Terveys & tiede

BLOGIT | Terveys & tiede

Kännykän käyttö ja aivosyöpä

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin sähköyliherkkyyttä. Sen lisäksi kännykän käyttöön liittyy toinenkin pelätty ilmiö: Aiheuttaako kännykkä aivosyöpää?

Aiheesta on keskusteltu blogeissa ja TV-ohjelmissa. Hiljattain aihetta käsitteli myös YLEn MOT, joka tyypilliseen tapaansa tavoitteli aiheella kohua.

Ohjelmassa mm. korostettiin, että WHO:n International Agency for Research on Cancer (IARC) on todennut matkapuhelinten saattavan aiheuttaa syöpää. MOT:n ohjelmassa entinen Säteilyturvakeskuksen (STUK) tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski totesi: ”Jos joku käyttää kännykkää yli 10 vuotta noin puolisen tuntia per päivä niin silloin se riski saada aivokasvain nousee.”

Suomessa toimii tänään myös yrityksiä, jotka ensin arvioivat säteilyn määrät ja sitten myyvät laitteita, maaleja ja kankaita kännykkäkenttien poistamiseen.

Silti emme ole saaneet vahvoja viranomaisten suosituksia kännykän käytöstä. Onko STUK siis salaliitossa kännykkävalmistajien kanssa? Piilotellaanko meiltä jotain tärkeää tietoa?

Kännykkä käytössä

Käytän tätä terveysväitettä nyt työkaluna esitelläkseni tiettyjä tieteellisen tutkimuksen periaatteita ja haasteita. Pyrin lopuksi antamaan vastauksen tähän kysymykseen.

Miten tutkimustietoa kerätään ja valikoidaan?

Tutkimuksia etsitään pääasiassa tietokannoista (esim. Medline, Web of Science, Cochrane), joissa on terveystieteiden osalta lähes 100% kaikista julkaisuista, joilla on todellista merkitystä.

Itse tieteellisten lehtien luotettavuuden arviointi tänään ei ole helppoa sillä verkossa julkaistavia ns. open access -lehtiä on runsaasti ja niiden taso vaihtelee. Periaatteessa luotettavimpina voidaan pitää tunnettuja lehtiä, jotka jo maineensa vuoksi pyrkivät ylläpitämään laatua ja kunnon vertaisarviointia. Vähemmän tunnetussakin lehdessä julkaistu tutkimus voi olla asiallinen mutta uskottavuutta on viime aikoina heikentänyt lukuisat verkkojulkaisut, jotka julkaisevat mitä vain kirjoittajan maksaessa julkaisuhinnan.

Tärkein asia on tietenkin itse tutkimus ja sen laatu. Pelkän asiantuntijan mielipiteen lisäksi heikoin näyttö on yksittäisillä potilastapauksilla ja potilaiden subjektiivisilla kokemuksilla. Sen yläpuolella ovat tavalliset tutkimukset.

Yksi tyypillisistä on ns. tapaus-verrokkitutkimus, joihin palataan jäljempänä. Potilasmäärältään suuremmat tutkimukset ovat luonnollisesti vaikuttavampia ja vahvempaa näyttöä saadaan erilaisista väestökohorteista. Itse tutkimuksista vaikuttavimpina pidetään satunnaistettuja ja sokkoutettuja tutkimuksia.

Suurin painoarvo syntyy, kun kootaan yhteen runsaasti hyvälaatuisia suuria tutkimuksia ja tehdään systemaattinen katsaus.

Tämä ylläkuvattu arviointi ei luonnollisesti ole ainoa kriteeri vaan jokaiseen tutkimukseen liittyy runsaasti muita kriittisiä seikkoja. Koehenkilöiden valintakriteerit ja valinnan onnistuminen ovat tyypillisesti sellaisia; käytetyt menetelmät ja niiden luotettavuus, tilastolliset menetelmät ja tietenkin tuloksista tehdyt johtopäätökset. Tutkija mielellään antaa tuloksistaan mahdollisimman mairittelevan tulkinnan eikä tutkijan kirjoittamaan yhteenvetoon voi pelkästään luottaa.

Yksi tärkeä muistettava ilmiö on se, että tutkimuslöydöksiä mitataan tilastollisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että käytetään todennäköisyyksiä. Tyypillisin tapa on hyväksyä 5% virheen mahdollisuus.

Tämä tarkoittaa, että kun löydös on tilastollisesti merkitsevä, se on sitä 95% todennäköisyydellä. On selvää, jos sama tutkimus tehtäisiin 20 kertaa, tulee todennäköisesti yhden kerran tulos joka on ristiriidassa muiden 19 kanssa. Tämä poikkeava tulos voi tietenkin olla vaikka se ensimmäinen. Tämän vuoksi yksittäisen tutkimustuloksen painoarvo on melko vähäinen ja jokainen tulos pitää varmistaa moneen kertaan ja mieluummin eri tutkijan toimesta.

