Terveys & tiede

BLOGIT | Terveys & tiede

Kokemushoitolaki – Onko sille tarvetta?

Suomessa ei ole voimassa lakia, joka rajoittaisi erilaisten kokemushoitojen antamista.

Käytän tässä kirjoituksessa termiä kokemushoito kuvaamaan hoitoja, jotka eivät ole tutkimusnäyttöön perustuvia. Tämä on mielestäni erittäin hyvä termi kuvaamaan hoitojen vaikutuksia kokemuksen kautta. Muita vastaavia termejä ovat uskomushoidot, täydentävät hoidot ja CAM. Vuoden 2009 lain valmistelussa käytettiin termiä vaihtoehtohoito.

Kokemushoitojen lakiehdotuksen käsittely on ajankohtaista, sillä useat edellisen eduskunnan kansanedustajat ovat nostaneet teeman esille ja lain valmistelu on uudelleen käynnistetty.

Lisäksi jotkut nykyisten eduskuntavaalien ehdokkaaat ovat nostaneet lakiehdotukseen liittyviä kysymyksiä esille varsin kyseenalaisella tavalla. Katariina Souri on 25.3.2019 mm. väittänyt, että ”puoskarilaki perustuu vallankäyttöön ja tukee henkistä monokulttuuria”.

On tärkeää, että äänestäjät tietävät mitä aiemmin ehdotettu laki oikeastaan piti sisällään. Uusi lakiehdotus noudattanee aikaisempia linjauksia.

Vuoden 2009 vaihtoehtohoitolain valmistelu

Vuonna 2008 Sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän selvittämään vaihtoehtohoitoihin liittyvät potilasturvallisuuden kannalta keskeisimmät ongelmat, arvioida lainsäädäntötarve ja tehdä ehdotuksensa vaihtoehtohoitoja koskevasta sääntelystä.

Työryhmä ehdotti vuonna 2009, että potilasturvallisuuden varmistamiseksi rajoitettaisiin eräiden potilasryhmien hoitoa niin, että muu kuin terveydenhuollon rekisteröity ammattihenkilö voisi hoitaa tiettyjä vakavia sairauksia ja potilasryhmiä ainoastaan yhteistyössä lääkärin kanssa.

Työryhmä ehdotti myös, että toisessa vaiheessa ryhdyttäisiin valmistelemaan vaihtoehtohoitoja koskevaa lainsäädäntöä. Laki sisältäisi edellä mainittujen rajoitussäännösten lisäksi muun muassa vaihtoehtohoitojen määritelmän, yleisiä velvoitteita hoitoja ammattimaisesti antaville, markkinointia ja valvontaa koskevia säännöksiä sekä terapeuttien rekisteröintiä.

Lain ensimmäinen vaiheen keskeinen sisältö

Työryhmä nosti esiin tiettyjen haavoittuvien potilasryhmien ja eräiden sairaustilojen hoitoon liittyvät potilasturvallisuusriskit. Lisäksi ryhmä totesi, että mahdollisuus tarkistaa vaihtoehtohoitoja antavien terapeuttien koulutus lisäisi väestön tiedonsaantimahdollisuuksia ja siten myös potilasturvallisuutta. Myös tarvetta vaihtoehtohoitojen markkinoinnin ja valvonnan nykyistä yksityiskohtaisempaan sääntelyyn havaittiin.

Tämän perusteella työryhmä ehdotti säännöksiä, jotka tulisivat voimaan ensimmäisessä vaiheessa. Näillä pyrittiin parantamaan potilasturvallisuutta mahdollisimman ripeästi.

Ehdotuksen mukaan oikeus tutkia tai hoitaa henkilöitä olisi sallittu ainoastaan terveydenhuollon ammattihenkilöille silloin kun:

  • Täysi-ikäinen henkilö ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan
  • Alaikäisellä ei ole hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa suostumusta tutkimukseen tai hoitoon
  • Tutkimukseen tai hoitoon sisältyy hypnoosia
  • Potilasturvallisuus edellyttää muusta erityisestä, henkilön sairauteen tai hoitomuotoon liittyvästä syystä terveydenhuollon ammattihenkilön tutkimusta tai hoitoa.

Säännös ei rajaisi vaihtoehtohoitojen piiristä pois kaikkia mielenterveysongelmaisia tai kehitysvammaisia, vaan ainoastaan sellaiset vakavasti sairaat henkilöt, jotka eivät pysty antamaan tietoista suostumustaan hoitoon.

Alaikäisen henkilön tutkimista tai hoitamista koskevan rajoituksen olisi tarkoitus suojata lapsia ja nuoria. Huoltajan tai muun laillisen edustajan tehtävänä on päättää, onko kyseessä oleva hoito lapsen tai nuoren edun mukaista ja mitkä ovat hoitoon liittyvät mahdolliset riskit.

Lisäksi työryhmä esitti, että muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö ei saisi hoitaa tiettyjä tiloja tai sairauksia, ellei tutkimusta ja hoitoa toteuteta yhteistyössä lääkärin kanssa.

Näitä tiloja olisivat:

  • Raskaana olevat äidit
  • Potilas, jolle on tehty elinsiirto
  • Syöpä
  • Diabetes
  • Epilepsia
  • Vakava mielenterveyden häiriö tai mielisairaus
  • Dementiaa tai muu näihin verrattava vakava sairaus
  • Tartuntatautilaissa säädetty yleisvaarallinen tartuntatauti

Ehdotetun säännöksen tarkoituksena oli turvata se, että potilas saisi tai hänellä olisi mahdollisuus saada vakaviin sairauksiinsa lääketieteelliseen näyttöön perustuvaa hoitoa.

Potilasturvallisuusriskien välttämiseksi lääkärin tulisi olla tietoinen potilaan käyttämistä vaihtoehtohoidoista. Tämä on erityisen tärkeä potilaan sairastaessa vakavia sairauksia.

On tärkeää huomata, että muukin kuin terveydenhuollon ammattihenkilö, voisi edelleen hoitaa edellä mainittuja sairauksia sairastavia henkilöitä muun muassa subjektiivisten oireiden ja tuntemusten lievittämiseksi, hyvinvoinnin lisäämiseksi ja elämänhallinnan parantamiseksi.

Yhteistyötä koskeva säännös ei millään tavalla rajoittaisi potilaan hoitoa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön toteuttamaan hoitoon, mutta se velvoittaisi muun mahdollisen hoitavan tahon olemaan yhteistyössä lääkärin kanssa.

Vähimmillään yhteistyö tarkoittaisi sitä, että potilas kertoisi lääkärille samanaikaisesti saamistaan vaihtoehtohoidoista.

Yhteistyövelvoitteen tarkoitus olisi estää tilanteet, joissa vakavasti sairaalta potilaalta evätään mahdollisuus käyttää sekä vaihtoehtohoitoja että virallisen lääketieteen mukaista hoitoa samanaikaisesti ja toisaalta varmistaa, että hän etunsa mukaisesti saa halutessaan asianmukaisen lääketieteellisen taudinmäärityksen ja mahdollisuuden sen perusteella tarjottuun lääketieteelliseen hoitoon.

Lain toisen vaiheen keskeiset sisällöt

Työryhmä ehdotti, että toisessa vaiheessa laki sisältäisi mm.

  • Vaihtoehtohoitojen määritelmän
  • Yleisiä velvoitteita vaihtoehtohoitoja ammattimaisesti antaville
  • Markkinointia ja sen valvontaa koskevia säännöksiä
  • Vapaaehtoista terapeuttien rekisteröintiä koskevat säännökset
  • Säännökset vaihtoehtohoitojen valvonnasta

Tällainen laaja säädös edellyttäisi kuitenkin huolellista yksityiskohtaista jatkovalmistelua ja siihen liittyvien erityiskysymysten pohdintaa ja ratkaisemista, sekä lisäksi mm. näiden hoitojen kirjavan kentän järjestäytymistä ja yhdistysten rekisteröinti- ja valvontajärjestelmien kehittämistä. Nämä lienevät syitä sille, miksi näitä ei otettu mukaan ensimmäiseen vaiheeseen.

