Terveys & tiede

BLOGIT | Terveys & tiede

Uskomushoidettu syöpä tappaa useammin

Tiedebarometri kertoo, että suomalaisista yhä suurempi osa luottaa tieteeseen. Myös lääketiede on luotetuimpien tieteiden joukossa. Silti selvitysten mukaan uskomushoitoja käyttää kohtalaisen suuri osa väestöstä.

Uskomushoitojen tarjoajat pyrkivät käyttämään termiä täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot taikka jopa täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede (englanniksi CAM).

Todellisuudessa ei ole olemassa kuin yksi lääketiede. Pääsääntöisesti uskomushoitojen tehosta syövän tai muiden sairauksien hoidossa ei ole näyttöä tai ne on osoitettu tehottomiksi. Mikäli täydentävä taikka vaihtoehtoinen hoito on tehokas ja vaikuttava, se siirtyy välittömästi osaksi lääketiedettä.

Siten mielestäni paras termi ns. CAM-hoidolle on uskomushoito sillä niiden teho perustuu uskomuksiin eikä tutkittuun tietoon. Hoitojen tarjoajat eivät luonnollisesti pidä tästä määritelmästä.

Uskomushoidot sisältävät hyvin monenlaisia asioita

On hyvä pitää mielessä, että uskomushoidot eivät ole millään tavalla yhtenäinen uskomus- tai hoitojärjestelmä. Yhtenäinen kuva syntynee siitä, että erilaisten uskomushoitojen tarjoajat tyypillisesti puolustavat toisiansa, vaikka ne olisivat sisällöllisesti keskenään täysin ristiriidassa.

Tämä johtunee siitä, että ne joutuvat toistuvasti vastakkain lääketieteen kanssa ja yhteinen vastustaja yhdistää. Sama ilmiö näkyy myös ravitsemuskiistoissa, joissa erilaiset keskenään ristiriitaiset ruokavaliouskomukset ovat samassa rintamassa ravitsemustiedettä vastaan.

Ensimmäinen ryhmä uskomushoitoja ovat sairauksien vastustuskykyä vahvistavia taikka yleistä terveyttä parantavia hoitoja kuten vitamiini- ja hivenainevalmisteet sekä lisäravinteet.

Näiden taustalla on periaatteessa ymmärrettävä ja hyväksyttävä biologinen mekanismi vaikka itse hoidon tehosta sairaudessa ei olisikaan näyttöä siinä mielessä kuin lääketieteellisiltä hoidoilta tänään vaaditaan.

Toinen ryhmä uskomushoitoja ovat sellaiset hoidot, joita on runsaasti ja hyvin huolellisesti tutkittu ja tutkimuksissa todistettu olevan vaikuttamattomia. Tällaisia on mm homeopatia. Hoitojen antaminen voi aiheuttaa lumevaikutusta, joka on näiden hoitojen ainoa vaikutusmekanismi. Tähän ryhmään voidaan luokitella myös hoidot, joiden perusteet ovat tutkitun fysiologian vastaisia kuten pH-hoidot sekä perustelemattomat väitteet kuten ”koska syöpäsolut käyttävät enegrianlähteenään glukoosia, hiilihydraattien syöminen lisää syövän kasvua.” (tarkennttu 22.8.) 

Kolmas ryhmä uskomushoitoja ovat hoidot, joita ei ole tarpeeksi tutkittu mutta niitä silti tarjotaan tehokkaina hoitoina. On toki teoriassa mahdollista, että jotkut niistä voisivat olla vaikuttavia hoitoja. Mutta tutkimuksia niiden tehosta, turvallisuudesta ja sopivuudesta kyseisen sairauden hoitoon ja kyseiselle potilaalle ei ole tietoa.

Uskomushoitojen eettisyys

Kaikki uskomushoidot ovat periaatteessa mielestäni epäeettisiä olipa hoitojen antaja tietoinen niiden tehottomuudesta tai ei.

Myös ensimmäisen ryhmän uskomushoidot ovat eettisesti kyseenalaisia, kun hoitoa perustellaan väitteillä, joiden totuudellisuudesta ei ole näyttöä ja hoidosta rahastetaan.

Vaikka tiedetään, että puutteiselle vitamiinivalmiste on hyödyllinen, ei siitä voi vetää automaattista johtopäätöstä, että vitamiinilisällä saataisiin johonkin sairauteen hoitovaikutusta. Tällaiset hoidot voidaan kuitenkin katsoa melko harmittomiksi silloin, kun käytetyt tuotteet eivät kyseisillä annoksilla aiheuta haittavaikutuksia.

Toisen ja kolmannen ryhmän hoidot ovat mielestäni aina epäeettisiä, ellei kysymyksessä ole kyseisen hoidon tehoa selvittävä hoitotutkimus, jolle on myönnetty lupa eettisen arvioinnin jälkeen.

Lääkäreille tällaisten uskomushoitojen antamisen epäeettisyys ei pitäisi olla epäselvä. Jokainen Suomessa laillistettu lääkäri antaa lääkärinvalan, jossa hän vakuuttaa seuraavasti:

Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.”

Sanalla ”kokemus” valassa tarkoitetaan lääketieteellistä kokemusta, ei yksittäisen lääkärin subjektiivisia kokemuksia. Tämän vuoksi esim. homeopatialla potilaita hoitava lääkäri rikkoo oman lääkärinvalansa.  Homeopatia on kattavissa tutkimuksissa todettu vaikuttamattomaksi hoidoksi.

Uskomushoitojen laillisuuteen vaikuttaa se, kuka niitä tarjoaa

Erikoista on, että Suomessa uskomushoitojen tarjoaminen on valvottua vain, kun niitä tarjoaa terveydenhuollon ammattikoulutuksen saanut ja rekisterissä oleva henkilö.

Yllä kuvatun ensimmäisen ryhmän hoitojen antamista katsotaan läpi sormien, sillä usein näissä hoidoissa liikutaan tiedon harmaalla alueella eikä hoidoista ole todennäköisesti merkittäviä haittavaikutuksia.

Myös toisen ja kolmannen ryhmän hoitojen antamisesta on Suomessa rangaistu varsin harvoin ja tällöinkin kysymys on ollut tehokkaaksi tunnetun lääketieteellisen hoidon hylkääminen ja haitallisen uskomushoidon tarjoaminen sen sijaan.

Tavallinen seuraus kolmannen ryhmän hoitojen tarjoamisesta on ollut lääkärintoimen rajoittaminen tiettyjen sairauksien osalta. Tehottomaksi tiedettyjen hoitojen kuten homeopatian tarjoamisesta muun lääketieteellisen hoidon ohessa ei ole tietääkseni rangaistu yhtään terveydenhuollon ammattilaista.

Mikäli hoitoja tarjoava henkilö ei kuulu terveydenhuollon rekisteriin, uskomushoitojen tarjoaminen ei ole valvottua vaan tapahtuneet vahingot ovat asianomistajarikoksia. Potilaan kynnys lähteä oikeustoimiin uskomushoitajaa vastaan on korkea. Tilanne voidaan kokea myös merkiksi omasta tyhmyydestä.

Lain mukaan ainoastaan laillistettu lääkäri saa päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Käytännössä ainoastaan, kun uskomushoitojen tarjoaja tekee diagnooseja tai kehottaa potilasta jättämään lääketieteellisen hoidon pois, henkilöitä on tuomittu laittomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Näitä tapauksia on vähän, kun ottaa huomioon uskomushoitojen laajan kentän.