Vastaavasti mitattaessa 20 eri suuretta, todennäköisesti yksi niistä tuottaa löydöksen; oli todellisuudessa eroa taikka ei. Tutkimuksien yhtäaikainen tarkastelu on keskeistä, jotta havaitaan mihin suuntaan tulosmassa painottuu. Tyypillinen virhe on ns. kirsikanpoiminta, missä valitaan yksi omaa uskomusta tukeva tutkimus ja tuodaan sitä esille.

Tulosten merkittävyyttä tulee arvioida reaalimaailmassa. Vaikka havaittaisiinkin tilastollisesti merkittävä tulos, se ei kuitenkaan välttämättä ole oikeasti merkittävä. Esimerkiksi kun testataan uutta rohtoa verenpaineen alentamisessa 1000 potilaalla, voidaan havaita, että se laskee verenpainetta keskimäärin 1 mmHg. Tämä voi olla tilastollisesti merkittävä johtuen suuren potilasmäärän voimasta. Se ei silti tarkoita, että tuolla 1 mmHg laskulla olisi hoidollista merkitystä.

Usein tuloksia yleistetään liikaa. Esimerkiksi, jos jollakin aineella on vaikutusta veren tulehdusmuuttujiin, siitä ei suoraan voi päätellä, että aine parantaisi tulehduspotilaiden toipumista. Tutkimusta pitäisi jatkaa ja katsoa parantaako aine oikeasti juuri tätä toipumista.

Toinen tyypillinen ongelmallinen yleistys on siirtää rotissa taikka soluissa havaitut tulokset suoraan ihmisiin. Eläinkokeiden perustella ei voi varmistaa hoidon toimivuutta ihmisillä.

Mitä tiedämme kännykän käyttöön liittyvien sähkömagneettisten kenttien vaikutuksesta?

Kännykän epäiltyjen haittojen yhteydessä on periaatteessa kysymys siitä aiheuttavatko radiotaajuiset sähkömagneettiset kentät kyseisellä tehotasolla pahanlaatuisia aivokasvaimia.

Radiotaajuisten sähkömagneettisten kenttien energia on liian pieni rikkomaan DNA-rakenteen. Yhtenä teoreettisena mekanismina on ajateltu, että sähkömagneettinen kenttä heikentäisi DNA:n pilkkoutumisten korjausmekanismeja. Meillähän on joka hetkellä DNA-vaurioita miljardeissa soluissa ja näitä korjataan koko ajan tehokkaalla systeemillä, jotta ne eivät aiheuttaisi ongelmia, kuten syöpää.

IARC on analysoinut tutkimukset kännykkäkenttien karsinogeenisyydestä. Sähkömagneettisilla kentillä ei eläinkokeissa kyetty saamaan aikaan DNA-vaurioita eikä kasvaimia 33 tutkimuksessa 37 arvioidusta. IARC totesi, että näyttöä kenttien karsinogeenisyydestä on heikosti (”limited evidence”).

Kun on mitattu ihmisillä kudoksissa tapahtuvia muutoksia, on voitu havaita nykypäivän kännyköillä lähinnä lämpötilan nousu, joka on kuitenkin hyvin pieni verrattuna lämpötilan fysiologiseen vaihteluun. Lämpötilan nousun ei edes kuvitella aiheuttavan syöpää. Tälle mikroaaltojen aiheuttamalle lämpövaikutukselle (SAR) on annettu yläraja viranomaisten toimesta.

Kudoksessa tapahtuvat biologiset muutokset, todennäköisesti vähäisen lämpötilan nousun vaikutuksesta, ovat luonnollisesti odotettuja sillä mikä tahansa ulkoinen tekijä, joka vaikuttaa kudoksen jollain tavalla heijastuu myös aineenvaihdunnassa. Esim. painamalla sormella käden ihoa, sormen alla olevien solujen aineenvaihdunta muuttuu.

Mitä kertovat tutkimukset, jotka ovat tutkineet aivokasvainten ja kännykän yhteyttä?

