Terveys & tiede

BLOGIT | Terveys & tiede

Rakkaalla lapsella on monta nimeä – mikä olisi kuvaavin nimi ei-lääketieteellisille hoidoille?

Kirjoitin 3.1. 2019 ensimmäisen ehdotukseni lääketieteellisten hoitojen ulkopuolelle jäävien hoitojen määrittelystä ja nimeämisestä.

Sain ilahduttavan paljon palautetta. Aihe tuntuu olevan kovin herkkä ja monesta kommentista näkyi, että pelkkä pohtiminen oli laukaissut voimakkaita tunteita.

Luokittelun ja keskustelun ongelmana näyttää olevan, että neutraaliksikin pyrkivä ehdotus saa aikaan voimakkaita reaktioita ja vastustusta. Harmittavasti reaktiot näyttävät syntyvän jopa perehtymättä ehdotuksen sisältöön.

Yksi luokittelun haaste on, että lääketieteen ulkopuolelle jääviä hoitoja on valtava määrä ja ne ovat hyvin erilaisia. Kaikkia ei voi niputtaa yhteen parin termin alle tekemättä suurta väkivaltaa. Tämän vuoksi tarvitaan selviä kriteereitä luokittelun ja nimeämisen pohjaksi.

 

Tässä kirjoituksessa ehdotan uuden, kommenttien perusteella muokatun ehdotuksen eri hoitojen luokitukseen ja termeihin. Tavoitteenani oli luoda mahdollisimman selkeä, yksinkertainen mutta myös vähättelemätön nimeäminen.

 

Lähtökohtani tälläkin kertaa olivat hoidon teho ja turvallisuus. Hoidon teho tulee tietenkin osoittaa tutkimuksin. Hoidon turvallisuus myös, ainakin silloin, kun hoidosta voidaan olettaa olevan myös haittaa.

Yksi keskeinen fakta on myös, että tutkimaton hoito ei tarkoita samaa kuin toimimaton/hyödytön hoito. Jokainen tänään käytössä oleva lääketieteellinen hoito on joskus ollut tutkimaton eikä hoitoja automaattisesti tuomita vaikuttamattomiksi, jos niitä ei ole tutkittu. Tutkimaton hoito on siis vain tutkimaton hoito.

Voidaan kuitenkin samaan aikaan lähteä siitä, että mikäli hoidon hyötyä ei voida suoraan päätellä hoidettavan subjektiivisista kokemuksista, hyöty tulisi osoittaa tutkimuksin. Hoidon mekanismin tulisi myös olla jollain tavoin ymmärrettävä, taikka se ei ainakaan saisi olla luonnonlakien vastainen.

Jokaisen yksittäisen hoidon luokitteluun vaikuttaa myös se, millaiseen käyttöaiheeseen sitä käytetään ja mitä sen väitetään hoitavan/parantavan. Esimerkiksi, jos jonkin hoidon väitetään rentouttavan ja laskevan stressitasoja ja hoidettava kokee asian näin, väite on luonnollisesti asiallinen. Mutta kun väittää hoidon tuhoavan syöpäsoluja, sen perusteeksi on esitettävä tutkimusnäyttöä.

Näillä kriteereillä kaikki hoidot voidaan luokitella kuuteen ryhmään. Kirjoituksen lopussa on kooste erilaisista muista termeistä, joita lääketieteellisten hoitojen ulkopuolelle jääviä hoitoja on Suomessa kutsuttu. En pidä niitä kovin onnistuneina monista syistä.

Muokattu ehdotus erilaisten hoitojen luokitteluksi

Alla olevassa kuvassa on esitetty eri hoitojen jaottelu. Kuvassa hoidot luokittuvat kuuteen luokkaan hoidon tutkitun tehon ja tuvallisuuden perusteella sekä väitetyn vaikutuskohteen mukaan.

Myöhempänä on taulukko erilaisten valikoitujen hoitojen luokittumisesta tehon, turvallisuuden ja käyttöaiheen mukaan. Tämän tavoitteena on konkretisoida luokittelua käytännön tasolle, sillä kaaviokuva voi vaikuttaa abstraktilta.

 

 

Edellä kuvattuja kriteereitä käyttäen hoitoidea muuttuu

  • Potentiaaliseksi hoidoksi,

jos sen tueksi on olemassa alustavaa tutkimusnäyttöä. Tutkimusnäyttö on kuitenkin alustavaa tai liian suppeaa tehdäkseen siitä lääketieteellistä hoitoa.