Uskomushoitojen haitallisuuteen vaikuttaa se, millä tavalla niitä tarjotaan

Uskomushoidoilla, kuten kaikilla hoidoilla on myös omat suorat haittavaikutuksensa. Niitä esiintyy myös silloin, kun uskomushoitoja tarjotaan lääketieteellisen hoidon ohessa. Niihin voi perehtyä lukemalla aikaisemman kirjoitukseni.

Epäsuorat haitat ovat potentiaalisesti vaarallisempia. Uskomushoidot voivat muuttaa vaikuttavien lääkkeiden tehoa. Tunnettuna esimerkkinä Mäkikuisman yhteisvaikutukset tiettyjen lääkkeiden kanssa.

Kaikkein suurin potentiaalinen haitta liittyy kuitenkin siihen, että tehokas, vaikuttava hoito voi viivästyä tai jäädä saamatta. Mikäli uskomushoito syrjäyttää vaikuttavan hoidon, seuraukset voivat olla kohtalokkaat vakavissa sairauksissa. Tämän asian tutkiminen on kuitenkin vaikeaa ja tutkimustietoa tällaisista tilanteista on niukalti.

Syöpäpotilaiden tukeutuminen uskomushoitoihin diagnoosin jälkeen lisää kuolleisuutta

Tuoreessa amerikkalaisessa rekisteritutkimuksessa pyrittiin selvittämään millä tavalla uskomushoitoihin turvautuminen vaikuttaa ennusteeseen syöpäpotilailla. Tutkimuksesta raportoi hiljattain myös Helsingin Sanomat melko yleisluontoisesti ja provokatiivisesti.

Terveysbloggarit ja erityisesti uskomushoitojen kannattajat ovat kritisoineet tutkimuksen menetelmiä ja merkitystä.

On siten perusteltua käsitellä tuon tutkimuksen keskeiset tulokset, vahvuudet ja rajoitteet lyhyesti tässä blogikirjoituksessa. Artikkeli löytyy kirjoituksen lopussa olevasta linkistä.

Johnson et al: Use of Alternative Medicine for Cancer and Its Impact on Survival

Tutkimukseen valittiin Yhdysvaltojen syöpärekisteristä 280 rinta-, paksusuoli-, keuhko- ja eturauhassyöpäpotilasta, jotka sairauskertomusmerkintöjen perusteella olivat vuosina 2004-2013 ensi vaiheessa turvautuneet uskomushoitoihin lääketieteellisen hoidon sijaan.

Verrattuna muuhun syöpäpotilasväestöön nämä potilaat olivat keskimäärin nuorempia, paremmin koulutettuja, parempituloisia, useammin naisia ja syövän vaikeusaste oli lievempi.

Tälle ryhmälle valittiin 560 kaltaistettua potilasta, jotka olivat saaneet syöpäänsä normaalia lääketieteellistä hoitoa.

Tutkimuksessa havaittiin, että potilaiden, joiden kohdalla oli maininta turvautumisesta muuhun kuin lääketieteelliseen hoitoon, kuolleisuus oli 7 vuoden seuranta-aikana selvästi suurentunut.

Uskomushoitojen käyttäjistä rintasyöpään sairastuneet kuolivat 5,6 kertaa todennäköisemmin kuin tavanomaista hoitoa saaneet. Paksusuolen syöpään sairastuneet vaihtoehtohoitojen käyttäjät kuolivat 4,5 kertaa todennäköisemmin ja keuhkosyöpään kaksi kertaa todennäköisemmin. Eturauhassyövän osalta lisääntynyt kuolleisuus ei ollut tilastollisesti merkittävästi lisääntynyt.

Alla olevissa kuvissa on esitettynä eloonjäämiskäyrät kussakin potilasryhmässä.

 

Tutkimuksen provosoima kritiikki

Tämä tutkimus ja erityisesti Helsingin sanomien uutisointi on provosoinut paljon someprotesteja. Mielestäni kritiikki on kuitenkin pääsääntöisesti virheellistä tai perustuu tietämättömyyteen tutkimusmenetelmistä. Käsittelen keskeisen kritiikin seuraavaksi:

Rekisteritutkimus on huono eikä se käy asian selvittämiseen

Toki rekisteritutkimuksella on hyvin tunnetut rajoitteensa. Analyysi perustuu taannehtivaan tiedon keruuseen ja tietojen kattavuudessa on rajoitteensa, jos verrataan ideaalitilanteeseen eli prospektiiviseen satunnaistettuun tutkimukseen tai kohorttitutkimukseen.

On kuitenkin vaikea edes kuvitella miten tätä asiaa voisi tutkia prospektiivisella kohorttitutkimuksella. Satunnaistaminen ei luonnollisesti eettisistä syistä ole edes mahdollista. Potilaat, jotka valitsevat uskomushoidot lääketieteellisen hoidon sijaan eivät useimmiten ole valmiita siitä ilmoittamaan eikä sitoutumaan tällaiseen tutkimukseen siinä määrin, että potilasmäärät tulisivat riittäviksi.

Suurin osa potilaista turvautuu uskomushoitoihin täydentävänä hoitona, joka ei korvaa lääketieteellistä hoitoa eikä tutkimus kuvaa tätä ilmiötä

Tämä on osittain totta. Tutkimus ei anna tietoa tilanteesta, jolloin uskomushoidot ovat vain lisänä eivätkä vaikuta lääketieteelliseen hoitoon. Tämän myös tutkijat totesivat.

Mutta tilanne ei useinkaan ole näin mustavalkoinen. Turvautuminen uskomushoitoihin tarkoittaa melko harvoin sitä, että lääketieteellinen hoito jäisi kokonaan saamatta. Toki sitäkin tapahtuu mutta pääsääntöisesti potilaat saavat jotain lääketieteellistä hoitoa. Lääketieteellinen hoito voi viivästyä taikka hoidosta annetaan vain osa (esim Hunks-tanssijan tapaus ja Steve Jobs).

Hoitojen aiheuttaessa rankkoja sivuvaikutuksia, usko johonkin vähemmän ikävään vaihtoehtoon voi vaikuttaa lääketieteelliseen hoitoon sitoutumiseen. Näiden ilmiöiden vuoksi tämä tutkimuksen tulos on arvokas lisä arvioimaan uskomushoitojen riskejä, silloin kun sillä on vaikutusta lääketieteelliseen hoitoon.

Tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollista selvittää, missä määrin potilaat olivat alkuvaiheen jälkeen turvautuneet lopulta lääketieteellisen hoitoon. On kuitenkin todennäköistä, että näin tapahtuu suurimmassa osassa potilaita. Näin on useimmiten tapahtunut Suomessa julkisuudessa olleissa tapauksissa.

Voidaan siis katsoa, että tutkimuksen asetelma on lähellä tilannetta, jossa uskomushoidot eivät ole ainoa hoitomuoto mutta että lääketieteellinen hoito on niiden vuoksi viivästynyt taikka jäänyt vajaaksi.

Potilasryhmät olivat erilaisia

Toki on selvää, että aina kun ei ole kysymys satunnaistetusta tutkimuksessa, ryhmien välillä voi olla eroja. Tutkimuksessa kuitenkin valittiin lääketieteellistä hoitoa saaneet potilaat huolellisen kaltaistuksen jälkeen, niin että ryhmät olivat mahdollisimman samanlaisia lukuisten muuttujien osalta. Etäpesäkkeitä ei saanut olla ja syövän piti olla vielä hoitovaihtoehtojen piirissä.