Kännykän ja aivosyövän yhteyttä on tutkittu kohtalaisen pienessä määrässä tapaus-verrokki- ja kohorttitutkimuksia. Nämä tutkimukset ovat tiivistettynä seuraavat:

Interphone-tutkimukseen1 valittiin 2708 aivokasvainpotilasta (gliooma) ja heille valikoitiin 2409 mahdollisimman samanlaista verrokkia, joilla ei ollut kasvainta. Tutkittavilta kysyttiin kyselykaavakkeella kännykänkäytön tietoja menneiltä vuosilta. Aivokasvainpotilailla oli tilastollisesti pienempi kännykän käyttö kuin verrokeilla (OR 0.81; CI 0.7-0.94). Aivokasvainpotilaat eivät eronneet verrokeista käyttövuosien, soittominuuttien eikä soittomäärien osalta muuten kuin että suurimman soittominuuttien (>1640 tuntia) ryhmässä olivat aivokasvainpotilaat yliedustettuna. Tarkemmassa tarkastelussa havaittiin, että ryhmässä, jotka olivat aloittaneet kännykän käytön hiljattain (1-4 vuotta aiemmin) oli 23 runsaasti soittanutta kun verrokeissa vain 8 henkilöä raportoi suuresta käytöstä. Niissä ryhmissä, joissa kännykkä oli ollut pidempään käytössä (5-9 vuotta taikka yli 10 vuotta), tätä eroa ei nähty.

Tutkijat tulkitsivat tutkimuksen löydökset niin, että selvää näyttöä kännykän aiheuttamista aivokasvaimista ei löytynyt. Ei ole uskottavaa, että kännykän käyttö yleisesti vähentäisi aivosyöpää, mutta sitten lisäisi sitä niillä käyttäjillä, jotka olisivat hiljan sen hankkineet mutta ei niillä, jotka ovat käyttäneet sitä pitkään ja runsaasti.

Tapaus-verrokki-tutkimuksessa tutkittavien ja verrokkien valinta juuri samanlaisiksi on haastavaa. Kännykän käyttötiedot saatiin haastattelemalla. Kuinka luotettavasti voidaan saada tietoa kännykän käytöstä muistelemalla (osassa tapauksista tieto potilaan omaiselta) vuosien, jopa yli 10 vuoden taakse? Lisäksi kysyttäessä käytöstä, mahdollinen assosiaatio sairauteen voi ehkä vaikuttaa potilaiden ilmoittamaan lukuun. Alaryhmäanalyysit ovat yleisesti myös vähemmän luotettavia.

Hardellin2 viimeisimmässä tapaus-verrokki-tutkimuksissa on yhdistetty kaksi erillistä tutkimusta voiman lisäämiseksi. Tutkimusiin oli valittu 1498 pahanlaatuista aivokasvainpotilasta ja 3530 tervettä kontrollia. Aivokasvainpotilaat raportoivat suurempia kännykän käyttölukuja. Glioomapotilaat olivat yliedustettuina (OR 1.3; CI 1.1-1.6) kännykän käyttäjissä ja niissä, joilla se oli ollut yli 5 vuotta. Potilaiden määrä pidemmissä käyttäjäryhmissä oli kuitenkin melko pieni. Syöpäpotilaat raportoivat myös suuremmista soittominuuteista.

Tutkimus viittaa siihen, että kännykän käytöllä ja aivokasvaimilla olisi yhteys. Tutkimuksessa on luonnollisesti samat rajoitteet kuin Interphone-tutkimuksessa. Käyttötiedot saatiin haastattelemalla menneiden vuosien käyttöä. Väestöstä yritettiin valita verrokit, jotka muistuttaisivat mahdollisimman paljon potilaita muuten kuin kasvaimen osalta. Tosin kasvainryhmässä oli miehiä 59% kun taas verrokeissa oli miehiä 42%. Takavuosina miesten tiedetään käyttäneen kännykkää selvästi enemmän kuin naisten ja vaikka ero otettiin huomioon tilastollisessa tarkastelussa, se saattaa vaikuttaa tuloksiin.

CERENAT3 tapaus-verrokki-tutkimuksissa oli valittu 253 pahanlaatuista aivokasvainpotilasta, 194 meningeoomapotilasta ja 892 tervettä kontrollia. Yleisesti ei todettu suurempaa kännykän käyttöä kasvainryhmissä (glioomat OR 1.24; CI 0.86-1.77). Kuitenkin suurimmat käyttöluvut raportoineita (≥896 h) oli enemmän molemmissa kasvainryhmissä (glioomat OR=2.89; CI 1.41-5.93, meningeoomat OR=2.57; CI 1.02-6.44). Ero syntyi kuitenkin varsin pienistä potilasmääristä sillä suuria käyttölukuja raportoi glioomapotilasta 24 henkilöä kun verrokeissa näitä oli 22 kpl.

