Tyyli

TYYLI | Turun Sanomat |

Mielipide: Vaatekaappi, joka on avattava

Vaateostoksille mennessä tulee ehkä harvoin miettineeksi, miten vaatteet ovat päätyneet kaupan hyllyille ja kuka ne on tehnyt. On vaikea olla selvillä siitä, miten ja missä tekstiilit on valmistettu, sillä tuotantoketjut ovat pitkiä ja yritykset monikansallisia.

Yritykset eivät välttämättä ole edes itse tietoisia, miten heidän vaatteensa valmistetaan. Farkut voidaan valmistaa seitsemässä eri maassa, ja maat voivat sijaita eri maanosissa.

Tietämättömyys tekstiilin alkuperästä kuvastaa sitä, että valtiot, yritykset, alihankkijat ja kuluttajat ovat liian pitkään sulkeneet silmänsä tekstiiliteollisuuden ongelmilta. Tekstiiliteollisuus aiheuttaa monia ekologisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurillisia ongelmia, joihin on nyt puututtava.

Kaukoidän tekstiilitehtaissa ympäristölakien noudattaminen on heikkoa, eikä valtioilla ole kattavaa lakijärjestelmää suojelemaan ympäristöä näissä maissa.

”Vaatteiden kertakuluttamisesta aiheutuva jätekuorma ympäristölle on valtava.”

Tekstiilien värjääminen saastuttaa vesistöjä, sillä kuituihin kiinnittyvän väriaineen määrä on vain 50 prosenttia tai vähemmän. Väriainevuodot ovat yksi syy siihen, että 70 prosenttia Kiinan vesistöistä on saastuneita.

Yhden tekstiilikilon tuottamiseen tarvitaan 200 litraa vettä, joten todellisuudessa tekstiiliteollisuuden aiheuttamat vesikustannukset ovat vielä suuremmat. Tekstiiliteollisuus lisää ennestään ongelmana olevaa vesipulaa esimerkiksi Kiinassa.

Vettä tulisi uudelleenkäyttää tekstiilien valmistuksessa, ja korjata vuotavat putket, jotka aiheuttavat vesistöjen saastumista. Ympäristölaista ja vesistöjen saastumisesta piittaamatttomasta asenteesta koituu vain tappiota kaikille sektoreille.

Tekstiiliteollisuudesta aiheutuvat ekologiset ongelmat kyseenalaistavat nykyistä kulutuskulttuuria. Vaatteiden kertakuluttamisesta aiheutuva jätekuorma ympäristölle on valtava. Pelkästään Suomessa kertyy kaatopaikoille vuosittain 90 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä.

Ensi vuonna voimaan tuleva lakimuutos kaatopaikkasijoittamisesta tuo ehkä tekstiilien jäteongelmaan ratkaisuja. Lakimuutos pyrkii vähentämään biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoittamista, mikä myös tarkoittaa tekstiilijätteen osalta toivottavasti yhä tehostetumpaa kierrättämistä.

Kuluttajalla on mahdollisuus vähentää tekstiilijätettä ostamalla vaatteet kirpputorilta tai hyödyntämällä vaatelainaamoita. Elämän kulutuskulttuurissa on muututtava kestävämmälle mallille.

”Kuka on vastuussa vaateteollisuuden työntekijöiden oloista?”

Aasian tekstiilityöläisten työolosuhteet rikkovat räikeästi yleisiä ihmisoikeuslakeja. Outi Moilalan kirja Tappajafarkut tuo hyvin esiin vaatetusteollisuuteen liittyviä ongelmia työntekijän näkökulmasta. Farkkujen hiekkapuhallus on menetelmä, jolla farkuista tehdään kuluneen näköiset. Menetelmä altistaa työntekijöitä kivipölylle, joka aiheuttaa sairastumista ja johtaa köyhemmissä maissa työntekijän kuolemaan keuhkosyövän tai kivipölykeuhkon seurauksena.

Lainsäädäntö ihmisoikeuksien osalta on puutteellinen, sillä vaatetusteollisuus on keskittynyt Kaukoidän tekstiilitehtaisiin, joissa työntekijöillä ei ole samoja perusoikeuksia kuin länsimaissa. Lapsityövoima on tavallista, ja palkka on huono, jos sitä edes maksetaan.

YK:n kansainvälinen työjärjestö (ILO) tekee työtä lasten työssäkäymisen poistamiseksi. Maailmassa on 150 miljoonaa lapsityöläistä, joista moni tekee töitä palkatta vaatetehtaiden epäinhimillisissä työolosuhteissa.

Kuka on vastuussa vaateteollisuuden työntekijöiden oloista? Vuonna 2013 Bangladeshissa romahti vaatetehdas surmaten 1 100 ihmistä. Tehtaassa valmistettiin muun muassa Mangon ja Benettonin vaatteita.

Ovatko nämä yritykset vastuussa työntekijöiden kuolemista vai alihankkija ja valtio, jotka eivät puuttuneet tilanteeseen? Voiko kuluttaja olla vastuussa, ellei edes yritys tiedä, miten heidän vaatteensa valmistetaan?

Tiivistän edellisen kappaleen yhteen pyyntöön, joka kuvastaa vaateteollisuuden työntekijöiden karuja oloja ja maailmaa, joka on synnyttänyt uuden tavan orjuudelle: En halua pukea ylleni vaatetta, jonka valmistaminen on vaatinut toisen ihmisen hengen.

Karoliina Lehtola
valtiotieteiden ylioppilas, Turku

Kommentoi