Jos hoidon tueksi on olemassa hoidettavan subjektiivisia kokemuksia, sitä voidaan kutsua

  • Kokemus-/hyvinvointihoidoksi.

Kokemus-/hyvinvointihoidot ovat hoitoja, jonka hyödystä on hoidettujen yksilöiden subjektiivisia hyödyn kokemuksia, mutta sen tehoa ja turvallisuutta ei ole tutkimuksin osoitettu. On tärkeää huomata, että näissä hoidoissa vaikutusten väitetäänkin liittyvän vain näihin subjektiivisiin kokemuksiin. Kysymyksessä ei ole hoidon antajan kokemus vaan hoidon saajan kokemukset hoidon vaikutuksista.

Jos edellä kuvattuja potentiaalisia hoitoja tai kokemus-/hyvinvointihoitoja tutkitaan, hoidot voidaan luokitella tutkimustulosten perusteella neljään pääryhmään:

  • Lääketieteellinen hoito
  • Täydentävä lääketieteellinen hoito
  • Vaarallinen uskomushoito
  • Uskomushoito

Mikäli hoidon teho, turvallisuus ja käyttöaiheet ovat tutkimuksin todistettu, hoidosta tulee osa lääketieteellistä hoitoa. Tällaisia hoitoja ovat esim. tutkitut sairauksiin vaikuttavat elintapamuutokset ja ruokavaliohoito sekä lääkkeet ja toimenpiteet. Elintapamuutoksilla ja ruokavaliohoidolla tarkoitetaan sellaisia valintoja, jolla on kyseiseen sairauteen selvästi osoitettu yleisestä hyvinvoinnista poikkeava vaikutus.

Mikäli hoidon turvallisuus on osoitettu ja hoidolla on osoitettua hyötyä muun hoidon ohessa, hoitoa voidaan kutsua täydentäväksi lääketieteelliseksi hoidoksi. Tällaisia hoitoja voisi olla terveyttä tukevat elintapamuutokset, kuten ruokavaliohoito, joka ei suoraan vaikuta kyseiseen sairauteen mutta on tukemassa paranemista.

Esimerkiksi tarkoin valitut ravintolisät, jotka tehostavat hoitoa, vähentävät haittavaikutuksia taikka korjaavat sairauksien aiheuttamia ongelmia voidaan luokitella tähän ryhmään, jos niistä on tutkimusnäyttöä.

Kun puuttuvan tehon lisäksi hoidon turvallisuutta ei ole kyetty varmistamaan taikka haittoja on todettu (tutkimuksin tai ilman tutkimuksia), kyseessä on vaarallinen uskomushoito. Tähän luokkaan kuuluvat esim. musta salva ja hopeavesi, joiden hyödyn puuttuminen ja haitat ovat tunnettuja.

Uskomushoitoja olisivat sellaiset hoidot, joiden tehottomuus on osoitettu mutta joilla ei ole suoria haittoja taikka niiden todennäköisyys on pieni. On hyvä pitää mielessä, että kaikki uskomushoidot voivat olla vaarallisia epäsuorasti, jos vaikuttava hoito jää saamatta tai viivästyy. Yksi erikoisryhmä uskomushoitoja ovat sellaiset hoidot, joiden vaikutusmekanismi on luonnonlakien vastainen tai kyseessä on selvä huijaus.

Esimerkkejä eri hoidoista luokiteltuna yllä kuvatuilla kriteereillä

Alla olevassa taulukossa on käytetty edellä kuvattuja kriteereitä ja luokiteltu hoitoja niiden mukaan. Valitut hoidot eivät ole luettelo keskeisimmistä hoidoista vaan erilaisia esimerkkejä.

Yhteenveto

Mielestäni esittämäni kriteerit mahdollistavat neutraalin ja asiapohjaisen hoitojen luokittelun niihin kohdistuneen tutkimusnäytön perusteella.

On selvä, että osa hoidoista voidaan luokitella helposti näiden kriteerien mukaan. Osa taas ei.

Yksittäisten hoitojen luokittelussa on monia haasteita. Kuinka vahva tutkimusnäytön pitää olla? Millä tavalla se arvioidaan? Lisäksi tieteen erottaminen pseudotieteestä on toisinaan vaikeaa.

Riittääkö näytöksi havainnoivat tutkimukset? Vaaditaanko aina satunnaistettuja tutkimuksia vertailuryhmineen kuten lääketieteessä, kun se vain on mahdollista?