Tutkimuksessa on luonnollisesti samat rajoitteet kuin kahdessa edellisessä tapaus-verrokkitutkimuksessa eli käyttöluvut saatiin haastattelemalla. Eroa ei havaittu koko materiaalissa vaan suurkäyttäjissä mutta suurkäyttäjien määrät olivat hyvin pieniä ja jo muutaman potilaan raportoimat suuret soittominuutit vaikuttavat tuloksiin. Erikoista tutkimuksessa oli myös se, että myös meningeoomien joukossa oli enemmän suurkäyttäjillä, kun aikaisemmissa tutkimuksissa nämä hyvänlaatuiset kasvaimet eivät olleet liittyneet kännykän käyttöön. Tutkimuksen perusteella myös kaupunkialueella kännykän käyttö olisi haitallisempaa kuin maaseudulla.

Tanskalaisessa kohorttitutkimuksessa4 tutkittiin aivokasvainten riskiä kännykänkäyttäjillä. Tutkimuksessa yhdistettiin operaattoreiden rekisteritiedot ja syöpärekisterin tiedot. Tutkimuksessa mukana oli 358 403 kännykkäliittymän tilaajaa ja yhteensä 3,8 miljoona henkilövuotta. Heillä havaittiin seurannassa 10 729 aivokasvainta. Kännykän käyttäjillä ja ei-käyttäjillä ei ollut eroa aivokasvaimeen sairastumisessa. Kun tutkittiin erikseen niitä, joilla kännykkä on ollut pisimpään käytössä (≥13 vuotta) ei myöskään nähty eroa miehillä (OR 1.03; CI 0.83-1.27) eikä naisilla (OR 0.91; CI 0.41-2.04). Ei myöskään nähty merkkejä annos-vasteesta eikä kasvaimen paikka liittynyt kännykän vaikutuspaikkaan.

Tutkimuksen voima potilasmäärän perusteella on tietenkin selvästi suurempi kuin edellisissä. Suurimpana heikkoutena on se, että kännykän käytöstä ei ollut tietoa saatavissa sillä rekisteristä oli saatavissa ainoastaan liittymän olemassaolotiedot. Toisin kuin joissakin kirjoituksissa on väitetty, tutkimus ei ollut teleoperaattoreiden rahoittama vaan riippumaton akateeminen tutkimus.

Deltour ja kumppanit5 analysoivat Pohjoismaisessa väestötutkimuksessa aivokasvainten esiintyvyyttä ja niiden yhteyttä kännykän mahdollisiin vaikutuksiin. He analysoivat glioomien ilmaantumista ja vertasivat havaittua lukua odotettuihin ilmaantuvuuslukuihin, mikäli em. tapaus-kohortti-tutkimusten riskiluvut olisivat totta. Vuosittaiset ikävakioidut aivokasvainmäärät 20-79 vuotiailla miehillä ja naisilla analysoitiin vuosien 1979-2008 syöpärekistereistä. Rekisteri kattaa koko väestön Tanskassa, Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa (17 miljoonaa asukasta). He eivät nähneet syöpien ilmaantumisessa mitään sellaista suuntausta, joka tukisi tapaus-kohortti-tutkimusten lisääntynyttä kasvainriskiä 30 seurantavuoden aikana. Tutkijat toteavat, että joko kännykkäaltistus pitää olla vieläkin pidempikestoinen taikka riskin olla selvästi pienempi tai puuttua kokonaan.

Myös Yhdysvalloissa on tehty vastaava analyysi 24 813 yli 18-vuotiailla aivokasvainpotilaalla6 vuosilta 1992-2008 ja tulokset olivat samanlaiset. Mitään merkkejä kasvusta ei nähty ja toteutuneet luvut eivät tukeneet Hardellin2 riskianalyysiä.

Olennainen kysymys on, kuinka luotettavia syöpärekisterit ovat? Yleisesti Pohjoismaisia rekisterejä pidetään luotettavina. Kun kysymys on näinkin vakavasta sairaudesta, voisi uskoa, että rekisteri on riittävän kattava eikä ainakaan ajan suhteen voi olettaa olevan muutosta rekisterin luotettavuudessa.

Kun tutkitaan koko väestöä, voi käydä niin, että pienet muutokset ikään kuin laimenevat muiden sekoittavien tekijöiden seurauksena. Näin myös luonnollisesti käy aivokasvainten osalta. Mikäli riski on pieni, se ei näy vielä väestötasolla.

Toisaalta Hardellin tapaus-verrokki-tutkimuksissa havaittu kännykän aiheuttama riskin kasvu olisi varsin suuri, jopa 2-4 kertainen. Tällainen riskin kasvu tulisi kyllä näkyä jo väestössä varsinkin kun 80-luvulta tähän päivään kännykän käyttö on kasvanut 0%:sta lähes 100%:iin.