Tutkimuksessa uskomushoitoja käyttäneiden potilaiden tila ei ollut ainakaan huonompi kuin lääketieteellisen hoitoon turvautuneiden. Siten uskomushoitoihin turvautuneet olivat mahdollisesti alkutilanteessa parempiennusteisia.

Uskomushoidot aiheuttavat erilaisen riskin eri syöpätyypeissä

Eri syöpätyyppien kuolleisuus on hyvin erilainen ja sen vuoksi erot syntyvät valittuna seuranta-aikana eri tahdissa. Mitä suurempi ja nopeampi on kuoleman ilmaantuminen sitä selvemmin ja nopeammin erot tulevat esiin. Eturauhassyövän alkuvaiheen vuosittainen kuolleisuus on pieni, joten suurempi ero ryhmien välillä vaatisi pidemmän kuin 7 vuoden seuranta-ajan.

Eron syntymiseen vaikuttaa myös lääketieteellisen hoidon teho kyseiseen syöpään. Rinta- ja paksusuolisyövissä hoito on tunnetusti tehokasta ja niin erotkin hoitoryhmien välillä ovat suuria. Keuhkosyövässä kuolleisuus on varsin suuri myös lääketieteellisellä hoidolla, jolloin ero jää väkisinkin pienemmäksi.

Uskomushoitoryhmän kuolleisuuteen voi lisäksi vaikuttaa se, että osa potilaista saattoi saada myös lääketieteellistä hoitoa, vaikka alkuvaiheessa he valitsivat uskomushoidon. Uskomushoitoryhmässä kuolleisuus olisi siinä tapauksessa saattanut olla havaittuakin suurempi.

Johtopäätökset

Uskomushoito-termi kuvaa hoitoja, joiden teho ja turvallisuus eivät ole selvillä. Uskomushoidoiksi voidaan lukea myös käytössä olevat hoidot, joissa tehoa ei todistetusti ole olemassa.

Vaihtoehtoinen ja täydentävä lääketiede on terminä virheellinen, sillä se väittää, että olisi olemassa jokin toinen lääketiede, joka olisi vaihtoehto nykyiselle lääketieteelle. Ilmeisesti ajatuksena on, että lääketiede olisi jonkinlainen kiveen hakattu säännöstö oikeista hoidoista ja tarvittaisiin vaihtoehto, jotta saataisiin kehitystä aikaan?

Todellisuudessa lääketieteessä, kuten kaikessa tieteessä, jokaista tämänhetkistä sääntöä haastetaan tutkimuksilla koko ajan, ja se tieto, joka osoittautuu oikeammaksi, voittaa. Vain muutos on pysyvää. Mikäli jokin uskomushoito osoittautuu tehokkaaksi ja turvalliseksi, se automaattisesti korvaa aikaisemman lääketieteellisen hoidon ja siirtyy osaksi lääketiedettä.

Siten vaihtoehtoinen lääketiede on jo lähtökohtaisesti virheellisen logiikan tulos. Se on kasa sekalaisia hoitoja, jotka perustuvat uskomuksiin ja joiden tehoa ja turvallisuutta ei ole todistettu tai tehottomuus on jo osoitettu. Näytön puuttumista puolustellaan sillä, että hoitoja ei haluta tutkia koska lääketeollisuus.

Tämä syöpäpotilaiden rekisteritutkimus antoi tietoa riskistä, kun syöpäpotilas turvautuu uskomushoitoihin lääketieteellisen hoidon sijaan. Tutkimuksen mukaan tällainen valinta selkeästi lisää potilaan syöpäkuolleisuutta rinta-, paksusuoli- ja keuhkosyöpäpotilailla. Tutkimuksen voima ja kesto ei riittänyt osoittamaan merkittävää eroa eturauhassyöpäpotilailla mutta suunta oli siinäkin samanlainen.

Vaikka täydellistä tietoa potilaiden myöhemmistä vaiheista ei ollut rekisteristä saatavilla, tuloksista voidaan mielestäni lisäksi päätellä, että kun uskomushoitoihin turvautuminen vaikuttaa lääketieteellisen hoidon valintoihin ja ajoitukseen, kuoleman riski on lisääntynyt.

Tutkimus ei luonnollisesti kerro mitään tilanteesta, jossa uskomushoitoja annetaan täydellisen lääketieteellisen hoidon ohessa.

On tunnettua, että syöpäpotilaan selviytymiseen vaikuttavat myönteisesti monet seikat kuten yleinen terveydentila, hyvinvointi, terveellinen ravinto ja psykologiset seikat. Näitä tukevat seikat ovat tutkimuksissa parantaneet syöpäpotilaan ennustetta. Niinpä, lääketieteellinen syövän hoito sisältääkin myös näitä toimenpiteitä ja elintapojen ohjausta.

Kuitenkaan useimpien uskomushoitojen osalta riittävää tutkimustietoa ei oheishoitonakaan ole olemassa. Ei ole tutkimusnäyttöä, että erilaisilla kaupallisilla ravintolisillä olisi minkäänlaista lisäarvoa jo nyt suositeltujen keinojen lisäksi. Uskomushoidot, lisäravinteet, hivenaineet ja vitamiinit ovat kovaa ja kannattavaa liiketoimintaa ja syöpäpotilaat ovat altis ihmisryhmä tälle liiketoiminnalle.

 

Viitteet: CAM ja syöpä djx145

 

24 vastausta artikkeliin “Uskomushoidettu syöpä tappaa useammin”

  1. Veikko P.

    Valikoivaa uskomusta, ei sanaakaan lääkkeiden haitallisuudesta puhumattakaan lääkekuolemien yleisyydestä.


    • Kimmom

      Oletan, että kun puhut lääkkeiden haitallisuudesta, niin tarkoitat tässä syöpälääkkeiden haitallisuutta. Muussa tapauksessa kommenttisi taitaa mennä härskisti aiheen ulkopuolelle ja tällä yrittänet sivuuttaa tärkeän tutkimustuloksen. Teksti ei myöskään käsitellyt lääkkeiden haittoja vaan sitä, että syöpäpotilaan turvautuminen uskomushoitoihin voi huonontaa potilaan ennustetta. Syöpälääkkeillä on omat haittapuolensa, mutta aina lääkettä määrättäessä otetaan huomioon niiden tuoma hyöty verrattuna haittoihin. Uskon, että kukaan lääketieteen ammattilainen ei väheksy syöpälääkkeiden tuomia haittoja.

      Lääkekuolemien yleisyydestä kannattanee keskustella sellaisen blogitekstin alla, joka käsittelee aihetta.


    • Juhani Knuuti

      Veikko, tässä tutkimuksessa verrattiin uskomushoitoa saaneita potilaita potilaisiin, jotka saivat lääketieteellistä hoitoa. Lääketieteellinen syövän hoito tarkoittaa leikkaushoitoa, sädehoitoa ja lääkehoitoa, viimemainittu sisältää usein solusalpaajia. Näihin hoitoihin liittyy merkittäviä sivuvaikutuksia ja ne ovat myös julkisuudessa hyvin tunnettuja.