Kuten yllä käy esiin, luokittelun tulee olla käyttöaihekohtaista eli mitä hoidon väitetään tekevän. Silloin kun hoidon väitetyt vaikutukset voidaan päätellä hoidon subjektiivisilla vaikutuksilla, se voidaan luokitella kokemus-/hyvinvointihoidoiksi. Jos sen taas väitetään parantavan jonkin sairauden ilman tutkimusnäyttöä, se on uskomushoitoa.

Yksi keskeinen seikka on, että tiede ei automaattisesti etukäteen tuomitse hoitoja vaikuttamattomiksi, kun niitä ei ole tutkittu. Periaatteessa kaikki lääketieteelliset hoidot ovat aikanaan olleet kokemushoitovaiheessa.

 

Mitä eri termit tarkoittavat?

Terveydenhuollon puolella hoidosta, joita ei ole tutkittu, käytetään useimmiten termiä uskomushoito. Sen taustalla on ajatus, että hoidot perustuvat uskomuksiin eikä tutkittuun tietoon. Termi pyrkii siis kuvaamaan hoitojen perustaa.

Termiä vaihtoehtohoito on myös käytetty. Todellisuudessa nämä hoidot eivät kuitenkaan ole vaihtoehtoja lääketieteellisille hoidoille, sillä niiden tehoa, turvallisuutta sekä sopivia käyttöaiheita ei ole tutkimuksin varmistettu.

Ajoittain on käytetty myös termiä täydentävä hoito. Tämä termi antaa ymmärtää, että hoidot täydentäisivät lääketieteellistä hoitoa. Tässä ongelmana on, että jos niiden vaikuttavuudesta puuttuu tutkimusnäyttö, on vaikea ymmärtää millä tavalla ne oikeasti voisivat täydentää lääketieteellistä hoitoa.

Toisaalta termin voi myös ymmärtää niin, että hoito perustuu tutkimuksiin mutta se ei sellaisenaan ole sairauden parantava hoito vaan täydentää muuta hoitoa.

Edellisille sukua on termi CAM-hoidot (Complementary and alternative therapies). Se sisältää edellä kuvatut termit yhdistettynä.

Integratiivinen eli yhdistävä hoito pyrkii korostamaan sitä, että hoitoja annetaan lääketieteellisen hoidon yhteydessä eikä niiden sijaan. Termi vaikuttaisi olevan lähellä täydentävää hoitoa.

Myös termiä traditionaalinen tai perinteinen hoito näkee käytettävän eri hoidoista silloin kun niiden ajatellaan olevan kansan perinnetietoa.

 

20 vastausta artikkeliin “Rakkaalla lapsella on monta nimeä – mikä olisi kuvaavin nimi ei-lääketieteellisille hoidoille?”

  1. Margareetta Gustafsson

    Listasta puuttuu erilaiset taajuus/bioresonanssihoidot. Paul Shmidhtin Rayonex ollut markkinoilla yli 30vuotta ja käytetään lääkäreiden hoidon apuna Euroopassa. Käsittääkseni jotain testejä ja tutkimuksia on tehty. Markkinoilla tosin on monia versioita….


    • Juhani Knuuti

      Kiitti kommentista.

      Kuten kirjoituksessa totesin, listassa oli vain esimerkkejä miten erilaiset hoidot luokittuisivat, jos noita kriteereitä käytettäisin. On valtava määrä erilaisia hoitoja, joita ei tuossa taulukossa mainittu. Laitepuoli on lisäksi varsinainen suo, sillä toistaiseksi laitteiden sääntely on ollut heikkoa.


  2. Harri Pohja

    Hyvä analyyttinen ehdotus luokitteluohjeeksi! Yleensä en kommentoi kieliasioita, koska sillä tavallisesti saa vain kirjoittajan harmistumaan. Tällä kerralla kuitenkin rohkenen, koska kirjoituksen pääaihe liittyi termeihin. 😊

    Termi ”kokemus/hyvinvointihoito” on hieman ongelmallinen. Sanayhdistelmän merkitys ei ole täysin selvä. Tarkoitatko ”kokemus- ja hyvinvointihoitoa” vai ”kokemus- tai hyvinvointihoitoa” tai ikään kuin molempia vaihtoehtoja? Jos ensimmäistä, niin kompaktimmin sen voisi kirjoittaa ”kokemus-hyvinvointihoito” (vrt. ”hinta-laatusuhde”, ”näyttelijä-kirjailija” tms.) Jos taas tarkoitat ”kokemushoitoa tai hyvinvointihoitoa”, niin se olisi tekstissä syytä kirjoittaa auki, ja kaavion laatikossa voisivat hyvin olla molemmat sanat kokonaan. ”Tai”-merkitystä haettaessa voi myös kirjoittaa ”kokemus-/hyvinvointihoito”, mutta se ei oikein sovi neutraaliin asiatyyliin. (Viitteet: http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/vinoviiva/ohje/1 ja http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/haku/vinoviiva/ohje/646)

