Terveys

TERVEYS | Katariina Norontaus |

Kirja: Vanhenemiseen voi vaikuttaa telomeerejä hoitamalla

Miten kaksi samana vuonna syntynyttä ihmistä voivat olla terveydeltään, henkisiltä kyvyiltään ja ulkonäöltään aivan eri-ikäisiä? Erään vanhenemisen avaintekijöistä uskotaan löytyvän telomeereistä.

Kromosomin dna-rihmaston päässä sijaitsevia telomeerejä voi verrata kengännauhaa suojaaviin kärkituppeihin. Kun tupit kuluvat loppuun, nauha alkaa rispaantua. Telomeerien lyhentymistä pidetään merkittävänä tekijänä ihmissolun vanhenemisessa.

Pitkän ja hyvän elämän biologia -kirjan takana ovat telomeeritutkimuksestaan lääketieteen Nobelilla palkittu Elizabeth Blackburn ja terveyspsykologi Elissa Epelin. Aihetta käsitellään helppolukuisesti tarinoiden, lukuisin käytännön esimerkein ja konkreettisin neuvoin.

Omien telomeeriensä mahdollista kuntoa voi tunnustella itsearviointikaavakkeiden avulla.

Geenit määräävät, mutta teoilla on väliä

Saamme jo syntymässämme eripituiset telomeerit, ja geenit määräävät myös niiden kulumisvauhdin. Tylyltä tuntuu, että vanhempien huono-osaisuus voi kirjan mukaan lyhentää kohdussa kehittyvän lapsen telomeerejä – ja vaikutus vahvistuu haitallisten ympäristötekijöiden kautta sukupolvi toisensa perään.

Teoksessa painotetaankin tieteen popularisoinnin ohella myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja laajan hyvinvoinnin ulottuvuutta. Yleisluontoisiin hyvän elämän neuvoihin ei sinänsä ole nokankoputtamista, mutta suhde telomeereihin on välillä epämääräinen.

Lohdullista on, että telomeeriensä lyhenemistahtiin voi ilmeisesti vaikuttaa paljonkin omilla valinnoillaan, eivätkä esimerkiksi haitallisten kokemusten jättämät jäljet ole pysyviä. Kirjoittajien mukaan kuluneita telomeerejä voidaan jopa pidentää. Se kuulostaa hurjalta.

Telomeerien perushoito ei vaadi kummoista kikkailua. Kirjan esittelemät ennenaikaista vanhenemista ehkäisevät keinot ovat kaikille tuttua tavaraa. Ravitsemussuositusten mukainen terveellinen ruokavalio, aerobinen liikunta, hyvä uni, tupakoimattomuus ja stressin hallinta hellivät solujemme suojaajia.

Stressistä Epelin ja Blackburn kirjoittavat paljon. Heidän mukaansa syy-seuraus-suhde on nimenomaan, että stressille altistuminen voi lyhentää telomeerejä. Tutkimustulokset, joiden mukaan telomeerejään voi pidentää meditoinnin ja tietoisen läsnäolon kaltaisilla stressinhallintamenetelmillä, ovat mielenkiintoisia.

Nuoruudenlähdettä ei löydetty

Ikuisen elämän lähteeksi kengännauhojen kärkitupeista ei taida olla. Tärkeässä osassa telomeerien toiminnassa on niitä huoltava entsyymi, telomeraasi, jonka tuotannon tehostamiseen kirjan menetelmillä pyritään. Blackburn ja Epelin eivät suosittele entsyymin nauttimista lisäravinteena, koska keinotekoinen telomeraasilisä saattaa vauhdittaa solujen hallitsematonta kasvua – eli aiheuttaa syöpää.

Hiljattain maailmalla uutisoitiin myös tutkimuksesta, jossa ikääntymisen pysäyttäminen todistettiin jopa matemaattisesti mahdottomaksi. Vaihtoehtoinamme ovat solujen toiminnan hiipuminen tai edellä mainittu syöpä.

Soluilla on syynsä kuolla, ennemmin tai myöhemmin. Niiden vanhenemistahtiin ja terveen elinikämme määrään voidaan kuitenkin Blackburnin ja Epelin mukaan vaikuttaa arkijärjellisillä, tutuilla keinoilla. Pyörää ei ole keksitty uudelleen, mutta tuskin näillä opeilla menee kovin paljon metsään.
 

Elizabeth Blackburn ja Elissa Epelin: Pitkän ja hyvän elämän biologia – Telomeerit ja terveys. Aula & Co, 2017.

Kommentoi