Miten ehdotus eroaa Ruotsin vastaavasta laista?

Ruotsissa ns. puoskarointilaki on ollut voimassa 1960-luvun alusta lähtien. 1990-luvun lopulla säännökset sisällytettiin terveyden- ja sairaanhoidon ammatillista toimintaa säätelevään lakiin.

Laissa rajoitetaan oikeutta tutkia ammattimaisesti toisen henkilön terveydentilaa tai hoitaa tämän sairautta tai siihen verrannollista tilaa.

Yleisesti voi todeta, että Suomen vuoden 2009 lakiehdotus on Ruotsin lakia selvästi löysempi, sillä Ruotsin laki kieltää muuta kuin terveyden- ja sairaanhoitohenkilöstöä hoitamasta:

  • Tarttuvia sairauksia, joista on tartuntalain nojalla ilmoitusvelvollisuus
  • Syöpää, diabetesta, epilepsiaa tai raskauteen tai synnytykseen liittyviä sairauksia
  • Tutkia tai hoitaa potilasta yleisanestesiassa, paikallispuudutuksessa tai hypnoosissa
  • Hoitaa käyttäen radiologisia menetelmiä
  • Antaa henkilökohtaisesti tutkimatta asiakkailleen hoitoa koskevia kirjallisia neuvoja tai ohjeita
  • Sovittaa tai toimittaa piilolinssejä
  • Tutkia tai hoitaa alle kahdeksanvuotiaita lapsia.

Pääpiirteissään vastaavan kaltaisia rajoittamissäännöksiä sisältyy Tanskassa terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskeviin lakeihin ja Norjassa vaihtoehtohoitojen antamista koskevaan lakiin.

Millainen laki pitäisi saada Suomeen, vai eikö mitään?

Kun keskustelu viime talvena vaarallisten hoitojen, kuten hopeaveden ja mustan salvan osalta oli aktiivisena, moni kansanedustaja nousi vaatimaan lakia myös Suomeen.

Keskustelussa vähemmälle jäi analyysi siitä, miksi vuoden 2009 ehdotusta ei saatu vietyä laiksi asti.

Todennäköisimmät selitykset lain valmistelun pysähtymiselle lienevät:

  • Kokemushoitojen kaupittelijoiden vastustus ja lobbaus
  • Joidenkin poliitikkojen oma usko myös tutkimattomien kokemushoitojen tehoon ja turvallisuuteen
  • Lain sisältöön ei perehdytty kunnolla, eikä ymmärretty sen lähtökohtia ja tavoitteita kunnolla

Kun lakiehdotukseen perehtyy tarkemmin, on vaikea ymmärtää vastustusta taikka edellä kuvattua tiettyjen kansanedustajaehdokkaiden demonisointia. Ehdotuksen ydin on potilasturvallisuus, sillä se oikeastaan rajaa hoitojen antamista vain ihmisille, jotka ovat vajaakykyisiä päättämään omista asioistaan.

Raskaana olevien ja haavoittuvimpien potilasryhmien osalta mitään hoitoja ei edes rajata pois vaan vain edellytetään, että hoitava lääkäri olisi hoidoista tietoinen ja päinvastoin. Silloinkin tavoitteena on vain varmistaa, että potilas on oikeasti tietoinen omista valinnoistaan. Potilas saa siis edelleen itse suvereenisti päättää, mitä hoitoja ottaa vastaan ja mitä ei.

Minusta ehdotuksen vastustaminen on vastaavaa, kuin

  • Haluaisi antaa kenen tahansa myydä mitä tahansa hoitoja ihmisille, joiden päätöksentekokyky on heikentynyt.
  • Haluaisi estää velvoitteen, että haavoittuvien potilasryhmien tulee saada asiallista tietoa eri hoitovaihtoehdoista ja tekemään päätöksensä itse tietoisesti.
  • Haluaa jatkaa tilannetta, jossa vakavan sairauden kohtaamia ihmisiä voidaan rahastaa vaikuttamattomilla hoidoilla ilman minkäänlaista vastuuta ja velvoitetta asiallisen tiedon tarjoamisesta.

Jos havaitset kansanedustajaehdokkaasi kannattavan näitä tavoitteita, suosittelen olemaan äänestämättä häntä.

 

37 vastausta artikkeliin “Kokemushoitolaki – Onko sille tarvetta?”

  1. Kunkku

    Kokemushoito on huono termi kuvaamaan näitä ns. uskomushoitoja. Se antaa käsityksen kokemukseen perustuvasta, eli käytännössä toimivaksi havaitusta hoidosta. Tämä ei liene tuon ilmaisun tarkoitus?


    • Juhani Knuuti

      Olen nyt pyöritellyt näitä termejä ja kokemushoito on termi, joka sopii osaan uskomushoidoista. Vaikutus perustuu kokemukseen, ei tutkimusnäyttöön. Olennaista olisi, että ei väitetä mitään muuta kuin, että jotkut ovat kokeneet saaneensa hyötyä. Tällöin tutkimusnäutön puuttuminen ei olisi niin suuri ongelma, jos hoito muuten ei ole haitallista.

      Ajattelin tehdä pian uuden version termeistä.


      • Paula Kivijärvi

        Kukaan ei oo parantunut tutkimustiedolla vaan hoidolla
        Se oiskin helppoa jos paperilla olevat tiedot parantais ,tarvitaan oikeasti hoitoa ja sen kokeminen ja vieläpä positiivinen kokeminen.


        • Juhani Knuuti

          Mutta miten kukaan osaa hoitaa oikein, jos ei ole tietoa? Tieto syntyy vain tutkimuksilla.

          Miten uskot lääketieteen kehittyneen nykypäivän tasolle? Pohtimalla ja ajattelemalla? Kokeilemalla? No ei. Tutkimuksin hankkimalla tietoa.


          • Kalle

            Kyllä se lääketiede on kehittynyt vuosisatoja nimenomaan kokemukseen perustuen. Ei suurilla lääketieteen pioneereilla ollut lääketehtaitten ”tutkimuksia” tukenaan, vaan he kokeilivat ja hankkivat kokemuksia. Näin on ollut ihan viimeaikoihin asti. Vasta muutaman vuoden on ns. johatvat lääkärit painostaneet kaikki saman ”tutkimustulos” mantran alle, vaikka kokemus osoittaisi ihan muuta hoifdon lopputuloksesta!


          • Juhani Knuuti

            Valitettavasti käsityksesi on täysin väärä. Viimeisen vuosisadan aikana lääketieteen kehitys on ollut kiihtyvästi nopeutuvaa ja se perustuu nimeomaan tutkimuksiin, ei kokemukseen. Niin kauan, kun tietoa hankittiin vain kokemusten kautta, edistys oli hidasta ja hapuilevaa.

            Se, että lääkärintyötä tietenkin opitaan kokemuksen kautta on eri asia. Tutkittu tieto on keskiössä myös tässä, ettei vain mentäisi helppoon pelkällä kokemuksella. Kerro missä ilmiöissä kokemus ja tutkimus olisivat muka suuressa ristiriidassa?

            On helppo vakuuttua asiasta miettimällä, millä tavalla monet lääketieteen ulkopuoliset innovatiiviset ilmiöt on keksitty: Kokemuksella vai tutkimustiedolla?
            Lääketieteessä ilmiöt ovat pohjimmiltaan samat.


  2. Pauliina Aarva

    Kokemuksen vaikutus on tärkeää kaikessa hoitamisessa, niin virallisessa kuin epävirallisessakin.

    Vuoden 2009 STM:n työryhmäraportista esitetty eriävä mielipide jäi blogijutustasi valitettavasti keskustelematta. Esitetty lakiluonnos ei siis ollut työryhmän yksimielinen päätös, kuten kirjoituksesi antaa ymmärtää.