    Jos esimerkiksi puoskarilakia varten pyritään tekemään jollakin tavalla virallinen luokittelu ja viralliset termit uskomushoitoihin liittyen, myös Kielitoimistoa kannattaa konsultoida. Terminologiahan on tieteenala, ja jos termien määrittämisessä haluaa käyttää tieteellistä metodia, lienee perusteltua ottaa mukaan myös kyseisen tieteenalan edustaja. 😉 (Tällaisissa blogiteksteissä sellainen ei tietenkään ole tarpeen.)


    • Juhani Knuuti

      Kiitti hyväastä pohdinnasta. Tottakai tässä yhteydessä termit ja niiden kirjoitusasu ovat keskeisiä. Pohdin asiaa ja muokkaan sen mukaan.

      Tämä on siis omia ajatuksiani eikä mitään virallista. Jos joku näitä pohdisteluja hyödyntää, on tietenkin hyvä, mutta en ole saanut kutsua osallistua mihinkään lakivalmistelun työryhmään. Yritän vain tällaisen laajennetun pohdiskelun kautta löytää sellaisen luokittelun ja nimeämistavan, jolla noita termien sekamelskaa ja niihin liitettyjä voimakkaita mielipiteitä voitaisiin välttää.


  3. Entäs ne statiinit

    Onko tästä uusimmasta tapauksesta edes hallituksen esitystä, vai onko vielä enemmin tekovaiheessa, ja hirveä vastustus. Toisaalta lain puolustajat haluaisivat kieltää humpuukin, esim syövyttävät salvat ja hoepaveden. Vastustajat taas kertovat, että nyt viedään tai kielletään kaikki hoidot kaikki on puoskarointia! No erittäin hyvä lähde kehittää negatiivistä keskustelua.

    No ehkä BIG vaihtoehtopharma pelkää että virallinen puoli tulee heidän aluelleen, varsinkin jos vielä voivat kouluttautua. Homeopaatin koulutuskin maksoi aikanaan 5-7000 euroa.


    • Juhani Knuuti

      Edellinen ministeri antoi tehtäväksi keväällä alkaa valmistelemaan lakia. Mutta sen sisällöstä ei ole mitään kunnon tietoa eikä sitä, miten seuraava eduskunta ja ministeri asiaa lähtee jatkamaan.

      Surullista, että ei huomata tuo lain suurta etua potilaan turvan parantajana vaan mietitään omia bisneksiä ja fanaattisia tulkintoja.


  4. Martti R

    No, jostakin on hyvä lähteä liikkeelle. Taulukossasi on osiot hoidolle ja lääketieteelliselle hoidolle. Eikö tällöin hoito sarakkeeseen olisi voinut, vaikka vertailukohdaksi liittää hoidon lääkkeillä? Vai menikö minulta jotain ohi?

    Toinen on sitten nuo nykyaikana lisääntyvät homeesta johtuvat oireilut ja vaikkapa krooninen väsymisoireyhtymä. Näistähän pitäisi ensin selvittää, mistä ne johtuvat, että hoidon voisi kohdistaa oikein. Siis, johtuuko ne ajattelusta vai ulkopuolisesta aiheuttajasta?

    Nykyisin kun lukee noita sairauskertomuksia, voi törmätä jopa sellaiseen, että kuume luokitellaan jollekin toiminnalliseksi tapahtumaksi, ja hoitoon pääsy evätään. Minusta se olisi helppo todeta kuumetta alentavalla lääkkeellä. Siis kumpi on voimakkaampi, mieli vai lääke?


    • Juhani Knuuti

      Ihan en päässyt jyvälle, mikä kommenttisi viesti on.

      Mutta, kuten otsikkokin kertoo, tässä oli nyt tarkoitus pohtia millä tavalla ei-lääketieteelliset hoidot voitaisiin luokitella. Toki ihan samat säännöt toimivat myös lääketieteellisille hoidoille. Niissähän tuollainen luokitus on jo olemassa ja vähitellen ajan kuluessa lääketieteeseen mukaan otettuja hoitoja tutkitaan lisää ja luokittelu tarkentuu.