Johtopäätökset

Edellä käsiteltyjen tutkimusten perusteella tulkinta on, että meillä ei ole selvää näyttöä siitä, että kännykät aiheuttaisivat aivokasvaimia. Pikemminkin tutkimusmassa kallistuu sille puolella, että riskiä ei ole taikka se on hyvin pieni.

Miten sitten on selitettävissä se, että IARC on vuonna 2011 todennut, että radiotaajuiset sähkömagneettiset kentät ovat mahdollisesti karsinogeenisiä ihmisille (radiofrequency electromagnetic fields are possibly carcinogenic to humans, Group 2B).

Luokka 2B tarkoittaa, että tutkimusten perusteella (limited evidence) karsinogeeninen riski saattaa olla olemassa ja tarvitaan lisää tutkimuksia. Se ei siis tarkoita sitä, että kentät olisivat todennäköisesti karsinogeenisiä tai aiheuttaisivat aivokasvaimia. Se tarkoittaa sitä, että riskiä ei ole voitu riittävällä varmuudella sulkea pois, kun epäily on herännyt.

IARC:n linja on yhteneväinen Suomen Säteilyturvakeskuksen suosituksen kanssa. Lausunnon tekohetken jälkeen on tullut lisää tietoa (Cerenat3, Hardell2, Deltour5. Little6) mutta näihin IARC ei ole ottanut kantaa.

Ionisoivan säteilyn riskien vähentämisessä perusperiaate on ns. ALARA periaate (as low as reasonably achievable). Tämä tarkoittaa, että pitäisi pyrkiä minimoimaan riskiä niin paljon kuin se kohtuullisesti on saavutettavissa.

Luonnollisesti periaate pätee kaikkiin riskeihin, siis myös kännykkäkenttiin. Vaikea kysymys on se, mikä varovaisuus on kohtuullisesti saavutettavissa suhteessa riskin suuruuteen. Riski näyttää olevan kovin pieni, ellei olematon, mutta meiltä puuttuu tietoa erilaisista väestöryhmistä kuten lapsista ja seuranta-ajat ovat vielä rajalliset. Toistaiseksi on tyydytty varovaisiin suosituksiin lasten osalta.

Ideaalitilanteessa olisi tehtävä satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus altistuksesta pitkällä seuranta-ajalla. On selvää, että tällaista ei ole helppoa käytännössä toteuttaa. Yhdistämällä operaattoreilta saatavat tarkemmat käyttöajat rekisteritietoihin, saataisiin kuitenkin lisätietoa.

Näytön vähäisyys ei ole estänyt bisneksen syntymistä tämänkin riskin ympärille. Suomessakin toimii yrityksiä, jotka ensin arvioivat säteilyn määrät ja sitten myyvät laitteita, maaleja ja kankaita niiden poistamiseen. Väkisinkin tulee mieleen maasäteilyn poistamiseen tarkoitettujen laitteiden myynti takavuosina. Tämäkin kirjoitus todennäköisesti tulee nopeasti teilattua näiden kaupallisten ”tutkijoiden” toimesta. Luultavasti kommentteihin tulee pitkä lista yksittäisiä tutkimuksia, joissa on erilainen johtopäätös. Lisäksi muiden tutkijoiden sidonnaisuuksista kyllä muistutetaan kun taas omat sidonnaisuudet eivät huoleta.

Kiinteiden radiolähettimien ja tukiasemien vaikutuksia ei tässä käsitelty. Niiden kentät ovat STUKin mukaan vähäinen murto-osa kännykän käyttäjän altistuksesta. Jos jälkimmäisen haittoja on lähes mahdotonta saada todistettua, kuinka mahtaisi olla lähettimien haittojen kanssa?

 

Viitteet:

  1. Brain tumour risk in relation to mobile telephone use: Results of the interphone international case-control study. Int J Epidemiol. 2010;39:675-694
  2. Hardell L, Carlberg M. Mobile phone and cordless phone use and the risk for glioma – analysis of pooled case-control studies in sweden, 1997-2003 and 2007-2009. Pathophysiology. 2014
  3. Coureau G, Bouvier G, Lebailly P, Fabbro-Peray P, Gruber A, Leffondre K, Guillamo JS, Loiseau H, Mathoulin-Pelissier S, Salamon R, Baldi I. Mobile phone use and brain tumours in the cerenat case-control study. Occup Environ Med. 2014;71:514-522
  4. Frei P, Poulsen AH, Johansen C, Olsen JH, Steding-Jessen M, Schuz J. Use of mobile phones and risk of brain tumours: Update of danish cohort study. Bmj. 2011;343:d6387
  5. Deltour I, Auvinen A, Feychting M, Johansen C, Klaeboe L, Sankila R, Schuz J. Mobile phone use and incidence of glioma in the nordic countries 1979-2008: Consistency check. Epidemiology. 2012;23:301-307
  6. Little MP, Rajaraman P, Curtis RE, Devesa SS, Inskip PD, Check DP, Linet MS. Mobile phone use and glioma risk: Comparison of epidemiological study results with incidence trends in the united states. Bmj. 2012;344:e1147