      Puhut uskomuksista vaikka raportoin tutkimuksen kylmiä lukuja. Ei sillä ole väliä mihin minä tai sinä uskomme. Luvut kertovat asian uskomuksista riippumatta. Luvut kertovat, että huolimatta korostamistasi lääkkeiden haittavaikutuksista (taikka jopa lääkekuolemista), lääketieteellistä hoitoa saaneet selviävät syövästään hengissä todella paljon useammin kuin uskomushoitoon turvautuneet. Mitä se kertoo hoidon hyöty-haitta-suhteesta? Minulle se kertoo, että hoidon hyödyt ylitävät moninkertaisesti hoidon haitat; kuitenkaan haittoja vähättelemättä.

      Lääketieteellisen hoidon haitat, jotka siis tunnetaan hyvin ja joita ei mitenkään edes piilotella, ovat kuitenkin toistuvasti se peruste, jolla uskomushoitoja tarjotaan lääketieteellisen hoidon sijaan. Vaikka asiaa ei tässä tutkimuksessa varsinaisesti tutkittu, voi olettaa, että uskomushoitojen haitat voivat olla vähäisemmät kuin esimerkiksi solusalpaajahoitojen haitat. Vastapainona on se, että tehokin puuttuu ja henkikulta on löysemmässä.

      Aikuinen toki saa valita haluaako parantua ja kestää hoidon haittavaikutukset vai välttää haittavaikutukset ja kuolla mutta tämä päätös olisi hyvä tehdä tietoisesti eikä vain käärmeöljykauppiaiden uskomuksiin luottaen.


  2. Näin on

    ”Uskomushoitojen laillisuuteen vaikuttaa se, kuka niitä tarjoaa” Näihän se menee. Kun virallinenen uskomus kertoo, että koleterolin alentaminen vähentää sydänkuolemia, niin se on ok, vaikka tieteellinen tutkimus ei tätä tue. Ei pätevää näyttöä. Hyvin kontrolloidut satunnaistetut tutkinukset osoittavat, että ruokavaliolla tai lääkkeellä alennettu kolesteroli ei vähennä sydänkuolemia. Yltiötehokkaista kolesterolin alentajista, PCSK-9 inhibiittoreista ei ole tutkimuksissa ollut mitään tilastollisesti merkitsevää hyötyä. Yhdistettynä statiineihin, eräässä tutkimuksessa trendi lääkityillä oli lisääntyneen sydänkuolleisuuden suuntaan, mutta tutkimus keskeytettiin. Statiineista on marginaalista hyötyä sekundaaripreventiossa, mutta tämäkin johtunee niiden tulehdusta ja veren hyytymistä hillitsevistä ominaisuuksista, ei kolesterolin alenemisesta. Uskomuksia on siis kaikenlaisia ja erinäisissä tahoissa.


    • Juhani Knuuti

      Kommenttisi todistaa todeksi sen, että ei ole mahdollista kirjoittaa yhtään blogikirjoitusta, johon ei tulisi kommentteja kolesterolista ja kolesterolilääkkeistä. Olipa aihe mikä hyvänsä.

      Kommenttisi todistaa myös sen, että tutkimusnäytön voi kirsikanpoiminnalla saada tulkituksi täysin päinvastaiseksi kuin mitä tutkimusnäyttö oikeasti on. Veren korkean kolesterolin suora syy-yhteys on todistettu niin massiivisella tutkimusnäytöllä, toistuvasti, ja kymmenien vuosien aikana, että sen tiedon luotettavuus lähestyy sitä varmuutta, joka meillä on siitä, että evoluutio on totta ja että maapallo on pyöreä. Sitä ei nimimerkin takaa huutelevat voi kumota, varsinkaan kun kommentti ei väitteiden lisäksi sisältänyt mitään oikeaa uutta näyttöä.

      Mitä tulee veren kolesterolitason alentamisen hyötyihin, on myös myös hyvin massiivisen tutkimusnäytön varmistamaa.

      Tässä blogikirjoituksessa ei sitten tämän enempää enää kolesterolista, kiitos!


  3. Liinanblogi

    Kiitos Juhani Knuuti, linkistä ja kommentistasi, jonka lähetit tähän Olkiukko-blogijuttuuni https://liinanblogi.com/2017/08/15/olkinukke-hyvaa-ja-huonoa-tutkimusta/. Kiitos myös Turun Sanomille mahdollisuudesta avoimeen ja kiihkottomaan keskusteluun.

    Täydentävien hoitojen hyödyistä on runsaasti tutkimusnäyttöä, kuten äskettäin julkaistu tutkimus, jossa refleksologian todettiin satunnaistetussa kliinisessä kokeessa lievittäneen rintasyöpäpotilaiden sädehoidosta saamia sivuvaikutuksia. (Tarrasch et al 2017 http://online.liebertpub.com/doi/abs/10.1089/acm.2017.0023).

    Suomessa kolmannes rintasyöpä- ja eturuhassyöpäpotilaista (Salmenperä 2002: The use of complementary therapies among breast and prostate cancer patients in Finland, European Journal of Cancer Care, 2002, 11, 44–50) käyttää täydentäviä hoitoja tavanomaisen hoidon lisänä. Muualla, esim. Australiassa, osuus on paljon korkeampi.

    Tutkimusten yksityiskohdissa on yleensä aina jotakin kommentoitavaa. Minun kommenttini liittyi tutkimusasetelmaan ja johtopäätöksiin. Kysymys on pitkälti terminologian epäselvyydestä. Jos ei pystytä määrittelemään, mitä hoitomuotoja tutkittiin, niiden vaikutuksia ennusteeseenkaan on mahdoton selvittää. ”Unproven/todistamattomat hoidot, joita on antanut muu kuin lääketieteellinen henkilöstö” tulkittiin artikkelissa ”vaihtoehtoisiksi”, joita ei kuitenkaan määritelty ”täydentäviksi ja yhdistäviksi” (complementary and integrative), ks. https://nccih.nih.gov/health/integrative-health#types. Kirjoituksessa ei myöskään avata sitä päättelylogiikkaa, jonka perusteella ”unproven” tulkitiin ”alternative”ksi ja millaiseksi ”alternative”ksi erityisesti. Tekstistä ei myöskään käy ilmi, valitsivatko potilaat todella vapaaehtoisesti ”unproven”-hoidon lääketieteellisen hoidon sijaan. Tätä ei voi tämän tutkimusasetelman ja raportin perusteella tietää joten päätelmiäkään ei siitä voi tehdä.

    Ehkäpä hanketta rahoittaneet lääketeollisuusyritykset maksavat seuraavan tutkimuksen, jossa tutitaan, miten selviävät suhteessa tämän artikkelin kahteen tutkittuun ryhmään ne, jotka käyttivät ravitsemushoitoja, kehomielihoitoja tms. täydentäviä terveyden edistämisen muotoja lääketieteellisen hoidon rinnalla. Näitä on monikymmenkertaisesti enemmän reaalielämässä kuin ”unproven”-tapauksia (0.02% perusjoukosta) niin Suomessa kuin USA:kin.

    Kaikkea voi ja on saatavakin tutkia. En kannata tutkimuksen rajoituksia. Mielestäni on järkevämpää tutkia, millainen apu olisi mahdollisimman hyvää mahdollisimman suurelle joukolle mieluummin kuin mikä on mahdollisimman haitallista mahdollisimman pienelle potilasjoukolle. Täydentävien hoitojen todellisuus ei ole mustavalkoinen, vaan vivahteikas. On sekä haittoja että tutkitusti myös hyötyjä. Kaikki täydentävien hoitojen tutkimus ei ole lääketieteellistä, eikä sen pidäkään olla, koska hoitaminen ja parantaminen itsessään on paljon muutakin kuin lääketieteeseen nojaavaa toimintaa.