      Lääketieteesssä on toki paljon erilaisia hoitoja, jotka sen ajan tutkimuksissa ovat olleet perusteltuja mutta joiden tilanne muuttuu tiedon lisääntyessä. Esim umplisäkkeen poisto on täysin oikea hoito, kun toimenpide vähentää selvästi kuolleisuutta ja vakavia komplikaatioita. Kuitenkin nyt osaamme paremmin valita leikkaukseen ne potilaat, jotka siitä eniten hyötyvät, kun meillä on menetelmiä valikoinnin tekemiseksi uusietn tutkimusten ansiosta.


      • Martti R

        ”Mutta, kuten otsikkokin kertoo, tässä oli nyt tarkoitus pohtia millä tavalla ei-lääketieteelliset hoidot voitaisiin luokitella.”

        Pointtini oli, että jos krooninen väsymysoireyhtymä tai kuume määritellään toiminnalliseksi häiriöksi, niin potilaalle se on todellinen, mutta lääkärin kannalta se ei ole todellinen, niin mikä hoidoksi, lääketieteellinen vai ei-lääketieteellinen hoito? Vai pitäisikö määritellä vielä kolmas luokka, ei hoitoa? Kuumepotilas luokiteltiin mielestäni tuohon viimeiseen, avun pyynti hetkellä.


        • Juhani Knuuti

          Sinustako ”toiminnallinen häiriö” ei ole lääkärille todellinen. Mistä ihmeestä olet noin päätellyt? Todella virheellinen tulkinta ja olkinukke väitteenä lääkärien kannaksi määriteltynä. Meillähän on paljon sairauksia, joita kuvaa toiminnalliset muutokset eikä niihin liity oireiden vähättelyä. Mutta määrittelyllä on keskeinen merkitys siinä millä tavalla niitä hoidetaan. Toiminnallisia häiriöitä esim ei pääsääntöisesti hoideta leikkauksilla.


          • Martti R

            ”Sinustako ”toiminnallinen häiriö” ei ole lääkärille todellinen. Mistä ihmeestä olet noin päätellyt? Todella virheellinen tulkinta ja olkinukke väitteenä lääkärien kannaksi määriteltynä.”

            Kuten tuossa ylempänä kirjoitin, kun lukee noita sairauskertomuksia, voi törmätä tallaisiin kirjoituksiin: #En voi enää käsittää tätä. En ollenkaan. Minua oikeasti pelottaa ja voimani ovat fyysisesti ihan loppu. Olen ollut 6 päivää 38-39 jatkuvassa kuumeessa ilman flunssan oireita. Minulla on kova pahoinvointi, kovat lihaskivut, pääkipu, kouristuskohtauksia ja ylipäätään voin todella huonosti verrattain jo huonoon perusvointiinikin.

            Ensimmäisen kerran ambulanssi soitettiin lauantaina. Kuumetta oli tuolloin yli 38. Ambulanssi ei saanut tuoda minua Tyksin päivystykseen, koska neurologi kielsi. Jäin vielä sinnittelemään kotiin.

            Sunnuntaina ambulanssi soitettiin uudestaan. Minulla oli yli 39 kuumetta, mutta minua ei edelleenkään neurologin ohjeen mukaan saanut tuoda päivystykseen. Tällöin pelkäsin jo todella. Voin niin huonosti.

            Maanantaina soitin ensin itse neurologille ja kerroin tilanteen ja taas sama virsi… en saa tulla päivystykseen. Tämän jälkeen tilanne riistäytyi voinnillisesti jälleen käsistä ja ambulanssi kutsuttiin paikalle. Mutta kuten voitte arvata, neurologi sanoi ettei minua saa tuoda päivystykseen. Ambulanssi tilasi minulle paaritaksin ja parin tunnin odotuksen jälkeen menin paaritaksilla (jonka kuski oli voinnistani paniikissa) Tyksiin. Odotin lähemmäs 6h lääkäriä, vaikka Tyksiin soitti vertaistukihenkilöstäni aina kansanedustajaan saakka. Kun lääkäri vihdoin tuli, hän sanoi, että sinulla on toiminnallista kuuumetta.# (Lainattu vain osa kirjoituksesta)

            Tämä, alla oleva löytyy Terveys Summit 2019, Unitutkija, professori, lääketieteen tohtori Olli Polo – Krooninen väsymysoireyhtymä, luennosta: (pilkkujen ja pisteiden käyttö on omiani)

            #Haastattelijan kysymys Pololle: No, luokitellaanko tämä sairaudeksi niin kuin yleisesti vai pidetäänkö tätä enemmänkin toiminnallisena häiriönä?