    Kannattaa tutustua k.o. työryhmän työskentelyprosessista Turun yliopistossa tehtyyn pro gradu -tutkielmaan. Siinä Jonimatti Joutsijärvi toteaa mm. ”Mikä ulkoinen olosuhde määrää, että voidaan puhua yleisesti ”vaihtoehtohoitojen potilasturvallisuusriskeistä” ilman riittäviä tutkimuksia tai näyttöjä? Mitkä diskursiiviset muotoutumissäännöt määräävät tällaisesta strategisesta valinnasta? Onko kyse vain lääketieteen sosiaalisen aseman pönkittämisestä asenteellisella puheella, jota laajan todistusaineiston puuttuessa perustellaan yleistyksillä ja anekdooteilla? Tutkittua tietoa epävirallisen terveydenhoidon potilasturvallisuusriskeistä Suomessa ei ole.” Tutkielman lukeminen avaa hyvin perustellun ja mielenkiintoisen näkemyksen blogijuttusi teemaan:
    http://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/96944/Gradu2014Joutsijärvi.pdf?sequence=2


    • Juhani Knuuti

      En puhunut yksimielisyydestä mitään. Kuvasin vain mitä 2009 ehdotus piti sisällään.

      On kyllä erioista, että tällainen laki, joka selventäisi ja pyrkisi turvaamaan potilaan tiedonsaannin ja turvallisuuden, herättää niin paljon primitiivireaktioita. Kenenkään itsemääräämisoikeus ei olisi uhattuna.

      Ilman näyttöä haitoista? Mistä ihmeestä oikein puhut? Lue vaikka tämä kirjoitukseni. Siinä kuolleisuus syöpään oli 25% suurempi, jos potilas ei ottanut diagnoosin jälkeen hänelle tarjottua lääketieteellistä hoitoa vaan turveutui kokemushoitoihin. http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/uskomushoidettu-syopa-tappaa-useammin/

      Mitä tulee lääketieteen haittoihin, potilasvahinkoihin ja lääkkeiden sivuvaikutuksiin, niitähän seurataan koko ajan ja kirjataan ylös. Mutta ei käi nyt lääketieteen hatoilla voida perustella sitä, että ei-lääketieteellisille hoidoille ei tarvittaisi mitään sääntelyä ja potilaiden informoimista?

      Täytyy myös muistaa, että haitat eivät ole vertaulukelpoisia. Jos jokin syöpälääke esim pelastaa 80 ihmistä sadasta mutta aiheuttaa 20:lle vaikka jokin vaikean verimuutoksen, joka johtaa kuolemaan, on virheellistä tarkastella vain noita 20 haitan saanutta, jos hoitamatta jättäneiden kuolleisuus olisi 100.


      • Pauliina Aarva

        Viittaat kommentissasi paljon julkisuutta saaneisiin artikkeleihin Johnson SB, Park HS, Gross GP, Yu JB. (2018) Use of Alternative Medicine for Cancer and Its Impact on Survival. JNCI: Journal of the National Cancer Institute, Volume 110, Issue 1, 1 January 2018. Published: 10 August 2017 ja
        Johnson SB, Park HS, Gross CP, Yu JB. Complementary medicine, refusal of conventional cancer therapy, and survival among patients with curable cancers. JAMA Oncol 2018. DOI:10.1001/jamaoncol.2018.2487

        Näissä tutkimuksessa on metodologisia ongelmia. Ensin mainitussa tutkimuksessa tutkimusasetelma ei voi antaa tietoa vaihtoehtohoitojen, joita nimität uskomushoidoiksi, tappavuudesta, koska tutkimuksessa ei edes tiedetä, mitä ”muut todistamattomat” hoidot olivat. Se kylläkin kertoo, että lääketieteellisten hoitojen käyttö oli yhteydessä pienempään kuolleisuuteen verrattuna lääketieteellisiä hoitoja käyttämättömien ryhmään. Hankkeessa tutkittiin siis sitä tilannetta, kun syöpäpotilas oli lopettanut käyttämästä tavanomaista hoitoa, mutta ei tutkittu, mitä tavanomaisesta poikkeavaa potilaat käyttivät ja miksi he niitä käyttivät (ei voitu kysyä, koska olivat kuolleet). Eikö ehkä ollut USA:n valikoivassa sairausvakuutussyteemissä varaa kalliisiin syöpähoitoihin?

        Toiseksi on huomattava tutkijoiden toteamus: ”It is important to note that complementary and integrative medicine are not the same as AM (alternative medicine) as defined in our study. Whereas complementary and integrative medicine incorporate a wide range of therapies that complement conventional medicine, AM is an unproven therapy that was given in place of conventional treatment.” Kirjoituksessa ei kuitenkaan selvitetä, mitä tuo AM eli “unproven” oikeastaan oli. Se jää arvailujen varaan.

        Kolmanneksi, rekisteritutkimuksesta ei voi tehdä syy-seuraus -päätelmää: On omituista sanoa tämän tutkimuksen perusteella, että uskomushoidettu syöpä tappaa useammin.

        Toiseksi mainitussa tutkimuksessa koko lähtökohta on vino. Siinä oletettiin, että vertailuryhmä, jonka potilaskorteissa ei lukenut, että potilas olisi käyttänyt jotakin muuta kuin lääketieteellistä hoitoa, koostui todellisuudessakin henkilöistä jotka käyttivät vain lääketieteellistä hoitoa. Oletus on mitä todennäköisimmin virheellinen kun otetaan huomioon, että suuri osa syöpäpotilaista ei kerro terveydenhuoltohenkilöille käyttämistään tukihoidoista.

        John Weeks on esittänyt kritiikkinsä, esim. “ The misclassification was also on the other side of the ledger: the controls. Surveys have shown that 48%–88% of people with cancer try some complementary treatment. Johnson and Yu acknowledge this. They also note that most people do not communicate with their oncologists about their choices. These failures to communicate most certainly meant that a high percentage of those in the control group were using complementary therapies that were unreported. https://www.liebertpub.com/doi/pdf/10.1089/acm.2018.29056.jjw

        Toisin sanoen kontrolliryhmässä saattoi olla 48-88% niitä jotka käyttivät täydentäviä hoitoja, joten kyse ei todellisuudessa ollut oikeasta kontrolliryhmästä, koska siinä myös oli ja mahdollisesti paljonkin täydentävien hoitojen käyttäjiä (jotka eivät siis kertoneet CAM-käytöstään). Vertailu ryhmien välillä on näin ollen tilastotieteellisesti sopimatonta.

        Silti näiden ”tutkimusten” perustella julistetaan jopa, että ”vaihtoehtohoidot tappavat”. Uskomatonta.


        • Juhani Knuuti

          Tottakai tutkimuksessa on rajoitteita, kuten on selvästi sanottu. Rekisteristä ei voida tietää, mitä hoitoja lääketieellisistä hoidoista luopuneet olivat saaneet. Ei tiedetä myöskään sitä, ottivatko nuo potilaat kuitenkin lääketieellisen hoidon jossakin vaiheessa. Tässä mielessä erot satunnaistetussa asetelmassa olisivat olleet vieläkin suuremmat.

          Satunnaistettua tutkimusta ei eettisistä syistä voida tehdä. Emme voi korvata tutkimusten mukaan vaikuttavaa hoitoa hoidoilla, joiden tehosta ei ole mitään näyttöä. Ilmiön tutkiminen on mahdollista vain tällä tavoin.

          Uskon kyllä, että moni lääketieteellisen hoidon saaneista, käytti jotain muutakin. Riippuu paljon siitä millä tavalla haluaa luokitella eri hoidot lääketieteen ulkopuolelle. Nimittäin terveellinen ravinto ja tarvittaessa ravintolisät täydentämään ravinnon puutteellisuutta ovat minusta lääketieteellisiä tukihoitoja eikä mitään CAM-hoitoja.