    ”Uskomushoito”-termiä ei käytetä tieteellisessä kirjallisuudessa. Selvennän asiaa täällä https://liinanblogi.com/2017/08/22/uskomushoito-mita-se-on/

    Kiitos vielä kerran. Keskustelu jatkukoon.
    Pauliina Aarva


    • Juhani Knuuti

      Siinä olemme samaa mieltä, että lääketieteellisen hoidon oheen ja lisäksi annettuilla mainitsemillasi hoidoilla on tutkimuksissa osoitettu vaikutuksia. Mutta sitähän tämä tutkimus ei kuitenkaan edes tutkinut. Kirjoittajat itse toivat tämän esiin. Siten tämä kritiikkisi tutkimusta kohtaan menee tältä osin kokonaan ohi.

      Kritiikkisi myös menetelmistä menee ohi. Kuten kirjoittajat kertoivat, kyseessä on rekisteritutkimus, jossa rekisterissä olevat tiedot asettavat tietyt rajoitteet. Ei se asia, että ei tarkkaan pysty identifioimaan millaisia korvaavia hoitoja potilaat saivat, mitenkään estä johtopäätösten tekemistä itse tutkimuksen pääasiasta: Millainen vaikutus on ennusteeseen, jos potilas jättäytyy lääketieteellisen hoidon ulkopuolelle ainakin heti diagnoosin jälkeen ja turvautuu johonkin muuhun hoitoon. Toki olisi vielä hyödyllisempää tietää mitä nämä hoidot olivat olleet mutta ottaen huomioon tutkimuskohteen vaativuuden, siihen ei ole helppo päästä. Kuten omassa kirjoituksessani pohdin, todellisuudessa moni näistäkin todennäköisesti saa myös lääketieteellistä hoitoa eikä tuo asetelma todellisuudessa ole mitenkään erityisen marginaalinen, vaikka niin väität.

      Seuraavaksi sorrut siihen virheeseen, johon tavallisesti vain tieteen ulkopuolella toimivat syyllistyvät: Vihjaat tutkimukseen olleen lääketeollisuuden rahoittama. Sen lisäksi, että väitteesi on virheellinen, se on halpamainen yritys heikentää tutkimuksen uskottavuutta vihjaamalla ilman mitään näyttöä tutkimuksen olevan sen vuoksi vähemmän luotettavaa. Julkaisussa on selvästi kerrottu sidonnaisuudet. Itse tutkimus ei ole artikkelin mukaan ollenkaan teollisuuden rahoittama. Pyydän osoittamaan missä niin todetaan. Tutkijoille pitäisi olla selvää, että kirjoittajien ilmoittamat sidonnaisuudet, esimerkiksi viimeisen kahden vuoden aikana maksetut luento- tai muut palkkiot ilmoitetaan hyvän käytännön mukaisesti riippumatta siitä, ovatko ne liittyneet tähän kyseiseen tutkimukseen. Mikäli itse tutkimusta olisi rahoitettu muulla kuin akateemisella rahalla, siitä olisi maininta. Vai tarkoitatko, että jos joku kirjoittaja on saanut joskus jonkin palkkion, tämä tutkimusdata ja sen analyysi ovat epäluotettavia? Kommentoija itse on julkaissut kirjan, joka käsittelee tätä samaa teemaa ja jonka myynti voi olla olennainen tulonlähde. Vaikuttaako tämä kommentoijan uskottavuuteen?

      Se, että tutkijat tutkivat tilannetta, jossa lääketieteellinen hoito ei toteutunut normaalilla tavalla on minusta hyvä tutkimuskohde. Vaikka valtaosa potilaista ei toimi näin, ei ilmiö ole lainkaan merkityksetön, kuten edellä kuvasin. Mediassa on säännöllisesti tapauksia, jossa potilas harhautuu kuvittelemaan, että olisi jokin parempi uskomushoito ja jättää osan vaikuttavasta hoidosta pois. Tämän ilmiön yleistyminen olisi todella huolestuttavaa. Vastaavaa ilmiötä someajan valetieto on saanut aikaan yleisesti esim sydänsairauksien osalta eikä ole mahdotonta, että ilmiö yleistyy myös syöpäpotilailla.

      Mitä tulee uskomushoito-termiin, kirjoituksessani perustelin, miksi se on sopiva termi suomen kielellä. Se on myös Duodecimin sanastolautakunnan hyväksymä suomenkielinen termi. Miten se muualla ymmärretään, selviää googlaamalla: https://www.google.fi/search?q=uskomushoito&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b&gfe_rd=cr&ei=LXmcWarvDoqr8wfq1YSACw


    • entwo

      Lääketieteen tohtori, professori Juhani Knuuti versus Pauliina Aarva on terveystutkija, kouluttaja ja tietokirjoittaja. Hän on yhteiskuntatieteiden tohtori 🙂
      ”Uskomushoito”-termi on just oikea!
      Kaksi läheistä tuttua kuollut sen takia: yksi kymmen v. sitten, toinen pari vuotta sitten. Ja nimenoman aivojenpesun takia!
      Montako ihmistä Aarva tiedä, kuka on selvinnyt syövästä ilman kemia/sädetystä tm. peruslääkitystä (diagnoosi saatu sairaalassa ”älykkäillä koneilla”) – ei näin vaan, että itse luule olevaan? Tarkoitan ihan lähipiiristä, ei minkälaisia hose rodrigeziä ja john smitheä?


  4. Mr Pain

    ”…alternative medicine (AM) for patients with cancer. We identified 281 patients with nonmetastatic breast, prostate, lung, or colorectal cancer who chose AM, administered as sole anticancer treatment among patients who did not receive conventional cancer treatment (CCT)”


    ”täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede (englanniksi CAM).”

    CAM = Complementary alternative medicine?


    • Juhani Knuuti

      Juuri näin, mutta tuo termi on käytössä usein silloin, kun halutaan hämärtää sitä tosiasiaa, että useimmiten on kysymys hoidoista, joista ei ole tutkimusnäyttöä.


  5. Liinanblogi

    Kiitos kommentista. Näyttää siltä, että puhumme nyt toistemme ohi, vaikka ajamme vilpittömästi hyvän hoidon, hyvän tieteen ja potilaiden asiaa. Lääketieteellisiä hoitoja ei pidä korvata täydentävillä hoidoilla. Tästä olemme selkeästi yhtä mieltä samoin kuin siitä, että monien täydentävien hoitojen hyödyistä on pätevää tutkimusnäyttöä. Ehkä keskustelu johtaa vielä molemminpuoliseen kunnioittavaan ymmärrykseen erilaisista näkökulmista hoitamiseen, parantamiseen sekä terveystutkimukseen. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa kun ei taida olla. Eri tavat voivat toimia komplementaarisesti, toisiaan täydentäen.