48 vastausta artikkeliin “Kännykän käyttö ja aivosyöpä”

  1. Mr Pain

    Olisit voinut pohtia riskitekijöitä sairastuneiden kohdalla?

    Syöpärekisteristä sen verran, että maantieteellisiä riskejä pystyttäisiin rajaamaan koordinaatein ja henkilöiden osoitetietojen perusteella. Tämä on mahdollista, jos alueelta löytyy esimerkiksi syöpävaarallisia kemikaaleja.

    Ongelmaksi tutkimuksen tekemiselle muodostuu lähinnä se, että ihmiset ovat varsin liikkuvaista sorttia esimerkiksi eläimiin verrattuna.

    Näkisin, että tutkimusasetelman laadinta on haasteellisempaa kuin vaikkapa syöpärekisteri.


  2. Örkki

    Kirjoitus oli paha pettymys. Otsikon perusteella odotin jotain hilettömän koomista, mutta löytyikin vain ihan fiksua asiaa 🙁


  3. Mr Pain

    ”Tämäkin kirjoitus todennäköisesti tulee nopeasti teilattua näiden kaupallisten ”tutkijoiden” toimesta. Luultavasti kommentteihin tulee pitkä lista yksittäisiä tutkimuksia, joissa on erilainen johtopäätös. Lisäksi muiden tutkijoiden sidonnaisuuksista kyllä muistutetaan kun taas omat sidonnaisuudet eivät huoleta.”

    Nyt vaikuttaa vähän ennakkoluuloiselta… 😉


  4. Mr Pain

    Tässä on ongelma se, että varsinainen asia hukkuu artikkelin pituuteen. Kirjoitanko vielä pidemmän tapausselostuksen?


  5. Mr Pain

    Jatketaanko me asian pohtimista vai oliko tämä tässä?
    Säteily ei yksistään aiheuta syöpää. Tämä tiedetään.


    • Juhani Knuuti

      Kyseessä on on blogikirjoitus, jossa on mahdollista käsitellä käytännössä vain yksi aihe kerrallaan ja sekin melko suppeasti. Tämäkin taisi olla jo liian pitkä blogiksi ja olen siitä pahoillani. Kuitenkin uskon, että kattavampi kirjoitus ennaltaehkäisee perusteetonta kritiikkiä, jonka vuoksi halusin pitää myös yksityiskohdat mukana.
      Mr Painin kysymys on liian laaja vastattavaksi. Mikä konkreettinen kysymy sinulla oli mielessä? Olisi hyvä, että kysymys olisi myös sellainen, joka ei heti edellytä sivukaupalla vastaamista. Onko jotain jäänyt pois? Onko jossain virhe? Onko jokin teema jäänyt liian suppeasti käsitellyksi?


      • Mr Pain

        Ehdottamasi tutkimuksen rahoitus? Taistelevatko tutkijat samoista kansallisista varoista, vai olisiko tutkimushankkeeseen saatavissa EU-rahaa. Ehkä toinen valtio jakamaan kustannuksia? Muistaakseni Ranska on kieltämässä langattoman tekniikan päiväkodeista.

        Selvää kaiketi on, ettei tutkimuksella haluta haitata yritysten toimintaa, jotka ovat muodostuneet langattoman teknologian ympärille. Sen sijaan tutkimuksen tavoitteena voisi olla kansalaisten ja päätöksentekijöiden tietoisuuden parantaminen mahdollisista riskeistä. Tieto riskittömämmistä vaihtoehdoista voisi ohjata investointeja ja kuluttajien valintaa korkean elintason maissa.

        Merkitsevää tietoisuuden lisäämisessä lienee sairauksien ymmärtämisen lisääminen. Erityisesti tämä koskisi riskiryhmiä, joiden sairastavuuden voitaisiin ajatella olevan korkeampi.