          Sillä asialla ei ole oikeastaan tässä suurta merkitystä, käyttivätkö potilaat jotain muuta tukihoitoa tai niitä CAM-hoitoja, sillä tässä haluttiin selvittää vain sitä, miten ennusteen käy, jos on diagnoosin jälkeen KIELTÄYTYNYT lääketieteellisestä hoidosta. Itse asiassa, asetelman kannalta on pelkästään hyvä, jos he olisivat käyttäneet tukihoitoja ja CAM-hoitoja samalla tavoin kuin tuo lääketieteellisistä hoidoista kieltäytynyt ryhmä. Silloinhan ainoa ero olisi ollut se, saavatko he lääketieteellistä hoitoa vai ei (siis ainakin jonkin aikaa diagnoosin jälkeen)

          Tämä asetelma oli siis seuraava:
          1) Lääketieteellisestä hoidosta kieltäytyneet syöpäpotilaat ainakin jonkin aikaa diagnoosin jälkeen (ei tiedetä mitä hoitoa he käyttivät lääketieteellisten hoitojen sijaan).
          2) Kaltaistetut potilaat, jotka saivat normaalin lääketieteellisen hoidon. Heistä osa luultavasti käytti jotain lääketieteellisiä tukihoitoja ja ehkä myös muita kokemushoitoja.

          Tuloksena oli, että ryhmässä 1 kuolleisuus syöpään 7 vuoden seurannassa oli 25% suurempi. Lisäksi kuolleisuusero eri syöpäryhmissä korreloi vahvasti siihen onko syövän lääketieteellinen hoito tehokasta vai ei. Rinta- ja paksusuolensyävissä ero ryhmien välillä oli suurempi (jopa 40%), kun taas keuhkosyövässä pienempi sillä ennuste on ylipäätään keuhkosyövässä lääketieteellisestä hoidosta huolimatta huonompi. Mukana oli myös eturauhassyöpäpotilaita, joiden ennuste on 7 vuoden aikana hyvä, olipa hoidettu miten tahansa. Tässä ero oli pienempi ja näiden mukana pitäminen pienentää kokonaiseroa.

          Tässä ei ollut kysymys mistään korrelatiosta väestöryhmän sisällä. Vaikka kysymys on retrospektiivisestä asetelmasta ja vaikka kaikkea muun kuin lääketieteellisen hoidon osalta ei ollut tiedossa, tulos kyllä antaa selvän kuvan siitä, että luopumalla lääketieteellisistä hoidoista, riski kuolla syöpäänsä 7 vuoden aikana on selvästi suurempi kuin, jos ne saa. Tutkimuksessa ei luonnollisesti edes pyritty tutkimmaan CAM-hoitojen tehoa. Niiden osalta ei edes ole käytännössä mitään kunnollista tutkimusnäyttöä, kun taas käytetyt lääketieteelliset syöpähoidot tänään perustuvat valtaosin vahvaan tutkimusnäyttöön.

          Olisin kiinnostunut kuulemaan, millä muulla tavalla tutkimustulosen voisi tulkita. Olet siinä oikeassa, että parempi otsikko olisi voinut olla: ”Mikäli jättää lääketieteellisen syöpähoidon joksikin aikaa diagnoosin jälkeen, ja turvautuu muihin ei-lääketieteellisiin hoitoihin, kuolleisuus lisääntyy selvästi seurannassa” Ymmärrät varmaan miksi en tällaista otsikkoa käyttänyt. Itse kirjoituksen sisältö on kuitenkin aivan selvä, mistä tässä oli kysymys.

          Poistin lopussa olleen linkin omiin kirjoituksiisi.


          • Pauliina Aarva

            Tutkimustuloksen voi tulkita juuri kuten sanot eli näin: Jos on luopunut lääketieteellisistä hoidoista, riski kuolla syöpäänsä 7 vuoden aikana oli tässä aineistossa selvästi suurempi kuin, jos hoitoja ei ole saanut. Juuri tämä on oikea tulkinta. Mutta tässä tutkimuksessa ei käynyt ilmi, miksi ihmiset luopuivat. Tämä on tärkeä tieto, koska se voi olla juuri yksi selittävä tekijä (ja tätä ei siis tiedetä). Toisaalta tutkimuksessa ei tiedetä myöskään korkeamman kuolleisuuden selittäväksi tekijäksi oletettua asia eli sitä, mitä ”unproven methods” olivat. Ei tiedetä olivatko ne jotakin rentoutushoitoja, mamman kaurapuuroa, yrttejä, liikuntaa, ravitsemusta vai mitä sen jälkeen kun oli luovuttu lääket. hoidoista (ehkä ei ollut rahaa ja siksi piti ”kieltäytyä – tätähän ei tiedetä) . Juuri tämän vuoksi on harhaanjohtavaa väittää, että vaihtoehtohoidot (joita oikeasti ei tutkittu) ovat yhteydessä suurempaan kuolleisuuteen, puhumattakaan että ”vaihtoehtohoidot tappavat”, jota viestiä media on jo pitkään ja laajasti viljellyt (se ei ole sinun vikasi). Virheellinen viestintä minua huolestuttaa, koska se voi turhaan pelottaa ihmisiä esimerkiksi käyttämästä sellaisia kehomieli-rentoutushoitoja, joilla on todettu olevan suotuisa merkitys syövästä selviytymisessä.

            Toisen tutkimuksen suhteen et kommentoinut John Weeksin osuvaa kritiikkiä siitä, että hankkeen koko tutkimusasetelma oli vino: Ns.CM-ryhmä ja ei-CM eivät oikeastaan olleet CM-käytön suhteen erilaisia, kun otetaan huomioon todellinen käyttö, josta siis potilaat eivät ilmoita lääkärille. Joten kyseessä ei ole oikea vertailututkimus.

            Miksi ihmeessä poistit linkin kirjoitukseeni ”Uskomushoitovaalit 2019”, joka koskee nimen omaan juuri tätä samaa kokemushoito- tai uskomushoitolakia, josta sinäkin kirjoitat? Kirjoitukseni saattaisi virittää keskustelua blogisi lukijoiden keskuudessa. Julkaisinhan minäkin linkin sinun kirjoitukseeni. Avoimuudellahan asioita kehitetään. Laitan linkin tässä uudelleen https://liinanblogi.com/2019/04/04/uskomushoitovaalit-2019/


  3. Leino Utriainen

    TUTKIMUSNÄYTTÖ

    Kari Raivio on toiminut Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaanina sekä Helsingin yliopiston rehtorina ja kanslerina. Hän on ollut mukana perustamassa näyttöön perustuvan lääketieteen Käypä hoito-projektia sekä Kansainvälisen tiedeneuvoston (ICSU) varapresidenttinä valmistelemassa laajaa globaalimuutoksen tutkimusohjelmaa (Future Earth).

    Raivion haastattelu oli Helsingin Sanomissa. Hän sanoi muun muassa näin ”Jos pitäisi sanoa, mikä on yliopiston tärkein tuote, se ei ole tieteellinen julkaisu, joista valtaosa on yhdentekeviä ja liian suuri osa vääriä.”

    Juhani
    Miten Sinä siivoat toiminnassasi yhdentekevät tai väärät tieteelliset julkaisut roskakoriin ?
    Olet innokkaasti esitelmöinyt, miten tunnistetaan ”ei tutkimuksiin perustuvat” huuhaa-jutut.

    Miten nyt seuraavalla esitelmäkierroksellasi esität, miten tunnistetaan lääketieteellistä julkaisuista huuhaa-jutut ?


    • Juhani Knuuti

      Hyökkäät olkinukkeja vastaan. Halusit ymmärtää Raivion kommentin omalla tavallasi väärin. Ja sitten sen perusteella arvostelet minun kirjoituksiani ja luentojani.

      Jos keskustelisin Raivion kanssa näistä asioista, meillä ei oikeasti olisi mitään erimielisyyksiä. Tottakai tiede suhtautuu omaan toimintaansa kriittisesti. Ja niin pitääkin, sehän on tieteen ominaisuus. Kaikki tutkimus ei ole laaduksta. Sitähän myös minä olen toitottanut kaikilla kirjoituksillani, jossa olen tuonut esiin tutkimusnäytön laatukriteerejä ja hierarkiaa.

      Lisäksi en ymmärrä mihin kommentillasi pyrit. Yritätkö sanoa, että kun kaikki tutkimus ei ole huippulaatua, sinun oma mielipiteesi on saman arvoinen kuin tutkimustulokset? Sillä perusteella ei virheellisiä taulukoitasi ja tulkintojasi voi oikeiksi muuttaa, valitettavasti.

