kirjan turkulaiset tekijät korostavat, että häiden pitäisi näyttää morsiusparilta ja tuoda esiin heidän yksilöllisyyttään. Ripaus glamouria voi löytyä menneiden vuosikymmenien vaikutteista.

Monia tympii useimpien morsiuslehtien ja -liikkeiden antama yksioikoinen kuva häistä. Morsiamen ja sulhasen puvut toistavat sanattomasti sovittua mallia, ja häävalmistelut tähtäävät täydelliseen päivään, jona morsiamen ja sulhasen on suoriuduttava rikkeettömästi roolisuorituksestaan.

Ikään kuin jokin korkeampi taho olisi jo valmiiksi päättänyt, miltä häiden kuuluu näyttää. Näinhän ei onneksi ole.

Turkulaisten Marjo Haapasalon, Emilia Kallisen ja Elina Teerijoen kirja Hurmaavat häät, Inspiroidu menneistä vuosikymmenistä julkaistiin lokakuussa. Kirjassa naisten erilaiset osaamisalueet tulevat luontevasti yhteen. Haapasalo on pukusuunnittelija, Kallinen valokuvaaja ja Teerijoki toimittaja ja tietokirjailija.

Mausteeksi vanhaa tyyliä

Idea kirjasta kehkeytyi ensin Boutique Minnen omistajan, Marjo Haapasalon, mielessä parin vuoden ajan.
– Otan usein suunnittelemiini pukuihin mausteeksi ripauksen vanhojen pukujen tyyliä, mutta en noudata mitenkään orjallisesti tietyn vuosikymmenen tyylipiirteitä. Enimmäkseen suunnittelen ja teen uusia hääpukuja ja joskus muokkaan vanhaa. Lähtökohtana on morsiamen persoona ja vartalonmalli. Teen puvun aina juuri hänelle, Marjo kertoo.

– Idea menneiden vuosikymmenten hääpukutyylejä esittelevästä hääkirjasta kypsyi mielessäni, kunnes Elina kertoi sopivasti etsivänsä uusia yhteistyökuvioita. Emilia oli minulla mielessä kuvaajaksi koko ajan, koska olemme tehneet paljon yhteistyötä, hän jatkaa.

Marjo Haapasalon suunnittelemaan ja ompelemaan morsiuspukuun on otettu vaikutteita 1960-luvun tyylistä.
Marjo Haapasalon suunnittelemaan ja ompelemaan morsiuspukuun on otettu vaikutteita 1960-luvun tyylistä.

Elina Teerijoki on kirjoittanut useita tietokirjoja, esimerkiksi ruuasta, etunimistä ja Turun kaupunginosista. Hän on toimittaja ja vintage-harrastaja ja pitää suosittua Hopeapeili-blogia.
– Tapasimme Marjon kanssa, kun haastattelin häntä 1920-luvun muodista lehtijuttuun vuosia sitten. Kiinnostuin heti hänen kirjaideastaan, Elina toteaa.

Kuvaaja Emilia Kallinen on opiskellut taidekonservointia yliopistossa kotimaassaan Puolassa, ja hän työskentelee taidekonservaattorina Turun museokeskuksessa.
– Olen kuvannut usein Marjon suunnittelemia pukuja, ja tyylimme sopivat hyvin yhteen. Kuvissani on fantasian tunnelmaa ja jonkinlaista satumaailmaa. Tärkeintä minulle on kuitenkin kuvata ihmisiä, ottaa muotokuvia. Marjolle kuvaamani kuvat ovat herkänkauniita ja eteerisiä, ja värimaailmamme kohtaavat hyvin, Emilia kuvailee.

”Jollekin esimerkiksi 1950-luku on rock’n’rollia, mutta valitsimme kuviin tällä kertaa siltä vuosikymmeneltä pastellivärejä.”

Kirjassa kerrotaan naimisiin menoon ja hääjärjestelyihin liittyviä perusasioita, mutta toki puvut ja juhlat ovat pääosassa. Siinä esitellään menneiden vuosikymmenien tyylivaikutteita siteeraavat hääjuhlat 1920-luvulta 1970-luvulle.

Jokaisen vuosikymmenen tyyliin kuuluu tietysti monenlaisia suuntauksia, eikä mitään tyhjentävää kuvaa vuosikymmenen muodista ole tarkoitus antaa.
– Kerromme pääasiat joka vuosikymmenen tyylipiirteistä ja hääpukujen silhueteista. Jollekin esimerkiksi 1950-luku on rock’n’rollia, mutta valitsimme kuviin tällä kertaa siltä vuosikymmeneltä pastellivärejä, Marjo kertoo.

