Terveys

TERVEYS | TS-STT, Tarja Repo |

Vaihtoehtohoidot kiinnostavat koulutettuja naisia

Tyypillinen täydentävien tai vaihtoehtoisten hoitojen käyttäjä on koulutettu keski-ikäinen ja perheellinen nainen, kerrotaan Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä.

Asiakkaat hakevat usein apua kipuihin kuten niska- ja selkävaivoihin, kroonisten sairauksien oireiden lievittämiseen sekä mielialaongelmiin. Vaihtoehtohoitoja on käyttänyt suomalaisista arviolta kolmannes.

Täydentäviin tai vaihtoehtoisiin hoitoihin lukeutuvat esimerkiksi akupunktio, manipulaatiohoidot, homeopatia ja luonnonlääkintä. Jos mukaan lasketaan hieronta, hoitoja käyttää todennäköisesti vielä enemmän kuin kolmannes kansasta.

Lääketieteessä vaihtoehtohoitoihin suhtaudutaan usein kriittisesti. Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikkö halusi kuitenkin herättää avointa keskustelua kiistellystä aiheesta ja järjestää tänään seminaarin hoitojen yleisyydestä ja tutkimuksesta Suomessa.

”Monet hoitojen käyttäjistä ovat kiinnostuneita henkisistä asioista, mutta eivät uskovaisia.”

Luontaistuotteet ovat suosituinta vaihtoehtohoitoa, sillä niitä on käyttänyt tai kokeillut Taloustutkimuksen aiemmin tehdyn kyselyn mukaan noin 60 prosenttia suomalaisista. Seuraavaksi eniten käytetään ravintolisävalmisteita sekä käydään kiropraktikolla, akupunktiohoidoissa ja vyöhyketerapiassa.

– Monet hoitojen käyttäjistä ovat kiinnostuneita henkisistä asioista, mutta eivät uskovaisia. Usein he elävät keskimääräistä terveellisemmin, kuvailee terveyden edistämisen dosentti, yhteiskuntatieteiden tohtori Pauliina Aarva.

Täydentävillä hoidoilla ei yleensä korvata lääketieteen apua vaan molempia käytetään rinnakkain. Sitä ei ole kuitenkaan tutkittu, viivästyttävätkö täydentävät hoidot lääkärille menemistä.

Täydentävien hoitojen käytön taustalta voi piillä pettymystä lääketieteeseen, jonka ei koeta ottavan huomioon ihmistä kokonaisuudessaan. Aarvan mukaan alalla esiintyy myös epäeettistä toimintaa ja katteettomia lupauksia.

Ala on heikosti säänneltyä, eikä käyttäjä voi valittaa sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto Valviraan.
– Nämä tapaukset eivät kuitenkaan kuvaa koko alaa. Olisikin tutkittava ja selvitettävä, miten asiakkaiden oikeuksia voitaisiin vahvistaa.

Lääkäreiden kannat jakaantuvat

Suomessa vaihtoehtohoidoista ei ole erillistä lainsäädäntöä toisin kuin muissa Pohjoismaissa. Maailman terveysjärjestö WHO ja EU ovat kehottaneet valtioita selvittämään täydentäviä hoitomuotoja koskevan tilanteen ja tuomaan hoitoja mukaan terveydenhuoltoon. Osa lääkäreistä kuitenkin vastustaa ajatusta.

Esimerkiksi eurooppalaisten lääkärien komitea CPME haluaa tehdä selvät rajat lääketieteen ja muiden hoitomuotojen välille. Kannanoton mukaan on tarpeen turvata erityisesti haavoittuvia potilasryhmiä, kuten lapsia, psykiatrisia potilaita ja syöpäpotilaita.

Suomalaiset lääkärit suhtautuvat aiempaa suopeammin tiettyihin vaihtoehtohoitoihin, ilmenee Lääkäriliiton kahden vuoden takaisesta tutkimuksesta. Kolmannes lääkäreistä voisi harkita käyttävänsä akupunktiota, kiropraktiikkaa ja lymfahierontaa.

Hyvin kriittisesti vaihtoehtohoitoihin suhtautuu noin neljännes lääkäreistä.

Toisaalta myös kielteisiä kantoja ilmaistiin aiempaa selvemmin. Lähes kaikki torjuivat henkiparannuksen ja ginseng-juuren, joiden käyttöä voisi harkita vain prosentti.

Tutkijoiden mukaan ammattikunnan tiedot vaihtoehtohoidoista olivat lisääntyneet. Seuraus oli kaksijakoinen. Asenteet uskonvaraisina pidettäviä hoitoja kohtaan olivat kiristyneet ja toisaalta muuttuneet suopeammiksi hoitoihin, joiden vaikutuksia voi selittää tieteen pohjalta.

Hyvin kriittisesti vaihtoehtohoitoihin suhtautuu noin neljännes lääkäreistä. Mutta enemmistö katsoo, että ihmiset voivat käyttää hoitoja, jos niistä ei aiheudu haittaa. Nuorempien lääkärien mielipiteet ovat hieman jyrkempiä muihin verrattuna.

Täydentävien hoitojen kolme ryhmää

  • Ravintolisät: syötävät ja juotavat terveystuotteet, kuten yrttivalmisteet ja probiootit.
    Kehon ja mielen hoidot: esimerkiksi manipulaatiohoidot, refleksologia, shiatsu, hypnoterapia, Alexander-tekniikka, rentoutus- ja hengitystekniikat, meditaatio ja energiahoidot.
  • Kokonaisvaltaiset terveydenhoitojärjestelmät: kuten perinteinen kiinalainen lääketiede, intialainen ayurveda ja homeopatia.
  • Koululääketieteen ulkopuolisista hoidoista on käytetty erilaisia yläkäsitteitä. Perinteisesti on puhuttu luontais- ja vaihtoehtohoidoista. Lääketieteessä on käytetty myös kriittistä termiä uskomushoidot. Lääketieteellisten ja muiden hoitojen rinnakkaista hyödyntämistä kannattavat puhuvat täydentävistä hoidoista tai integratiivisesta lääketieteestä.

Kommentoi