      Jos sinulla on parempi tapa saada tietoa, kuin tutkimukset, kerrothan siitä minulle mahdollisimman pian.


  4. Ulla Järvi

    Hienoa, Juhani K. on ottanut vaarin ehdotuksestani neutraaliksi termiksi!! Kokemushoidot on näin viestinnän ammattilaisen näkökulmasta arvovapaa termi. Siinä keskiössä on sekä hoidettavan että hoitajan kokemus – erotukseksi tieteellistä näyttöä omaavista hoidoista. CAM-hoidot on (anteeksi vain) vieraskielinen termihirviö, jota ei missään nimessä pitäisi tuoda Suomeen. Meillä on (terveydenhuollossakin) muutenkin liikaa termejä, jotka eivät avaudu esim. potilaille, joilla on kielellisiä erityisvaikeuksia.


    • Juhani Knuuti

      Juuri niin. Edellinen luokitteluversio oli keskustelun herättäjä ja sain hyviä kommentteja, myös sinulta. Olen tekemässä uutta ehdotusta palautten pohjalta. Kokemushoito yksinään ei mielestäni riitä kuvamaan kaikkia hoitoja mutta sopii hyvin moniin.

      Valitettavaa on se, että tekipä millaisen sovittelevan ehdotuksen hyvänsä, se tyrmätään asenteellisesti.


    • Pauliina Aarva

      Ulla ja Juhani, onko teillä jommalla kummalla käsitystä siitä, minkä kumman vuoksi Suomi on muihin maihin nähden erilainen siinä mielessä, että täällä ei muka voida käyttää suoraa suomennosta termistä CAM= Complementary and Alternative Medicine, joka on yleinen kansainvälinen tieteellinen ja käytännön termi? Suomeksi se on ”täydentävät ja vaihtoehtoiset hoidot (tai lääketiede/lääkintä)”. Muualla sitä käytetään. Toinen yleinen on IM= Integrative Medicine eli yhdistävä lääketiede, joka nimensä mukaisesti yhdistää (niin käytännön hoitamisessa kuin tieteellisessä tutkimuksessa) tavanomaista, nykyistä länsimaista (bio)lääketieteeseen nojaavaa hoitamista ja sellaisia traditionaalisia ja täydentäviä hoitomuotoja, joista on tutkimusnäyttöä. Se yhdistää näitä joustavasti kokonaisuudeksi, joka palvelee asiakasta. Tätähän WHOkin suosittelee. Uskomushoito on epälooginen termi. Kokemushoito on parempi, mutta eihän kokemusta (kuten ei plasebovaikutustakaan) voi irrottaa oikeastaan mistään hoitamisesta ja potilaskohtaamisesta käytännön elämässä. Tutkimusnäyttöä on kuten tiedämme monenlaista, RCT on vain yksi metodi. Täydentävistä hoitomuodoista on olemassa runsaasti erilaista tutkimusnäyttöä, joten itse hoitomuodoista olisi puhuttava ääneen niiden oikeilla nimilla (kiropraktiikka, akupunktio, vyöhyketerapia, mindfulness, EFT, erilaiset hieronnat, osteopatia jne.) On järjetöntä puhua näistä uskomus- tai kokemushoitona samassa lauseessa kuin päivitellään hopeavettä ja mustaa salvaa.


      • Juhani Knuuti

        Toisin kuin annat ymmärtää, ei maailmalla ole mitään tiettyä termiä vaan eri maissa ja eri tilanteissa käytetäänb eri termejä. CAM on minusta ilman muuta huono sillä eihän nuo hoidot ole mitään todellisia vaihtoehtoja. Täydentävyys olisi hieman parempi.

        Integratiivinen lääketiede -termiä on luultavasti nyt alettu käyttää, jotta saataisiin sana lääketiede siihen mukaan vaikka todellisuudessa pääasiassa hoitojen tehoa ja turvallisuutta ei ole tutkimuksissa varmistettu. Kun ei ole olemassa koululääketiedettä, kiinalasta lääketiedettä taikka vaihtoehtoista lääketiedettä vaan on vain lääketiede ja sitten sen ulkopuolelle jäävät teoriat ja hoidot.

        Lääketieteen perusmääritelmä on, että sen pitää täyttää tutkimukselliset vaatimukset tehosta ja turvallisuudesta. Mikä tahansa hoito, joka osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, tulee osaksi lääketiedettä. Jos taas näyttöä ei ole, se jää ulkopuolelle. Vaikka paljon puhutaan siitä, että kuinka suuri osa lääketieteen hoidoista ei muka olisi tutkittua, se todellisuudessa ei pidä varsinaisesti paikkaansa. Kysymys on pääsääntöisesti erilaisista toimenpiteistä, joille ei ole tehty satuunnaistettuja tutkimuksia ja sen vuoksi ne muka kuuluisivat tutkimattomiin. On selvää, että niitä on aikanaan tutkittu, sen aikaisilla menetelmillä ja resursseilla mutta ne eivät täyttäisi tämän päivän vaatimuksia. Esimerkiksi umpilisäkkeen leikkaus on ollut pelastava ja välttämätön hoito tähän saakka, kunnes olemme keksineet uuden tavan erotella ne potilaat jotka varmemmin tarvitsevat leikkauksen niistä, joille riittää antibiootti. Pääsääntöisesti kaikki lääkehoidot ovat tutkimuksin osoitettuja. Joissakin tietyissä käyttöaiheissa näytön määrä voi olla rajallinen ja sen vuoksi käyttöaiheita rajataan näytön mukaan.

        Olen lähtenyt luokittelusta tämän pohjalta kahdella perusteella: 1) Näyttö tehosta ja 2) Näyttö turvallisuudesta. Näyttö tehosta ei aina ole vain RCT-näyttöä mutta useimmiten se on ainoa tapa varmistua tehosta ja myös turvallisuudesta. Tällä perusteella hoidot voidaan jakaa lääketieteellisiin hoitoihin, täydentäviin lääketieteellisiin hoitoihin, kokemushoitoihin (joissa tehoa arvoidaan ja siitä väitetään vain kokemuksen kautta) ja sitten uskomushoitoihin ja vaarallisiin uskomushoitoihin (tässä uskomushoito tarkoittaa sitä, että siihen liitetyt väitteet perustuvat vain uskomuksiin).

        Koska olen siitä kirjoittamassa, en nyt tätä analysi tämen enempää mutta toivon teidän ymmärtävän mitä ajan takaa.


        • Pauliina Aarva

          En minäkään halua jankutta tästä asiasta, josta on jo ennenkin keskusteltu. Totean vain, että kyllä CAM-termi on yleisesti kansainvälisesti käytetty tieteellisissä julkaisuissa. Minun tietämissäni maissa, ainakin kaikissa Euroopan ja Pohjois-Amerikan maissa ja Australissa käytetaan joko CAM-termiä tai IM-termiä. Suomi on erikoinen poikkeus uskomushoitoineen. Mitä tulee ”integrative” -sanaan, niin olet varmaan tietoinen, että Yhdysvaltain Kansallisessa terveysinstituutissa on oma tutkimusyksikkönsä National Research Center for Complementary and Integrative Health https://nccih.nih.gov/. Ei siis medicine, vaan health.

          Muissakin maissa toimii tutkimuskeskuksia (ei Suomessa) eri nimillä, useimmiten juuri CAM-muodossa. Tästä näkökulmasta tuntuu hämmentävältä että väität ”Integratiivinen lääketiede -termiä on luultavasti nyt alettu käyttää, jotta saataisiin sana lääketiede siihen mukaan vaikka todellisuudessa pääasiassa hoitojen tehoa ja turvallisuutta ei ole tutkimuksissa varmistettu.” Se on ollut käytössä ainakin 20 vuotta. Kyse on juuri siitä, että integroidaan nimenomaan tutkimusnäyttöön perustuvia ei-lääketieteellisiä hoitomuotoja tavanomaiseen hoitoon (lääketieteeseen nojaavaan). On tunnettua, että perusterveydenhuollossa tavanomaiset lääketieteelliset hoidot eivät ole riittäviä (monisairaat, vaikeasti diagnosoitavat tapaukset, sosiaaliset ja psykologiset ongelmat jne.) Tässä integrointia tarvitaan. Eikä näytön tosiaankaan, kuten toteat, tarvitse aina nojata RCT:hen.