            Polon vastaus: No, meillä Suomessa on ollut halu ymmärtää nämä toiminnallisena häiriönä joita ajatellaan, että ne niin kuin potilaan kannalta ovat todellisia, mutta lääkärin kannalta ne eivät ole todellisia. Eli, nyt sitten se toiminnallisuus toimellisena häiriönä ajateltuna, niin siinä ei ole taustalla sitten sitä lääketieteellistä mekanismia, joten mitenkä tämä toiminta olisi sitten häiriintynyt? Nyt ajatellaan näin, että toiminnallinen häiriö johtuu siitä, että päässä on joku vika, joka sitten aiheuttaa kehoon. Ja minun oma lähtökohtani on ollut, että on mahdollista, että myös kehossa on vikaa ja kun kehossa on vikaa, niin se sitten aiheuttaa päähän oireita…..#

            Ja tämä löytyy, unitutkija Markku Partinen blogista:

            #STM ja myös mm Työteveyslaitos ja KELA näyttävät käsittävän ”toiminnallisilla sairauksilla” lähinnä lääketieteellisesti selittämättömiä oireistoja eli ”Medically Unexplained Symptoms”. Myös HUS:iin suunnitellaan toiminnallisten sairauksien yksikköä, jossa hoidettaisiin kaikkia tai ainakin useampia toiminnallisia sairauksia. Tässä voidaan törmätä kuitenkin ongelmiin, sillä lääketieteellisesti selittämättömien oireiden ja kaikkien toiminnallisten sairauksien liittäminen yhteen muodostaa hyvin heterogeenisen kokonaisuuden.

            Jos laitetaan samaan kasaan yhtä lailla sähköyliherkkyys, monikemikaaliyliherkkyys, fibromyalgia, krooninen väsymysoireyhtymä, CRPS, ärtyneen suolen oireyhtymä, ärtynyt rakko, posturaalinen ortostaattinen takykardia, tensiopäänsärky ym ym on kenttä erittäin laaja.

            Toiminnallisilla sairauksilla voidaan ymmärtää myös ei-rakenteellisia sairauksia, mutta valitettavasti termi ”toiminnallinen” ymmärretään myös monen lääkärin mielestä ”psyykkiseksi” tai ”korvien välissä olevaksi oireistoksi, jota ei voida selittää”. Tämän takia tulisi pohtia, pitäisikö #toiminnallisia häiriöitä” termiä lainkaan käyttää sen nykymuodossa? Mielestäni kyllä voidaan, mutta tarvitaan paljon koulutusta ja keskusteluja, jotta se käsitetään kutakuinkin samalla tavoin.#

            Eli, voidaanko olla yhtä mieltä edes siitä, että ”toiminnallinen häiriö” tarkoittaa toiselle toista kuin toiselle, ja termin käsittäminen samalla tavalla, olisi suotavaa?


          • Juhani Knuuti

            En nyt ota lainkaan kantaa tuohon tapaukseen, koska kukaan ei oikeasti voi tietää, kenen ja mihin todellisuuteen tuo perustuu. Mutta minulla ei ainakanaa ole sellaista käsitystä, että 39 asteen kume olisi vain toiminnallista tai että toiminnallinen tarkoittaisi samaa kuin luulotauti.

            Toimminnallisten sairauksien yksikön ajatus on ihan toinen kuin kuvaat. Idea on juuri se, että sen sijaan, että hankalia tapauksia pompoteltaisiin luukulta toisella, olisi moniammattillinen ttimi, joka pohtisi ongelmaa kaikista mahdollisisista näkökulmista.


  5. Martti R

    ”En nyt ota lainkaan kantaa tuohon tapaukseen, koska kukaan ei oikeasti voi tietää, kenen ja mihin todellisuuteen tuo perustuu. Mutta minulla ei ainakanaa ole sellaista käsitystä, että 39 asteen kume olisi vain toiminnallista tai että toiminnallinen tarkoittaisi samaa kuin luulotauti.”

    Itse ymmärtäisin asian niin, että lääkäri tuntee kyseisen potilaan hyvin. Alla olevasta linkistä löytyy aika laaja sairauskertomus:

    http://kristalahtinen.blogspot.com/

    ”Toimminnallisten sairauksien yksikön ajatus on ihan toinen kuin kuvaat. Idea on juuri se, että sen sijaan, että hankalia tapauksia pompoteltaisiin luukulta toisella, olisi moniammattillinen ttimi, joka pohtisi ongelmaa kaikista mahdollisisista näkökulmista.”