    Esittämäni kommentti Johnson ym 2017 tutkimukseen liittyi juuri mainitsemaasi seikkaan rekisteritutkimuksista ja siihen liittyen epäselvään käsitteiden käyttöön. Toteat, että ”Se, että tutkijat tutkivat tilannetta, jossa lääketieteellinen hoito ei toteutunut normaalilla tavalla on minusta hyvä tutkimuskohde.” Olen samaa mieltä. Sitä tässä juuri tutkittiin, ja se on tärkeää, mutta johtopäätöksissä ja otsikossa pitäisi loogisesti tieteen periaatteiden mukaan kertoa juuri tämä asia eikä jokin muu. Tutkimuksen tulos on, että tavanomaisen lääketieteellisen hoidon sivuuttaminen voi vaikuttaa negatiivisesti ennusteeseen. Tämä on selvää. Koska tutkimusasetelmasta ei voi päätellä, mitä tutkitut ”uproven”-hoidot olivat, niistä ei ole syytä esittää muita väitteitä kuin sen mitä ne ovat.

    Nyt kuitenkin artikkelin otsikossa väitetään että ”alternative” (AM), joka laajasti sekä väestön että tutkijoiden piirissä tulkitaan kuuluvan kokonaisuuteen CAM (Complementary and Alternative Medicine), olisi tuo ”unproven”. Lukijalle ei kerrota, koska ei tutkimusaineiston perusteella voida kertoa, mistä ”unproven”-hoidoista tutkimuksessa on kyse. Voi olla, että ne eivät olleet laisinkaan CAM-hoitoja. Tähän joukkoonhan kuuluu paljon hyvin erilaisia hoitomuotoja (tutkittuja ja tutkimattomia). Tutkimusraportista tietysti tarkka lukija kyllä ymmärtää, mistä on kyse. Mutta jos ei ole tarkkana, niin otsikon ja tekstin ristiriitainen kaksoisviestintä voi hämätä. Termeistä ks https://liinanblogi.com/2017/08/22/uskomushoito-mita-se-on/

    Haitallista tässä potilaille on se, että otsikko johtaa raportin hämärtyneen viestin median sivuille, ja siellä viesti otsikon ja päätelmien vuoksi todella vääristyy (HS 14.8.2017). Se on haitallista ja epäeettistä, koska se turhaan pelottelee potilaita tilanteessa, jossa he voivat saada apua syöpähoitojen sivuvaikutuksiin, kipuihinsa ja oireisiinsa juuri täydentävistä hoidoista (tästä on paljon tutkimusnäyttöä). Tämän vuoksi tutkimuksissa on minusta käytettävä täsmällisiä käsitteitä. Jos tutkimuksen otsikossa olisi ollut ”Alternative medicine”-termin paikalla ”Unproven treatments” (jota siis tutkittiin) se vastaisi tutkimusasetelmaa.

    Esitin kommentissani toiveen, että ne lääketeollisuusyritykset jotka ovat olleet mukana rahoittamassa yhden kirjoittajan toimintaa, voisivat tukea myös lisätutkimusta täydentävien hoitojen hyödyistä syövänhoidon tukena. En puhunut eikä ollut tarkoitus vihjata tutkimuksen epäluotettavuuteen. Jos tekstistäni sai sen käsityksen, olen julkituonut asian epätarkasti. Siitä pahoitteluni. Rahoituksesta on kerrottu artikkelin kohdassa ”Notes”: Cary P. Gross, MD, receives research funding from 21st Century Oncology, Johnson and Johnson, Medtronic, and Pfizer”, mikä on normaali tapa ilmoittaa sidonnaisuuksista. On hyvä, että bisnesmaailma rahoittaa eri tavoin tutkimusta, toivottavasti myös tuota ehdottamaani linjaa.

    Kuten toteat mediassa on monenlaisia kertomuksia hoitomuodoista (virallisista ja epävirallisista) ja niiden haitoista Ne eivät ole tieteellistä tutkimusta. Kansainvälistä tutkimusta on jonkin verran CAM-hoitojen haitoista, Suomessa ei yhtään. Ei meillä juuri hyötyjäkään tutkita.

    Mutta itse asiassa tutkimusta on viriämässä. Anu Raevuori tutkii mindfulnessin käyttöä rintasyöpäpotilaiden hoidon tukena ja on kirjoittanut mindfulnessista jutun Duodecimiin (Raevuori Anu. Mindfulnessin terveysvaikutukset – mitä lääkärin on hyvä tietää? Duodecim 2016;132:1890–7.) Jyväskylän yliopistossa on aloitettu tanssi-liiketerapian vaikutukset masennukseen -tutkimus Kelan rahoituksella. Tampereen yliopistossa on aloitettu kaksi väitöskirjahanketta täydentäviin hoitoihin liittyen, toinen koskee potilaskokemuksia ja toinen terveydenhuoltohenkilöstöä. Norjassahan yli puolet sairaaloista käyttää näitä muun hoidon tukena. Sveitsissä tuli juuri voimaan laki, että joukosta lääkärin tarjoamia täydentäviä hoitoja, saa perussairausvakuutuksen korvausta (tästä lisää blogissani http://www.linanblogi.com)

    Kokosin tutkimustietoa täydentävien hoitojen käytöstä, hyödyistä ja haitoista tietokirjaani, koska Suomessa tunnetaan huonosti alan tutkimusta ja siksi on paljon harhaluuloja ja pelkoja. ”Parantavat energiat. Myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista” avaa myös eri hoitomuotojen filosofista taustaa ja ihmiskäsityksiä. Tällaiselle tiedolle näyttää olleen tarvetta.

    Google ja Wikipedia, joihin viittaamisesi oli varmaan lapsus, eivät riitä luotettavan tutkimustiedon lähteenä eikä niitä käytetäkään tieteellisten julkaisujen lähdemateriaalina. Linkittämäsi Uskomushoito-teksti perustuu valitettavasti pääasiassa suomalaisiin mielipidekirjoituksiin. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa uskomushoito-termiä ei käytetä, ei sitä myöskään mainitsemasi tekstin harvoissa tieteellisissä alkuperäistutkimusten viittauksissa ole. Se on suomalainen erikoisuus. Ks https://wordpress.com/post/liinanblogi.com/13711

    Ylipäänsä tämä ”täydentävät hoidot”- tai jos niin haluat ”uskomushoidot” -keskustelu heijastaa laajempaa yhteiskunnallista ilmiötä. Hoitamisen, parantamisen ja kärsimyksen lievittämisen ajatus ja toiminta laajenevat ja monipuolistuvat. Sairaalle ja toipuvalle tarjotaan tulevaisuudessa korkealle kehittyneiden biolääketieteellisten palvelujen lisäksi ja ohella myös ihmisen kokonaisuuden (fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja joskus myös spirituaalinen puoli) huomioon ottavia, hyviksi ja toimiviksi osoitettuja auttamismuotoja. Tätä ajatusta ajaa mm. integratiivinen lääketiede, joka sisältää tavanomaiset biolääketieteelliset hoidot ja täydentää niitä tutkituilla täydentävillä lähestymistavoilla. Ks https://uudistuva.com/2016/09/04/mika-ihmeen-integratiivinen-laaketiede/

    Kiitos mahdollisuudesta kertoa käsitykseni.
    Pauliina Aarva


    • Juhani Knuuti

      Useimmat asiat käyvät nyt paremmin esiin kommentistasi emmekä ole enää niin kaukana toisistamme.

      On täysin perusteltua tutkia monenlaisia täydentäviä hoitoja, joita annetaan lääketieteellisen tehokkaaksi todetun hoidon lisäksi. Jos ne sitten osoittautuvat tehokkaiksi, eihän niitä silloin enää kutsutakaan uskomushoidoiksi vaan vaikuttaviksi hoidoiksi ja niitä luonnollisesti on täysin perusteltua myös antaa osana normaalia lääketieteellistä hoitoa. Kerrot itsekin esimerkkejä tällaisista, joita tutkimuksissa on havaittu hyötyä. Ovatko nämä sitten enää täydentäviä vaan osa hyväksyttyä hoitoa?