          Se, että moni haluaa ajatella, että olisi olemassa vain yksi lääketiede, on ymmärrettävää. Kuitenkin todellisuudessa jo tämän tavanomaisenkin lääketieteen sisällä tai laitamilla puhutaan mm. ravitsemuslääketieteestä, liikuntalääketieteestä, käyttäytymislääketieteestä, elämäntapalääketieteestä jne. Ei perinteinen kiinalainen lääketiede ole tietääkseni lopettanut olemasta lääketiedettä, vaikka se ei noudata reduktiivista fysikalistista maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä. En ota kantaa kiinalaisen lääketieteen teoriaan ja maailmankuvaan. Minusta kuitenkaan monituhatvuotisia perinteitä ei ole syytä hyljeksiä ainoastaan parin sadan vuoden biolääketieteen hybriksellä. Kaikenlaista hoitamista voi olla rinta rinnan ihmisille tarjolla. En ymmärrä, miksi pitäisi olla vain yksi lääketiede. Kuka siinä häviää, jos niitä on monta.


          • Juhani Knuuti

            CAM termiä käyttävät nuo CAM-ihmiset ja organisaatiot. Se ei tee siitä yleisesti hyväksyttyä.

            Olkinukeillasi toistuvasti yrität väittää, että minä en pitäisi arvossa psykologiaa (joka on siis tutkittua tietoa), sosiaalista toimintaa (jonka vaikuttavuutta myös tutkitaan ja seurataan) tai jotain muita tukihoitoja (ruokavalio, liikunta ym). Mutta olet kyllä aika sinisilmäinen jos kuvittelet, että hoidot, joista ei ole mitään tietoa taikka hoidot, joista tutkimus on osoittanut niiden olevan vaikuttamattomia, olisivat oikeasti ihmisten terveydelle tarpeellisia. Ne voivat tuoda kokemuksellista helpotusta ja sen perusteella ne ovatkin kokemushoitoja. Elätkö jossakin aivan muussa todellisuudessa, jossa arjen raakuus ja vakavat sairaudet ovat kääritty johokin ihmeelliseen huntuun?

            Mitä tulee noihin luetteloihin liikuntalääketiede,…jne, olet kyllä nyt saivartelun maailmanmestari. Nehän ovat juuri sitä lääketiedettä. Juuri sitä joka perustuu tutkittuun tietoon. Mutta ”kiinalainen lääketiede” ei todellakaan ole lääketiedettä, nimeä lukuunottamatta. Mutta kyllä Kiinassa on lääketiedettä, se ei vain ole sitä kiinalaista. Terveydenhuoltojärjestelmä Kiinassa perustuu ihan samaan lääketieteeseen kuin tämä omamme Suomessa. Kaikkialla sitä ei ole riittävästi saatavilla ja ihmisillä ei ole rahaa maksaa, niin sitten käytetään sitä mitä on saatavilla ja mihin on rahaa. Kaikki, joilla on varaa (tai vakuutus), käyttävät myös Kiinassa lääketieteen palveluita, ei ”kiinalaisen lääketieteen” palveluita. Jokainen joka vähänkin miettii ihan arkijärjellä, voi päätellä kannattaako hoito perustuua johonkin 2000 taiu 200 vuotta sitten tapahtuneeseen mielikuvitteluun. Kysymys ei ole reduktionismista eikä maailmankuvasta, vaan tiedon lisääntymisestä. Yhtä hyvin voisin suositella suoneniskentää keuhkokuumeeseen. No, en suosittele, sillä nyt tiedän paremmin.


          • MrKAT

            P.A:”En ymmärrä, miksi pitäisi olla vain yksi lääketiede”

            Entä vaihtoehtoinen astronomia? Onko siinä mitään järkeä? (Ei mielestäni).
            Kiinalainen lääkintä käyttää astrologiaa, Pitäisikö ihmisille opettaa yliopistoissa ”toisenlaista astronomiaa” eli astrologiaa jos kerta haluaan kiinalainen lääkintä (ei ”lääketiede”) nostaa arvoonsa? Eihän parantamista voi jättää astrologian puoskarien tukijalan varaan.. ;D


  5. JK

    Hiljattain julkaistiin tutkimus, jossa analysoitiin kardiologian (sydäntautiopin) hoitosuositusten näytön perustaa (Fanaroff AC ym. JAMA 2019;321:1069-1080). Kyseisessä tutkimuksessa todettiin, että esimerkiksi Euroopan kardiologisen seuran (ESC) 25 hoitosuosituksessa annetuista 3399 suosituksesta, 55% (n=1862) perustui muun muassa asiantuntijoiden mielipiteeseen (näytönaste C). Ja 50% (934/1884) suosituksista, joissa otetiin kantaa hoidon puolesta tai vastaan (luokka I ja III) perustui näytönasteeseen C.
    Toisin sanoen jopa kardiologian hoitosuosituksissa on suuri määrä kokemushoitoja, joita suositellaan muun muassa mielipiteillä. Ja ajatella muita lääketieteen aloja.


    • Juhani Knuuti

      Olet mielesäni ymmärtänyt tämän asian väärin. Niin kuin tuon artikkelin kirjoittajakin on, ilmeisen tahallaan.

      Kysymys on vain siitä, että halutaan antaa suosituksia sellaisilla yksityiskohtien tasolla, että joka näkökulmasta ei ole mahdollisuutta laittaa suotaan jotain satunnaistettua tutkimusta viitteeksi. Silloin näytön luokaksi joudutaan laittamaan C.

      Toinen vaihtoehto olisi, että ohjeet eivät olisi käytännössä hyödynnettävissä kliinisessä työssä. Kun suosituksia luodaan, ryhmässä on esim 24 asiantuntijaa ja he laativat ehdotuksen, jota lukee satoja vertaisarvioijia ja he antavat tuhansia kommentteja ja tämä toistetaan monta kierrosta. Kysymys ei ole kyllä ”vain mielipiteistä” vaan tavoitteesta antaa käytännönläheisiä neuvoja kliiniseen tilanteeseen silloinkin kun ei ole suoraa tutkimusta juuri tuohon kohteeseen. Olen ollut yli 10 vuotta mukana tekemässä ESC:n guidelineja ja tiedän kyllä mistä puhun.

      Otan alle kolem esimerkkiä luokan C suosituksista niin asia konkretisoituu:
      Assessment of thyroid function is recommended in case of clinical suspicion of thyroid disorders.
      A resting 12-lead ECG is recommended in all patients with chest pain without obvious non-cardiac cause.
      A resting 12-lead ECG is recommended in all patients during or immediately after an episode of angina suspected to be indicative of clinical instability of CAD.
      It is recommended to educate patients about the disease, risk factors, and treatment strategy.

      Nämä ovat siis suosituksia, joissa rintakipupotilaalta kehotetaan mittamaan kilpirauhaskokeet ja sydänkäyrä levossa sekä keskustelmaan hänen kanssaan sairauteen liittyvistä asioista. Ei tietenkään ole olemassa kaksoissokkotutkimuksta, joissa olisi selvitetty, vaikuttaako mittaaminen taikka mittaamatta jättäminen (tai keskusteleminen) potilaan ennusteeseen. Silti näiden suositusten on paljon tutkimuksia, joiden perusteella voidaan katsoa, että noissa tilanteissa nuo mittaukset ja keskusteleminen ovat perusteltuja.

      Tällaisia nämä luokan C suositukset ovat. On oikeastaan irvokasta laskea vain kuinka monta tuollaista suositusta on. Paljon olennaisempaa on, kuinka moni esim lääkkeisiin tai keskeisiin hoitotoimenpiteisiin liittyvät suositukset ovat luokkaa C? Voin kertoa, että tällaista suositusta on aniharvoin.