        Hoitohenkilökuntaa saattaisi koskea erilaisten tekijöiden arvioiminen ja mm. kudosvaurioihin ja niiden hoitoon liittyvä tieto. Myöskin tutkimusmenetelmien arviointi – saavutetaanko suurilla massaseulonnoilla etua hoidon tavoittavuudessa kun suurin osa syöpätyypeistä ei käyttäydy aggressiivisesti. Lisääntyvät ei-akuutit löydökset ruuhkauttavat toimintoja ja syövät resursseja kiireelliseltä hoidolta. Lisääkö kajoava tutkimus syövän aggressiivisuutta? Miten elintavoilla voidaan ennalta-ehkäistä riskitekijöiden toteutumista?

        Miten riskialttiisiin työtehtäviin saataisiin saataisiin ennaltaehkäisevä työote? (Viittaan hallitusohjelmaan).

        Keskustelin erään lääkärin kanssa viime viikolla tietylle ammatinharjoittajille suunnattavista altistuskokeista. Hänen mukaansa niiden tarkoitus oli osoittaa testattavalle, että tämä ymmärtäisi vaihtaa ammattia.

        Jäin miettimään, kohtaavatko työelämän tarpeet ja inhimilliset odotukset. Eikö tavoitteena olisi pitää ihmisiä työkykyisinä mahdollisimman pitkään?


        • Juhani Knuuti

          Ihan varma en ole mihin tutkimukseen/asiaan nyt viittaat mutta minulle on kerrottu, että meneillään olisi tutkimus, jossa kännykän käyttöminuutit sekä väestötason rekisterit saadaan yhdistettyä, jolloin luotettavuus kasvaa. On keskeistä ensiksi varmistaa tässä tapauksessa, aiheutuuko sähkömagneettisista kentistä ylipäätään syöpää ja saada luotettavaa tietoa siitä mikä on tämä riskin taso. Ennen tätä kaikki suositukset ovat tehty vain varovaisuuspohjalta. Ajan kanssa tämäkin varmasti selviää. Siinä vaiheessa sitten on helpompi kouluttaa päättäjiä ja hoitohenkilökuntaa.

          Jotenkin ironista tässä tapauksessa on se, että ne tutkimukset, joissa operaattorit ovat mukana, leimataan automaattisesti valheellisiksi (etenkin jos tulokset eivät tue kritisoijan omaa uskomusta) kun käytännössä tätä asiaa voisi tehokkaasti tutkia väestötasolla vain niin, että operaattoreiden tietoja voidaan hyödyntää ja yhdistäää väestötason sairaustietoon. Kun tällainen tutkimus tehdään asianmukaisesti ja tunnetun tutkimusryhmän toimesta, ei operaattoreilla ole mahdollista vaikuttaa tutkimuksen tulosten tulkintaan vaikka lähteenä olisikin operaattoreiden data. Kun rekisteritieto ei ole saatavissa siinä vaiheessa kun operaattorit toimittavat omat tietonsa, ei manipuloinnin vaaraakaan ole.

          En ole kuullut Ranskan päiväkotipäätöksestä enkä tiedä sen taustoja enkä sitä millä perusteella tällainen kielto olisi asetettu. Syitähän voi olla monia. Joka tapauksessa eurooppalaisten viranomaisten/päättäjien lukuisat vastaavat päätökset eivät yleensä perustu tutkittuun tietoon vaan ovat lobbauksen ja painostusryhmien aikaansaamia. Näitä vastaavia löytyy lukuisia esimerkkejä muista aiheista. Minusta ei kannata lähteä siitä, että jotain tiettyä asetettua kieltoa muualla voisi käyttää todisteena siitä miten asiat ovat.


          • Mr Pain

            Kännyköitä koskevaa tutkittua tietoa päätelaitteista löytyy: engl. specific absorption rate, SAR -arvoista. Tämä on suure, joka kertoo miten paljon energiaa radiotaajuisesta sähkömagneettisesta kentästä absorboituu ihmiskehon kudoksiin esimerkiksi käytettäessä matkapuhelinta. Operaattoreilta olisi saatava myös tieto verkon päätelaitteista, sillä jo erot niissä ovat kohtalaisen suuria.

            Verkkoon kytketty puhelin tai itseasiassa liittymä tai liittymät ei kuitenkaan kerro missä kohtaa kehoa puhelin on käytössä… Tai millaista tehoa päätelaite käyttää ollessaan kytkeytyneenä verkkoon.

            Löytyykö tutkimuksella sitten vyökoteloita käyttäviä kännykän omistajia, hf-laitetta autossa käyttöön ottaneita, huonokuuloisia vai mitä…

            Tutkimusasetelman laadinta taitaa olla lähinnä tilaajan intresseissä. Tuskinpa mitään selittävää tietoa sairastavuuteen löytyy.