    Tuon olisi hyvä, mutta ainakin Polon mukaan, ei tiedetä mikä mekanismi taustalla on. Potilaan kannalta, olisi mahdottoman hyvä saada ainakin oikea diagnoosi mahdollisimman nopeasti.


    • Juhani Knuuti

      Kuten varmaan ymmärrät, mistään julkisuudessa olleesta tapauksesta ei ole mielekästä alkaa pohtimaan kommenttipalstalla. Syynä on yksinkertaisesti se, että meillä keskustelijoilla on vain toisen tai kolmannen käden tietoa faktoista. Asiaa ei muuta se, että Polo tai kuka hyvänsä muu olisi asiasta jotain lausunut.

      Tottakai tuolla tiimillä on tavoitteena saada diagnoosi aikaiseksi. Senhän pitäisi olla selvää. Mutta mitä ongelmaa diagnoosin saamiselle on siinä, että tapausta käsittelee moniammatillinen tiimi sen sijaan, että sitä käsittelisi vain yksi lääkäri?

      Tämä artikkeli käsitteli eri hoitojen luokittelua yleisellä tasolla ja pyydän, että et jatkasi nyt enempää jotain somessa levinneen tapauksen käsittelyä tällä kommenttipalstalla sillä me emme yksinkertaisesti kykene siitä asiasta luomaan mitään järkevää keskustelua.


      • Martti R

        ”Kuten varmaan ymmärrät, mistään julkisuudessa olleesta tapauksesta ei ole mielekästä alkaa pohtimaan kommenttipalstalla. Syynä on yksinkertaisesti se, että meillä keskustelijoilla on vain toisen tai kolmannen käden tietoa faktoista. Asiaa ei muuta se, että Polo tai kuka hyvänsä muu olisi asiasta jotain lausunut.”

        Itse toivoisin, ettet nyt sekoittaisi Poloa tuohon julkisuudessa olleeseen tapaukseen, koska hänelle ei ole siihen osaa eikä arpaa. Polon luennossa siihen ei edes viitattu missään muodossa.

        ”Tottakai tuolla tiimillä on tavoitteena saada diagnoosi aikaiseksi. Senhän pitäisi olla selvää. Mutta mitä ongelmaa diagnoosin saamiselle on siinä, että tapausta käsittelee moniammatillinen tiimi sen sijaan, että sitä käsittelisi vain yksi lääkäri?”

        Ainahan tapausta voi käsitellä tiimissä, saadaanko käsittelyllä diagnoosi aikaiseksi, on sitten toinen juttu. Polo on mielestäni hoitanut liian hyvin tuloksin noita potilaita.

        ”Tämä artikkeli käsitteli eri hoitojen luokittelua yleisellä tasolla ja pyydän, että et jatkasi nyt enempää jotain somessa levinneen tapauksen käsittelyä tällä kommenttipalstalla sillä me emme yksinkertaisesti kykene siitä asiasta luomaan mitään järkevää keskustelua.”

        Tuo on totta, mutta miten voidaan jonkin hoidon vaikutusta selvittää, jos ongelmat ovat potilaille todellisia, mutta lääkärille vain korvien välissä olevia? Vaikka potilas paranisi ”korvien välissä olevista vaivoistaan, niin eihän se merkitsi lääkärille mitään, vai? Lainaukseni käsittelevät näihin viittaavia tapauksia/lausuntoja.


  6. Jari Ikävalko

    Uskovaiset ja tiedeuskovaiset – sama ryhmä, kaksi eri nimeä.


    • Juhani Knuuti

      Voiko tiedettä verrata uskontoon?

      Tiede perustuu: 1) Epäilyyn ja 2) Kriittisyyteen
      Tiede on arkijärjen käyttöä systemaattisella tavalla. Se tieto, mitä ei kyetä kumoamaan, jää toistaiseksi voimaan
      Lisäksi tiede on kumulatiivista eli kasautuvaa.

      Se, että väittää tieteellä ja uskonnoilla olevansa jotain samaa, kertoo siitä, että sanoja ei ole oikeasti miettinyt moistä tieteessä on kysymys. Tiede ja uskonnot ovat varsin päinvastaiset ilmiöt.

      Tiede on kuin demokratia: Siihen liittyy haasteita mutta parempaakaan tapaa (saada luotettavaa tietoa) ei ole keksitty.