1920-luvun tyylisessä hääpuvussa vyötärölinja on laskettu lanteille ja kevyt pitsikangas laskeutuu valuvasti.
1920-luvun tyylisessä hääpuvussa vyötärölinja on laskettu lanteille ja kevyt pitsikangas laskeutuu valuvasti.

Hurmaavat häät esittelee toinen toistaan kauniimpia morsiustyylejä eri vartalonmuodon omaaville morsiamille. Pukuhistoria tarjoaa vuosisadan ideapankin, josta morsian ja sulhanen voivat etsiä omaa tyyliään. Valinnan vapaus ei tyhjene siihen, mitä morsiuspukuliikkeet juuri nyt tarjoavat.

Tekijät antavat lisäksi ohjeita persoonallisen hääjuhlan järjestämiseen. Häät voidaan pitää vaikkapa piknikillä tai salakapakassa, ja ideoita voidaan ottaa esimerkiksi steampunkista tai latotansseista.

On monta tapaa olla morsian

Elinan kirjoitustyyli on rento ja armollinen. Kaiken ei tarvitse sujua ihan suunnitelmien mukaan, vaan sattuma tuo lisäväriä juhliin.
– Rakkaus ja avioliiton solmiminen ovat häissä tärkeintä, eivät suuret puitteet. Minusta häihin liittyvät tosi-tv-ohjelmat ovat kamalia, koska niissä naureskellaan ihmisten outoudelle, vaikka juuri varovainen toisten miellyttäminen on onnistuneiden juhlien suurin vihollinen, Marjo Haapasalo toteaa.

– On monta tapaa olla morsian ja näyttää morsiamelta, Emilia Kallinen sanoo.

Vanhoista lusikoista tehdyn morsiuskruunun on valmistanut kultaseppä Rami Haapasalo.
Vanhoista lusikoista tehdyn morsiuskruunun on valmistanut kultaseppä Rami Haapasalo.

Tiesitkö, että…

  • 1939 elokuva Tuulen viemää aloitti hetkellisen krinoliinihääpukujen buumin.
  • Sota-aikana morsiuspuku oli usein joko tuttavien tai sukulaisten vanhoista puvuista muodostettu – tai sitten morsian käytti virkapukuaan. Sulhasen luontevin hääasu oli sotilaspuku.
  • Englannin nykyisen kuningattaren eli Elisabeth II:n puvun koristeluun oli käytetty yli 10 000 helmeä.
  • 1960-luvun lopulla mini levisi morsiusmuotiin. Rinnan alle asettuvaa empire-leikkausta suosittiin. Sääriä verhosivat valkoiset sukkahousut. Hihat olivat trumpetin tai kellon muotoisia, ja ne saattoivat olla läpikuultavaa kangasta.
  • 1970-luvulla suuret häät eivät olleet muodissa, vaan moni pari pistäytyi maistraatissa ja piti korkeintaan pienet illanistujaiset kotonaan.
  • Lähde: Marjo Haapasalo, Emilia Kallinen ja Elina Teerijoki: Hurmaavat häät, Inspiroidu menneistä vuosikymmenistä. Schildts & Söderströms, 2015.

Turkulaisia kuvauspaikkoja

Hurmaavat häät tehtiin Turussa, ja kuvauspaikat ovat turkulaisille tuttuja. Mukana ovat muun muassa Ruissalo, Kuralan kylämäki, Martin kirkko ja ravintola Ludu.
– Kirjassa käytetyt mallit ovat pääasiassa ystäviämme, tuttaviamme ja sukulaisiamme. Kaikki olivat mukana talkoohengessä, ja kuvaustilanteet olivat itsessään kuin juhlia. Opimme paljon, usein kantapään kautta, kuvausjärjestelyistä vastannut Marjo Haapasalo kertoo.

Emilia Kallista huvittaa, että hänestä tulikin yllättäen catering-palvelun pitäjä kuvauspäivinä ja Marjosta pakettiautonkuljettaja.
– Monet yhteistyökumppaneistamme olivat turkulaisia. Kirjan ote on kulturellin rento, ja kaipa sekin on turkulaista. Haimme rekvisiittaa ystäväpiirin avulla, ja kirjaprojektimme sai aikaan innostunutta auttamishalua, Elina Teerijoki kertoo.

Lue lisää Marjo Haapasalon työstä: Näin valmistuu iltapuku Linnan juhliin.

Kommentoi