Terveys

TERVEYS | Lauri Seppälä |

Reagoimme ruokiin yllättävän yksilöllisesti

Kehitteillä oleva henkilökohtainen ennustemalli pyrkii kertomaan yksilöllisistä reaktioista eri ruokiin.

Kasvava määrä tutkimustietoa viittaa siihen, että ravinto-aineet imeytyvät ja hajoavat aineenvaihdunnassa yllättävän yksilöllisellä tavalla.

Esimerkiksi israelilaisen Weizmannin-instituutin tutkimuksessa havaittiin suuria yksilöllisiä eroja koehenkilöiden verensokerin muutoksissa saman aterian jälkeen. Joillekin esimerkiksi banaani aiheutti voimakkaan verensokeritason nousun.

Eräs testiryhmän diabetesta sairastava nainen oli epäonnistunut toistuvasti laihdutusyrityksissään elämänsä aikana. Testeissä selvisi, että hänen paljon syömänsä tomaatti nosti hänen verensokeriaan poikkeuksellisen paljon ja oli mahdollinen osaselitys painonpudotuksen vaikeuksissa.

Kaikki havaitut reaktiot eivät olleet peräisin itse ruoka-aineista. Eräs tutkittavista esimerkiksi reagoi voimakkaasti ruoan jälkikypsennykseen.

Tavoitteena ennustaa reaktioita

Tällä hetkellä henkilökohtaisten erojen havaitseminen on pitkälti ravitsemusterapeuttien kokemuksen ja ihmisten omien subjektiivisten havaintojen varassa, kertoo Jari Turkia, joka työskentelee data-analyytikkona IT-alan palveluyritys CGI:llä.

Turkia tekee Itä-Suomen yliopistossa väitöstutkimusta siitä, miten ravintoon reagointitapojen eroja voidaan mallintaa ja ennustaa ilman kalliita geenitestejä, vain ruokailutietojen ja helposti saatavien testien perusteella.
– Meidän tavoitteenamme on havaita henkilökohtaisia reagointitapaeroja laaja-alaisemmin uudella ennustemenetelmällä. Tavoitteena on käyttää olemassa olevia ruokapäiväkirjoja ja edullisia laboratoriotasoisia verikokeita.

Turkia kertoo havainnollistavana esimerkkinä perinteisen käsityksen, jonka mukaan kananmunan keltuaisen syönti nostaa huonon LDL-kolestrolin määrää veressä. Näin ei kuitenkaan käy kaikilla ihmisillä.
– Tämä ero johtuu muun muassa erilaisista geeneistä, jotka muuttavat tapaa, jolla ihmisen elimistö käsittelee kolesterolia.

Sairaaloissa eroja reagointitavoissa on havaittu muun muussa munuaispotilailla.
– Heihin suunnittelemme keskittyvämme ensimmäiseksi. Heillä eroja on muun muassa perunan ja kahvin sisältämän kaliumin imeytymisessä vereen. Liian suuri määrä kaliumia veressä voi johtaa munuaispotilailla hengenvaarallisiin rytmihäiriöihin.

Mittaus ja tulkinta haasteina

Jos erot henkilökohtaisissa reagointitavoissa kyettäisiin ennustamaan, mahdollisia ruokavaliorajoituksia voitaisiin löysätä omien reaktioiden sallimissa rajoissa.

Henkilökohtaisen ennustemallin avulla voisi päätellä muun muassa, millaisella ruokavaliolla saataisiin parannettua veriarvoja tai miten vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaisi yksilöön.
– Tämä parantaisi jo suoraan potilaiden elämänlaatua ja hoitovastetta.

Kovin nopeasti kyseiset menetelmät eivät pääse kuluttajamarkkinoille. Ongelmana on etenkin verikokeiden tai muun selkeän vasteen tarpeeksi tarkka mittaaminen.
– Niin kutsutut biohakkerit kyllä kokeilevat monenlaisia mittareita, ja voi olla, että sopiva löytyy jo lähiaikoina, Turkia kertoo.

Toinen merkittävä haaste liittyy ruokavalioennusteiden oikeaan tulkintaan.
– Tässä vaiheessa kone toimii vain asiantuntijan apuna, ja asiantuntija on aina mukana arvioimassa ennusteiden laatua täydentäen niitä.

Millaisin keinoin yksilölliseen ruokavalioon?

  • Ravitsemusterapia on nykytilanteessa luonteva alusta yksilöllisen ruokavalion laatimiseen. Siinä kerätään tietoa potilaan oireista, ruokavaliosta, muista elintavoista, kehonkoostumuksesta ja varsinkin sen epänormaalista vaihtelusta.
  • Tietoja kerätään potilaskertomuksesta, mittaamalla, haastattelemalla tai joskus esimerkiksi ruokapäiväkirjan avulla.
  • Geenitesti, aineenvaihdunnasta kertovat biomarkkerit tai suolistobakteerianalyysi saattavat tulevaisuudessa ohjata ravitsemusohjeita.
  • Esimerkiksi jo vastasyntyneestä voitaisiin ottaa geeni- ja aineenvaihduntanäytteet, joiden perusteella äiti saa mukaansa ruokaohjeet. Tällä hetkellä tutkimustietoa ajatuksen tueksi on kuitenkin puutteellisesti.

2 vastausta artikkeliin “Reagoimme ruokiin yllättävän yksilöllisesti”

  1. Yhteisössä yksilöitä

    Yksilöllistä reagointia tietysti on, mutta kyllä ihmiset isossa mittakaavassa reagoivat syömisiin pitkälti samalla tavalla.
    Esimerkiksi kun 80-90 -luvulla otettiin ilman tieteellistä näyttöä vähärasvaiset ravitsemussuositukset käyttöön ja kansa alkoi niitä noudattamaan. Sen seurauksena lihavuus- ja diabetesepidemia alkoi sitä mukaa kehittyä, ensin amerikassa, sitten euroopassa ja viimeksi kehittyvissä maissa.
    Tämä onkin täysin ymmärrettävä, sillä evoluution myötä lähinnä rasvalla ja lihalla muotoutunut ihmisen metabolia ei kestä jatkuvaa korkeasti hiilihydraattipitoista ruokavaliota.


    • Aino

      No höpöhö nyt: ”Esimerkiksi kun 80-90 -luvulla otettiin ilman tieteellistä näyttöä vähärasvaiset ravitsemussuositukset käyttöön”. Nämä suositukset nimenomaan perustuivat tieteelliseen näyttöön, kuten kaikki viralliset ravintosuositukset vaikka foliohattuteoreetikot miten muuta väittäisivät.

      Siinä olet kyllä oikeassa, että suositukset tehdään väestötasolla, koska väestötasolla tarkasteltuna ihmiset reagoivat jokseenkin samalla tavalla. Uusin tutkimus kuitenkin osoittaan, että yksilökohtaiset erot voivatkin olla merkittävämpiä kuin aiemmin on ajateltu.


Kommentoi