      • JK

        Näytönaste C pitää sisällään myös erinäisiä interventioita kuten lääkehoitoja, toimenpiteitä, seulontaa, kuvantamistutkimuksia ynnä muuta sellaista, mikä selviää hoitosuosituksista (esimerkiksi 1-3). Kävin läpi sydänlihaksen revaskularisaatiota koskevan suosituksen (3), ja laskujeni mukaan siinä oli 238 suositusta, joista 96 perustui näytönasteeseen C. Ja näistä 96:sta, 40 oli luokan I suosituksia, jotka koskivat muun muassa toimenpiteitä ja lääkehoitoja. Ja ainoastaan yhdessä näissä luokan I suosituksissa oli annettu viite suosituksen perässä.

        Näytönaste C määritellään muun muassa konsensuksena asiantuntijoiden mielipiteistä (3). Käytännönläheiset neuvot ovat luonnollisesti hyvä asia, mutta jos näyttöä ei ole, niin kyseessä on asiantuntijoiden mielipide. Asiantuntijat antavat siis hoito(kokemus)näkemyksensä suositusten muodossa.

        Luokan I suositukset, jotka perustuvat näytönasteeseen C, ovat erityisen ongelmallisia (suositellaan/on indikoitu). Toisekseen näytönasteeseen B riittää myös havainnoiva tutkimus (3), joten näytönaste C ei nähdäkseni tarkoita sitä, että tarvittaisiin ”jotain satunnaistettua tutkimusta viitteeksi”.

        Kuten mainitsemani tutkimuksen (4) lisätaulukosta selviää, näytönasteen C osuus vaihtelee hoitosuosituksesta toiseen. Toki kyseisessä tutkimuksessa oltaisiin lisäksi voitu ottaa satunnaisotos esimerkiksi tämän näytönasteen suosituksista ja tehdä niistä tarkempi analyysi.

        Suosittelen lukemaan John Ioannidisin kritiikin kardiologian hoitosuosituksista (5).

        1. Ryden L ym. Eur Heart J 2013;34:3035-87
        2. Williams B ym. Eur Heart J 2018;39:3021-3104
        3. Neumann FJ ym. Eur Heart J 2019;40:87-165
        4. Fanaroff AC ym. JAMA 2019;321:1069-1080
        5. Ioannidis JPA. Circ Cardiovasc Qual Outcomes 2018;11:e004889


        • Juhani Knuuti

          Olen hyvin kyllä tietonen hoitosuosituksiin liittyvästä keskustelusta. On todella helppo kritisoida, kun ei joudu itse tekemään ratkaisuja. Pidän tuollaista kritiikkiä aika halpamaisena vaikka tietenkin on aivan selvä, että asia on aivan keskeinen.

          Mutta kun olen ollut niin monessa itse mukana ja todennut prosessin sisältä käsin, tiedän, että luokan C-suosituksiin joudutaan turvautumaan useimmiten siitä syystä, että jokin tietty potilasryhmä jäisi ilmaan roikkumaan kun juuri tuota ryhmää tai tuota tiettyä yksityiskohtaa ei ole tutkimuksin selvitetty mutta sen ympärillä olevat asiat ovat. On huono, jos jokin olennainen kysymys jää kokonaan ilman kantaa. Esim mainitsemassasi revaskularisaatiosuosituksessa juuri tällaisista on useimmiten kysymys. Ei tuo luokka C tarkoita, että suositus on vain mielipide.

          Minulle herää kommenteistasi myös sellainen kysymys, oletko lukenut näytönasteen luokituksen kunnolla. Ks teksti ja linkki alla. Se, että noissa C-luokissa ei ole viitteitä, johtuu vain siitä, että voimassa oleva ESC:n sääntö sanoo, että luokkaan C ei saa laittaa viitteitä. Monissa niissä on paljonkin viitteitä ja tutkimusnäyttöä mutta ne karsitaan pois lopussa. Olipa sääntö hyvä tai huono, tämä on kuitenkin tilanne tänään. Jos haluaa olla paholaisen asianajaja, tässä voi nähdä erilaisia ikäviä asioita mutta pohjimmiltaan kysymys on siitä, että suositukset olisi hyvä olla sellaisia, jotka ovat apuna käytännön työssä eikä vain luettelo tutkimustuloksia.

          https://www.wikidoc.org/index.php/ESC_Guidelines_Classification_Scheme
          C: Consensus of opinion of experts and/or small studies, retrospective studies, registries.


          • JK

            Antamasi linkin luokitus ei mielestäni ole ristiriidassa kommenttini kanssa. Totesin, että näytönaste C määritellään muun muassa konsensuksena asiantuntijoiden mielipiteistä. Pelkkä mielipide siis riittää, mikä selviää and/or -määritelmästäkin.
            Ja jos ESC:n säännön mukaan viitteet karsitaan, herää kysymys, miksi niitä ei karsita kaikista näytönasteen C luokituksista (osassa on viitteet ja osassa ei). Toisekseen, jos on olemassa tällainen sääntö, tämä tulisi läpinäkyvästi kertoa hoitosuositusten lukijoille. Itse en ainakaan tästä löytänyt mainintaa.
            Käytännönläheisyys on hieno asia, mutta jos suositukset perustuvat asiantuntijoiden mielipiteisiin, määritelmänsä mukaan kyseessä on mielipide. Kuten Ioannidis on muun muassa todennut: ”…When there is no evidence, guidelines should just say that there is no evidence, period…” (Ioannidis JPA. Circ Cardiovasc Qual Outcomes 2018;11:e005205).


          • Juhani Knuuti

            Vaikka C sisältää asiantuntijoiden kannan eli asiantuntijaryhmän sen hetkisen näkökulman, se ei sulje pois, että sitä tukemassa olisi tutkimusnäyttöä, joka ei yllä luokkaan B tai A. Useimmiten näin onkin. Minusta haluat saivarrella vaikka uskon, että ymmärrät miksi mukana on C-luokan suosituksia. Ei tätä asia muuta viittaamalla johonkin mielipidekirjoitukseen. On aina helppo huudella ja kritisoida puskista. Kyllä maailmaan mielipiteitä mahtuu.

            Guidelinen ohjeissa selvästi sanotaan, että C-luokkan ei laiteta viitteitä. Jos jossakin on, ryhmä on vain unohtanut ne poistaa, kun aluksi kaikissa on viitteitä. Minusta niissä voisi olla viitteitä mutta toisaalta ymmärrän syynkin, ettei olisi, koska viitteistä voisi saada sen käisityksen, että koko suositus perustuisi vain ja ainoastaan niihin viitteisiin. Hasteena on, että koska viitteitä halutaan myös printata, niiden määrää rajoitetaan. Muutoin tulisi tuhansia.


  6. entäs ne statiinit

    Eikös kokemushoidot integroidu helpommin Suomeen lain myötä. Varsinkaan kun blogistin mukaan laista olisi tulossa salliva eikä kieltolaki.


  7. Antti

    Onko nyt siis eroteltu kokemushoitoja sen mukaan, mitä niistä luvataan? On ihmetelty, miksei esimerkiksi syöpäpotilaalle voisi tarjota jotakin kokemushoitoa kipujen lieventämiseen. Ei kai tässä mitään ongelmaa? Eikös vain sellaiseen tilanteeseen haluta puuttua, jossa kokemushoidon väitetään perusteetta vaikuttavan itse syöpään, jopa parantavalla tavalla, ja joka siten mahdollisesti johtaa lääketieteellisen hoidon hylkäämiseen?


  8. Potilas

    ”Ehdotetun säännöksen tarkoituksena oli turvata se, että potilas saisi tai hänellä olisi mahdollisuus saada vakaviin sairauksiinsa lääketieteelliseen näyttöön perustuvaa hoitoa.

    Potilasturvallisuusriskien välttämiseksi lääkärin tulisi olla tietoinen potilaan käyttämistä vaihtoehtohoidoista. Tämä on erityisen tärkeä potilaan sairastaessa vakavia sairauksia.”

