Terveys

TERVEYS | Turun Sanomat |

Vähennä istumisen haittoja lisäämällä liikettä työpäivään

Suomalaiset viettävät jopa kolme neljäsosaa valveillaoloajastaan paikoillaan. Päätetyön lisääntyminen, uudet työvälineet sekä raskaan työn vähentyminen ovat tuoneet monelle mukavamman työasennon, mutta samalla enemmän istumista. Paavo Nurmi keskuksen Harri Helajärvi antaa vinkkejä liikkeen lisäämiseen työpäivään.

– Ennen tehtiin fyysistä työtä ja tultiin kotiin lepäämään. Nyt mietitään istuen vietetyn työpäivän jälkeen, että mistä löytyisi aika liikunnalle, kuvailee istumisen vaaroja tutkinut lääkäri Harri Helajärvi.

Lista runsaan istumisen vaaroista on pitkä: ylipaino, tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä, sydän- ja verisuonisairaudet, rasvamaksa ja jopa ennenaikainen kuolema.
– Ja tämä kaikki riippumatta ihmisen liikunnasta, ravitsemuksesta, geeneistä, tupakoinnista, alkoholin kulutuksesta tai muista elintavoista. Tuoreen tutkimuksen mukaan runsaan kokonaisistumiseen liittyvän ennenaikaisen kuolemanriskin kumoamiseksi tulisikin liikkua hikoillen ja hengästyen reilu tunti joka päivä. Kun vain noin kymmenen prosenttia suomalaisista harrastaa suositusten mukaiset 2,5 tuntia reipasta liikuntaa ja kahdesti lihasten kuntoa vahvistavaa liikuntaa viikossa, ei selvästi suuremman vaatimuksen toteutuminen näytä todennäköiseltä.

Pienet muutokset tärkeitä

Helajärven mukaan istumisen riskien vähentämisessä tärkeää ei ole ainoastaan liikunta, vaan yhtäjaksoisen istumisen katkaiseminen. Liikkeen lisäämisellä työpäivään voidaan tehdä paljon hyvää.

Kouluikäisiä patistetaan ulos ja liikkeeseen välitunneilla. Voisiko runsaan istumisen riskejä lieventää ja liikettä lisätä ottamalla välitunnit käyttöön myös työpaikoilla?
 – No voisihan se olla yksi tapa, Helajärvi naurahtaa. – Tärkeää olisi kuitenkin lähteä muuttamaan tapoja pienten muutosten kautta. Ei tarvitse heti lähteä miettimään välitunnin tyyppisiä ratkaisuja, jo istumisen katkaiseminen riittää. Mitä pienempi teko on, sitä helpompi siitä on tehdä tapa.

Yhtäjaksoisen istumisen katkaisu ei välttämättä vaadi suuria ponnistuksia, vaan ajatustavan muuttamista. Puhelimeen voi puhua seisaaltaan, tulostetun paperin voi hakea hieman kauempaa ja kokouksissa voi olla käytäntö, että puheenvuoron ottaessa noustaan seisomaan. Kahvihuoneessa voi nauttia pystykahvit, ja jopa kokouksen voi viettää kävellen.

Pienillä teoilla on iso hyöty.
– Näitä pieniä tapoja voidaan kasvattaa pikkuhiljaa. Jokainen voi pohtia omalla kohdallaan sitä, kuinka paljon istuu ja mitkä ovat itselle oikeat tavat katkoa tätä. Tärkeintä kaikessa on lopulta liikkeen lisääminen: ei sekään, että seistään putkeen koko työpäivä ole paras tapa toimia.

Työympäristöllä on väliä

Vaikka jokaisen tulee löytää omat keinonsa liikkeen lisäämiseen, voivat hyvin suunnitellut työympäristöt auttaa. Osaksi kyse on oikeanlaisista työvälineistä, mutta tärkeintä on löytää omalle työyhteisölle sopivat ratkaisut.
– Oleellista on löytää työyhteisöstä kumpuavat ajatukset. Työnantajan kampanja, jossa ostetaan sähköpöydät ja käsketään käyttää niitä, ei välttämättä ole se paras tapa. Erilaisille ihmisille tarvitaan erilaisia ratkaisuja, työpisteitä ja tiloja. Työympäristön tehtävä on auttaa jokaista löytämään oma tapa lisätä liikettä työpäivään.

Lähde: Yksi elämä -terveyskampanja.

Kommentoi