      Termi uskomushoidot on suomea ja Suomessa käyttöön otettu. Se on Duodecimin sanastolautakunnan hyväksymä ja se suosittelee sitä käytettäväksi silloin kun puhutaan hoidosta, jotka perustuvat vain uskomuksiin mutta ei tutkimuksiin.

      Ehdottamasi englanninkielinen termi CAM on minusta huono sillä juuri se sisältää sekalaisen kasan erilaisia hoitoja. Osa voi olla täydentäviä (C= complementary) ja joistakin on teho jo osoitettu, kuten yllä kuvasin, jolloin se itse asiassa voidaan katsoa olevan osa ihan normaalia hoitoa. Osa CAM-hoidoista on pelkästään uskomuksiin tai jopa täysin virheellisiin perusteisiin nojaavia (A=alternative).

      CAM-termiä halutaan mielestäni käyttää juuri sen vuoksi, että ei haluta tarkemmin eritellä mistä hoidoista on kysymys. Mitä yhteistä oikeasti on minfulnessilla ja homeopatialla? Ei muuta kuin, että molempia voidaan kutsua CAM-hoidoiksi. Miten voidaan edes keskustella CAM-hoitojen hyödyistä yhtenä ryhmänä? Koko tämän kirjoituksen motiivina minulla (ja uskoakseni myös alkuperäistutkimuksen kirjoittajilla) on se, että tuon esille, kuinka uskomuksiin perustuvat hoidot voivat olla haitallisia, eniten tietysti silloin kun vaikuttava hoito jää saamatta. Uskomushoitoja ei minusta saisi tarjota silloin kun sen vaikuttavuutta ei tunneta ja jos se tunnetaan, ei kysymys ole uskomushoidosta.


  6. Liinanblogi

    Aivan niin. Minustakin on outoa puhua CAM-hoitojen hyödyistä yhtenä ryhmänä. CAM on liian kirjava ja laaja kokonaisuus, jotta siitä voitaisiin sanoa jotakin yleistä ja yhteistä. Ei ole maailmalla edes yhteistä ”linjaa” siitä, ovatko tietyt yksittäiset CAM-hoidot virallista vai epävirallista, tavanomaista vai täydentävää (riippuu mistä maasta tai maanosasta tai mistä hoitoinstituutiosta on kyse). Pohdit, että jos täydentävistä hoidoista on tutkitusti hyötyä, ovatko nämä sitten enää täydentäviä vaan osa hyväksyttyä hoitoa? Niinpä.Täydentävä, merkityksessä muu kuin biolääketieteelliseen teoriaan nojaava hoitomuoto, voi olla hyväksyttyä yhdessä maassa, ja toisessa ei – senkin jälkeen kun tutkimustietoa on kertynyt riittävästi. Tämä onkin sitten terveyspoliittinen kysymys, ei tieteellinen.

    Vaikka tuosta uskomushoito-käsitteen ”toimivuudesta” emme jaa yhteistä käsitystä, niin minusta ilahduttavasti näyttää siltä, että tärkeimmästä eli siitä, että potilaat ansaitsevat pätevällä tavalla hyödyllisiksi osoitettuja hoitoja, olemme samaa mieltä – olivatpa nämä avun muodot sitten lääketieteellistä tai niitä täydentäviä.

    Kiitän keskustelusta.


    • Mr Pain

      Lääketieteen ammattilaiset voisivat korjata termien käyttöä, mitä niillä kulloinkin tutkimuksessa tarkoitetaan.

      Esim. lääketieteellistä täydentävää tutkimusta – eikä vaikkapa hoitoa ensinkään;
      doi: 10.1155/2017/7382752

      Tässä täydentävä tutkimus tarkoittaa käsitykseni mukaan kohdennetumpia ja kustannustehokkaampia hoitoja.

      Vaihtoehtoinen taas sitä, että asiaa lähestytään toisesta näkökulmasta.

      Kyse ei ole uskomushoidosta.


  7. Leino Utriainen

    Suomen Lääkärilehden nettisivuilla oleva Potilaan Lääkärilehti kertoo tänään:

    ASIANTUNTIJAT: TÄMÄ LAIHDUTTAA JO KAHDEN TUNNIN SISÄLLÄ KÄYTÖN ALOITTAMISESTA!

    Tiedemiehet ilmoittavat, että riittää ottaa yksi annos ja paino jo putoaa 2,5 kiloa. Professori Adrian Meyer todisti lääketieteellisin kokein, että rasvakudoksen hävittäminen tällä menetelmällä alkaa jo 120 minuutin kuluttua. Samalla irtoaa myös suonissa oleva kolesteroli. Tämän ansiosta voi sekä laihtua, että päästä eroon muista ylipainoon liittyvistä ongelmista: korkeasta kolesterolista ja verensokerista sekä aineenvaihduntahäiriöistä.

    Professori Meyer Ohio College -tutkimuslaitoksesta on kehittänyt huippunopean ja 100 % luontaisperäisen laihdutusvalmisteen. Asiantuntijapiireissä niin perinnöllisyystieteilijät kuin lääketieteen asiantuntijat ja tutkijatkin myöntävät, että kyseessä on todellinen käännekohta ylipainon vastaisessa taistelussa. Teho on todistettu riippumattomissa empiirisissä kokeissa sekä kemiallisissa ja kliinisissä testeissä.

    Yhdiste toimii alentaen kolesterolitasoja ja parantaen veren virtausta suonissa.
    Professorin kanssa laihduttaneet henkilöt pääsivät eroon suoniinsa kasaantuneesta kolesterolista.

    Tieteessä ei ole sijaa sattumille. Eikä myöskään katteettomille lupauksille. Ainoastaan tutkimustulokset puhuvat puolestaan.Siksi professori Meyer on suorittanut kliinisen erikoistestin, joka osoitti, että jo kaksi tuntia riittää, jotta henklilön paino on alkanut pudota ja haitallisen kolesterolin taso laskea

    http://worldinfoclub.com/358/kd-bnme-10490/gps/

    JUHANI

    Tämä Suomen Lääkärilehden kautta potilaille välitetty tieteellinen tutkimustieto taitaa nyt mullistaa monet lääkehoitokäytännöt. Ei tarvita statiinia, kakkostyypin diabetekset vähenevät, verenpaine laskee jne.


    • Juhani Knuuti

      Kiinnostava tarina, joka on liian hyvä ollakseen totta. Eihän tuo linkii ole mikään tieteellinen julkaisu. Kuka tämän nyt ottaa vakavasti ennen kuin perehtyy. En ymmärrä mitä tekemistä Suomen Lääkärilehdellä on tämän kanssa


  8. Leino Utriainen

    Tottakai tämä juttu on huijarihumpuukia. Itsekään en ymmärrä, miten Potilaan Lääkärilehteen sallitaan tällaista roskaa. Nyt juttu kylläkin poistetiin.


  9. Entäs ne statiinit

    mistäs päin potilaan lääkärilehteä toi uutinen löytyy?