      • Ihminen on enemmän

        Tieteestä on helppo olla samaa mieltä, mutta sen toteuttaja, kun on ihminen niin asia ei enää olekaan yksiselitteinen.
        Jos lääkäri määrää antibioottikuurin, joka ei ole välttämätön niin kumman uskon asiasta on silloin kysymys siis asiakkaan vaiko lääkärin vai varmistaako lääkäri vain selustaansa mahdollisten jälkitautien suhteen?
        Tämä kaikki tulee aina silloin mieleen, kun meitä varoitetaan turhista antibioottikuureista ja tuoreeltaan jopa niiden pituudesta eli ketkä niitä kuureja määräävätkään?


        • Juhani Knuuti

          Yksittäiset hoitopäätökset ovat erillinen asia tutkitusta tiedosta.

          Tutkittu tieto kertoo esim, että tietyissä sairauksissa antibiootista on todennäköisesti hyötyä ja toisissa ei. Yksittäisen potilaan kohdalla ratkaisu on aina lääkärin kokemuksen ja tehtyjen tutkimusten synteesi siitä, kumpaan ryhmään potilas kuuluu. Hän siis kyllä tietää mitä tutkittu tieto kertoo mutta sen soveltaminen kliinisessä työssä on aina yksilöpäätös.


  7. JR

    Hyvä Juhani
    mainiota luokittelua. ottaisiin pari esimerkkiä ruokavaliosta ja syövästä, sukulaiseen lievään syöpään liittyen on tullut pengottua…

    Täydentävä lääketieteellinen hoito vs. yhdistävä integrativinen hoito case ketodieetti. Tämähän oli aito lääketieteellinen hoitomuoto epilepsiaan ja td2, muutakaan ei ollut 100 vuotta sitten. Ketoilu on rankkuutensa takia verrattavissa terapiaan eli hoitomuotoon, mutta väliaikaisuuteen viittaisi paremmin tuo yhdistävä hoito. Ketorivisi ottaa tämän jo hyvin huomioon.

    Turkkilaiset, ilmeisesti hieman vapaampien säännösten vallitessa, käyttävät mm. ketodieettiä ja lyhytpaastoa ja happea syöpähoitoa tukevana hoitomuotona. Tarkoitus on tietenkin hyökätä sivulta syövän (>90%) sokeriaineenvaihduntaa vastaan ja heikentää sitä lääketieteellisen hoidon alla. Jopa siten, että lyhytpaasto ja lääkkeillä alennettu verensokeri juuri ennen kemoterapiaa moduloi kemoterapian tehoa. Tutkimuskin etenevästä kohortista (IV tason keuhkosyöpä) on julkaistu jos kiinnostaisi https://doi.org/10.1080/02656736.2019.1589584. Pointsi on kuitenkin kahdessa ruokavaliorivissä edellä.

    Ruokavaliohoito: ””Monipuolinen ja terveellinen ravinto” tukee sairauden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.” Tässä on turhaa arvolatausta, joudutaanhan pillerinkin otolla varautumaan sivuvaikutuksiin. Jos ”rajoitettu” ruokavalio auttaisi johonkin sairauteen, niin kai sitä voisi vähän aikaa kärsiä ”hiilarin puutostilasta tai rasvan puutostilasta” tai vastaavasta. Kaikkea ei voi saada yht’aikaa, ja joillekin se rajoitus on elinikäinen tuomio tai uusiutuu (vrt. Tim Noakes). Parempi olisi ”sairauden hoidon takia rajattu valio…”. Viimeinen saraka voisi pitää maininnan siitä, että sairauden parantaminen pelkällä ruokavaliolla ilman lääketieteellistä seurantaa, on useimmiten vaarallista uskoa. (kaikki säätäminen vaatii mittausta, muu on arpomista).

    Ketogeeninen: Hyvä aloitus, 2. sarakkeeseen voisi laittaa jotain kokeellista / integroivaa / tukevaa. Yleisellä tasolla sairauksien tukihoidossa, jotka reagoivat glukoosin / insuliinin / IGF-1 vähyyteen ja ketoaineiden runsauteen.

    Tämä syöpäasia vie hieman sivupoluille, mutta mielenkiintoani herättivät myös ylipainehappi (antaa syöpäsolun ROS vähän lisähappea itsetuhon edistämiseksi) ja lämpöhoito (paikallinen ei sauna). Antioksidantin välttäminen onkin oksidantin annostelemista, ikäänkuin. Tässähän ei tarvitse ottaa kantaa mistä syöpä tulee, metaboliasta vai mutaatiosta, riittää kun tietää mikä sitä heikentää.

    JR


Napsauta peruuttaaksesi vastauksen.

Vastaa käyttäjälle Ihminen on enemmän Peruuta vastaus