    Ei kai tässä maassa nykyiselläänkään ole tilannetta missä potilas ei halutessaan saisi lääketieteelliseen tutkimukseen perustuvaa hoitoa. Mitä taas tulee hoitavan lääkärin tietoisuuteen, on seikka joka kohenee parhaiten luottamuksellisen hoitosuhteen kautta. Toki tämän saavuttaminen on huomattavasti haasteellisempaa kuin kirjata lakeja missä puututaan itsemääräämisoikeuteen.

    Valistus, joka nojaa tosiseikkoihin, ei kauhuskenaarioihin ja luottamuksellinen suhde potilaan ja lääkärin välillä ratkaisee tämän problematiika huomattavasti kaavailtua lakia kattavammin. Etenkin jälkimmäinen tosin vaatii hivenen muutoksia ihan järjestelmätasollakin. Toki myös asenteissa. Kaavailtu laki saa pahimmassa tapauksessa skeptisen potilaan pitäytymään täysin lääkärin vastaanotosta, jolloin vaikutus on käänteinen suhteessa tavoitteeseen. Nyt pitäisi laittaa ohjausvaikutusten tarkadtelussa valoja päälle.


    • Juhani Knuuti

      Oletko sitä mieltä, että Suomessa ei tarvita vastaavanlaista kuluttajansuojaa, kuin muissa Pohjoismaissa ja jonka tehtävänä on rajoittaa haavoittuvimpien potilasryhmien höynäyttämistä. Sitä oikeasti tapahtuu. Myös Suomessa.

      Olen samaa mieltä siitä, että hyvä hoitosuhde on paljon tärkeämpi ja olennaisempi. Mutta käytännössä tänään erilaisten käärmeöljyjen kauppiaat voivat tehdä mitä haluavat, ilman mitään todellista vastuuta. Minä en usko tuohon maalaamaasi kauhuskenaarioon ollenkaan. Valtaosa ihmisistä saa päättää omista hoidoistaan ja hoitamatta jättämisistään ja kertoa tai olla kertomatta, kuten tähänkin saakka.

      Minusta on hämmärtyttävää, että tuota ehdotusta, joka on pohjimmiltaan heikossa asemassa olevan suojaamista ja hyvin pehmeä verrattuna muihin Pohjoismaihin, voidaan demonisoida noin paljon. Laki antaa turvaa mutta ei ole kenenkään itsemääräämisoikeutta rajaamassa. Kyllähän syöpäpotilaskin saa edelleen valita mitä hyvänsä, ainoa velvoite on, että potilaalle velvoitetaan kertomaan vaihtoehdoista.


  9. mhmhmhmh

    Luontaisalan järjestöt ovat ehdottaneet termiä HYVE-hoidot, joka on lyhenne sanoista HYvinvointia ja terVEyttä edistävät hoidot. Tämä kuulostaa mielestäni järkevältä ja tarpeeksi neutraalilta termiltä.

    Minusta tuo lain toinen vaihe pitäisi ehdottomasti toteuttaa ensin. Miten voidaan tehdä laki jostain, mitä ei ole määritelty? Miten tätä lakia voitaisiin käytännössä valvoa, jos ei ole säännöksiä valvonnasta tai rekisteriä terapeuteista? Kuka on terveydenhuollon ammattilainen, joka saisi näitä CAM/HYVE-hoitoja toteuttaa itsenäisesti ilman lääkärikontaktia, riittääkö esimerkiksi lähihoitajan koulutus?


    • Juhani Knuuti

      Kiitti kommentista. Tuo on muutoin hyvä vaihtoehto mutta siinä sanotaan, että ”HYvinvointia ja terVEyttä edistävät hoidot”. Miten voimme ilman mitään tutkimuksia tietää, edistävätkö ne terveyttä, hyvinvointi on toki laajempi käsite. Hyvinvointihoidot ovat aika lähellä kokemushoitotermiä. Kummassakin ajatuksena on että ihminen kokee voivansa paremmin ja saavansa hoidosta subjektiivista hyötyä. Kokemushoitotermin ongelmana näyttäisi olevamn se, että se sekoitataan terapeutin kokemukseen eikä potilaan kokemukseen.

      Lain toinen vaihe on vain niin massiivinen ja iso työ, että ymmärrän hyvin miksi ensiksi haluttiin suojella kaikkein haavoittuvampia ryhmiä ja sitten vasta käydä tähän isompaan urakkaan. Mitään hoitojahan ei todellisuudessa rajata kuin vain sellaisilta, jotka eivät kykene omista asioiosta muutoinkaan päättämään. Muille velvoiten on vain tuoda tasapuolista tietoa eri hoidoista. En näe tässä mitään vastakkainasettelua. Yhtä hyvin voidaan sallia tiedon saaminen myös kokemus/hyvinvointihoidoiostakin. Jokainen saa ihan itse päättää mitä hoitoa ottaa.


  10. Pauliina Aarva

    Vastauksena kommenttiisi 5.4. lainaan kommenttiasi: ”Olkinukeillasi toistuvasti yrität väittää, että minä en pitäisi arvossa psykologiaa (joka on siis tutkittua tietoa), sosiaalista toimintaa (jonka vaikuttavuutta myös tutkitaan ja seurataan) tai jotain muita tukihoitoja (ruokavalio, liikunta ym). Mutta olet kyllä aika sinisilmäinen jos kuvittelet, että hoidot, joista ei ole mitään tietoa taikka hoidot, joista tutkimus on osoittanut niiden olevan vaikuttamattomia, olisivat oikeasti ihmisten terveydelle tarpeellisia. Ne voivat tuoda kokemuksellista helpotusta ja sen perusteella ne ovatkin kokemushoitoja. Elätkö jossakin aivan muussa todellisuudessa, jossa arjen raakuus ja vakavat sairaudet ovat kääritty johokin ihmeelliseen huntuun?”

    Puhut tuossa ilmeisesti jossain muussa kuin tutkijan ja professorin roolissa. Voisitko täsmentää, mitä tarkoitat viittauksella ”olkinukkeihini”? Ja voisitko kertoa, missä ja milloin olen toistuvasti yrittänyt väittää, että sinä et pitäisi arvossa psykologiaa (joka on siis tutkittua tietoa), sosiaalista toimintaa (jonka vaikuttavuutta myös tutkitaan ja seurataan) tai jotain muita tukihoitoja (ruokavalio, liikunta ym)? Tietääkseni en sellaista koskaan ole väittänyt tai edes yrittänyt väittää. Jos olen, pyydän anteeksi. Haluaisin rehellisyyden ja tavanomaisen kohteliaan keskustelun nimissä tietää, mitä ja millaisin sanoin olen saanut sinut noin pahasti loukkaantumaan.

    En ymmärrä, mitä tarkoitta kysymykselläsi: ”Elätkö jossakin aivan muussa todellisuudessa, jossa arjen raakuus ja vakavat sairaudet ovat kääritty johokin ihmeelliseen huntuun?” Voitko täsmentää, mitä tarkoitat kysymykselläsi? Minä kun elän ihan oikeassa arkisessa todellisuudessa. Siksi en pysty vastaamaan mielestäni epäasialliseen kysymykseesi. Ihmettelen todella paljon, kuinka esität tuollaisen kysymyksen, kun kuitenkin vain kommentoin yhtä tutkimusta ja sen metodologisia puutteita sekä kerroin, että CAM-käsite on kansainvälisen tiedeyhteisön käyttämä ja hyväksymä termi.


    • Juhani Knuuti

      Kommenttini perustui suoraan aikanaan sinun itsesi antamaan mielestäni asiattomaan kommenttiin. Se on jossain aiempana siellä ketjussa.
      Jos olit tarkoittanut muuta, pahoittelen omasta puolestani väärin ymmärtämistä.


  11. Ihmiminen on enemmän

    Mielen voima ja kuka tai mikä voi sitä antaa tai vahvistaa, ehkä vain kokemus voi sen kertoa?


Napsauta peruuttaaksesi vastauksen.

Vastaa käyttäjälle Kunkku Peruuta vastaus