  10. Frans

    Kun kävin nuo viisi ”käppyrää” läpi, sain kuolleisuudelle aika erilaiset kertoimet verrattuna tutkimuksesta saatuihin kertoimiin 84 kk:n jälkeen. Tutkimuksen lopputuloksena:

    ”Uskomushoitojen käyttäjistä rintasyöpään sairastuneet kuolivat 5,6 kertaa todennäköisemmin kuin tavanomaista hoitoa saaneet. Paksusuolen syöpään sairastuneet vaihtoehtohoitojen käyttäjät kuolivat 4,5 kertaa todennäköisemmin ja keuhkosyöpään kaksi kertaa todennäköisemmin. Eturauhassyövän osalta lisääntynyt kuolleisuus ei ollut tilastollisesti merkittävästi lisääntynyt”.

    ”Käppyröistä” luettuna:

    Rintasyöpä: kuolleisuus/uskomushoito 0,48 ja kuolleisuus/perint. hoito 0,2; kerroin 2,4.
    Paksusuolensyöpä: kuolleisuus/uskomushoito 0,65 ja kuolleisuus/perint. hoito 0,2; kerroin 3,25.
    Keuhkosyöpä: kuolleisuus/uskomushoito 0,9 ja kuolleisuus/perint. hoito 0,65; kerroin n. 1,4.

    Olenko ymmärtänyt ”käppyrät” väärin, vai onko niistä saaduissa luvuissa virhe ?
    Oli miten oli, uskomushoito tappaa varmasti useammin, jos kysymyksessä on todella ollut pelkkä uskoon liittyvä hoito, jolla ei ole mitään vaikutusmekanismia.

    Se, mitä tulee sanaan uskomushoito, pitää varmaan suurimmalta osalta paikkansa ”vaihtoehtohoidoissa”. Mutta on toki luontaistuotteita, joita on tutkittu paljon. Esim.
    berberiinistä syöpää koskien alla muutama tutkimus esimerkkinä:

    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25552920
    https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/25954974
    http://journals.lww.com/anticancerdrugs/Abstract/2009/10000/A_systematic_review_of_the_anticancer_properties.1.aspx.

    Berberiini aiheuttaa syöpäsolujen kuolemaa ja estää etäispesäkkeiden leviämistä edellämainittujen tutkimusten mukaan. Kaiken kaikkiaan haulla ”berberine cancer”, PubMed antoi 687 tulosta (lisäksi berberiinillä on saatu hyviä tuloksia sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöissä). Berberiiniä käytetään paljon paljon Aasiassa, etenkin Kiinassa. Kuinkahan moni lääkäri Suomessa tuntee berberiinin ?

    Tekstissä esiintyvään kohtaan:

    ”Ei ole tutkimusnäyttöä, että erilaisilla kaupallisilla ravintolisillä olisi minkäänlaista lisäarvoa jo nyt suositeltujen keinojen lisäksi. Uskomushoidot, lisäravinteet, hivenaineet ja vitamiinit ovat kovaa ja kannattavaa liiketoimintaa ja syöpäpotilaat ovat altis ihmisryhmä tälle liiketoiminnalle.”

    vastaan, että esim. kutsumalla berberiiniä uskomushoidoksi, se on pilkantekoa ja kertoo niiden ihmisten tietämättömyydestä tutkittuja luontaistuotteita kohtaan, jotka ovat keksineet sanan ”uskomushoito”.

    Toivoa sopii, että tutkitut luontaistuotteet/vitamiinit/hivenaineet jne. saataisiin osaksi syövänhoitoa. Mutta kovin todennäköistä se ei lähiaikoina ole, koska suuret lääkeyhtiöt eivät ole kiinnostuneita luonnontuotteiden tutkimuksista (ehkä siksi, että niitä ei voi patentoida). Lisäksi Suomessa lääketieteen henkilökuntaa vaivaa monasti avarakatseisuuden puute ja pysytään perinteisissä hoidoissa.

    Mitä tulee yleisesti syövän hoitoon, niin jatkuvasti kehitetään uusia keinoja syövän ”tappamiseksi”. Uusin keino on kehon oman immuniteetin parantaminen lääkkeillä syöpää vastaan. Varmaan saadaankin kehitettyä tällaisia lääkkeitä, mutta se tulee maksamaan miljardeja yhteiskunnalle. Lääkkeiden sijaan, useimmat pystyisivät itse kehittämään immuniteettiaan tavanomaisin keinoin, eikä maksaisi paljon yhteiskunnalle. No, ainahan tulee syöpiä, joita ei pysty ennaltaehkäisemään.


    • Juhani Knuuti

      Kiitos kommentista mutta en maininnut berberiiniä kirjoituksessani laisinkaan enkä ottanut siihen kantaa.

      Mitä tulee immunoterapiaan, se on jo tänään toteutunut tietyissä syöpätilanteissa. Tulevaisuudessa vielä useammin.

      Lääkkeiden kehittämisen kustannukset johtuvat siitä, että me yhteiskuntana olemme asettaneet niiden turvallisuudelle ja tuotannolle niin korkeat standardit, että kustannuksia tulee niiden täyttämisestä. Toisaalta olemme niin halunneet. Monien uskomushoitojen osalta mitään vastaavia vaatimuksia ei ole olemassa, joten halvemmaksihan ne tulevat. On vaikea nähdä miten voitaisiin varmistaa lääkkeen teho ja turvallisuus ilman, että niitä on pakko tutkia kalliissa tutkimuksissa.


  11. Max Leyman

    Kannattaisiko jossain kohti mainita siitä, että lääkkeet ja lääketieteelliset hoidot ovat
    kolmanneksi yleisin kuolinsyy, linkki ylen tiedeykkösen ohjelmaan, jossa on haastateltu
    mm. Peter Gøtzscheä, jolla on painava sana kerrottavana asiasta. Niin totta, tämä ei suoranaisesti liity syövän lääkehoitoon, mutta kyllä myrskyn häntä sitäkin riepottelee.

    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/laakkeet-terveytta-vai-rahastusta
    https://areena.yle.fi/1-3994884


    • Juhani Knuuti

      Tämä teema ei nyt suoraan liity aiheeseen mutta olen samaa mieltä, että aihe on kiinnostava. Gotzchen populistiset kirjat eivät kuitenkaan taida olla se paras ja tasapuolisin lähde asialle. Aihe vaatisi oman käsittelyn, joka ei ole mahdollista kommenteissa.

      On hyvä katsoa asiaa hieman laajemmin ja tasapuolisemmin. Otan kaksi esimerkkiä:

      Asperiini on lääkeiane, johon liittyy tunnetusti kuolemaan johtavia verenvuotoja. Samaan aikaan asperiini estää verisuonitapahtumia niillä potilailla, joilla on verisuonitauti. Tässä tilanteessa on aivan olennaista ottaa huomioon sekä nuo haitat että hyödyt. Ei ole mitään mieltä sanoa, että asperiin tappaa niin ja niin monta ihmistä kun samaan aikaan se pelastaa kolme kertaa enemmän ihmisiä toisenlaiselta kuolemalta.

      Toinen esimerkki: tietyissä syövissä solusalpaajat romahduttavat verenvalkosolumäärät niin, että potilas voi saada tappavan verenmyrkytyksen. Kuitenkin sama lääke voi parantaa syövältä moninkertaisen määrän potilaita. Onko mitään järkeä nostaa esiin vain nuo haitat ja unohtaa lääkkeen hyödyt?

      Tämän vuoksi tutkimuksissa huomioidaan sekä hyödyt että haitat ja tämän taspainon tulee olla edullinen ennen kuin lääkettä voi käyttää kyseiseen tilaan.


Kommentoi