          • Juhani Knuuti

            SAR arvo ei liity mitenkään energian aiheuttamaan syöpään. Mahdollinen syöpävaikutus rippuu säteilyn laadusta. Sähkömagneettinen säteily ja mikroaallot lämmittävät kudoksia ja SAR-rajat ovat asetettua sen vuoksi että lämpövaikutukselle olisi turvalliset rajat. Syövän syntymiselle vaaditaan säteilyn kvanttien energiataso, joka aiheuttaa molekyylien kuten DNA:n vaurioitumisen. Jos pelkkä lämpövaikutus riittäisi, saunakin aiheuttaisi syöpää sillä saunassa ruumiin lämpö on helposti yli 38 astetta.


          • Mr Pain

            SAR -arvoista vielä. Vuosia, vuosia sitten selviteltiin käsittämättömiä katkoksia suurjänniteverkossa. Kuinka ollakaan, juttu kääntyi lopulta kännyköihin. NMT-puhelimen aikana oli käytössä analoginen verkko joka Suomessa ja monessa muussakin maassa haudattiin GSM-puhelimien ja digitaalisten verkkojen yleistyessä.

            SAR-arvo kertoo energiavuosta kudoksiin.

            Se, mikä asia kiinnostaisi, olisi, miten tämä energia siirtyy. Analogisten matkapuhelimien (varastostani löytyy vielä yksi Nokia Mobira Combi -raahattava, noin 20 kiloa painava puhelin) kuulimme sanan sieltä, toisen täältä jos oltiin heikossa kentässä. Nykyään puhelinverkon äänenlaatu on parantunut, mutta päätyykö käyttäjän korvaan jokainen lähetetty bitti? Kuulemmeko siis itseasiassa edelleenkin sanan osia kokonaisten sähisevien lauseiden sijaan.

            Miten energia siirtyy kudokseen? Purskeina, vai tasaisena energiavuona? Vastaajaksi löytyy varmaankin Aalto yliopistosta joku sähkön ja materian vuorovaikutukseen perehtynyt…


          • Mr Pain

            Tässä nämä (eräästä viime talvisesta blogista copy-pastena)
            ehdotus http://www.assemblee-nationale.fr/14/propositions/pion2065.asp
            päätös: http://www.lemonde.fr/planete/article/2014/01/22/ondes-une-loi-pour-limi

            Professori Dariusz Leszczynskin kommentit STUKin toiminnasta ja Ranskan lain pääkohtia englanniksi:
            https://betweenrockandhardplace.wordpress.com/2015/02/02/france-limits-s

            Kuka henkilö toimiikaan STUK:ssa kansainvälisten asioiden, kuten tutkimusten, koordinaattorina? Kyse ei ole operaattorista…


          • Juhani Knuuti

            Dariusz oli jo siihen aikaan kun hän vielä toimi STUKissa, tunnettu tästä kannastaan. Ei hänen mielipiteessään ole sinänsä mitään vikaa. Kysymys on siitä millä tavalla reagoimme mahdollisiin riskeihin, joista ei ole kattavaa tietoa. Riskin suuruus/pienuus lienee olennainen myös. Jos viemme tämän riskin välttämisen äärimmilleen, Dariuszin kanta on hyvin ymmärrettävä.

            Toisaalta meillä on koko joukko erilaisia riskitekijöitä, joita voisi välttää vastaavalla perusteella välttää. Missä menee tuo raja, on yhteisön itse päätettävissä. Ranskalaiset yhteisönä ovat tehneet omat päätöksensä mutta Ranska on enemmän poikkeus kun verrataan muihin maihin.

            En kyllä jaksa uskoa väitteisiin, että STUK olisi tässä busineksen puolella. Onko päiväkodeissa tabletit, ei vaikuta STUKin rooliin taikka IT-businekseen kyllä mitään.


          • Mr Pain

            Asiassa näyttää olevan paljon ymmärtämättömyyttä jota edes tiede ei ole pystynyt selittämään. Ehkä tutkimustieto voisi valottaa pulsoivasti absorboituvan energian seurauksia kudostasolla? Saunahan voisi olla myös positiivisesti terveysvaikutteinen esimerkki joskin juuri energia voi siirtyä erillä lailla.


          • Mie

            Nämä tällaiset ”maassa X tehdään jotain” perustelut ovat täysin turhia. Keskeistä on se, onko väitteen ”kännykän käyttö on terveydelle vaarallista säteilyn takia” tueksi kunnollista tieteellistä näyttöä.

            Ranskalaisilla(kaan) sitä ei ole.


          • Mr Pain

            En väittänytkään että ranskalaisilla olisi tätä (tutkimus)tietoa.

            Ei sitä ole missään, koska ne (=tutkimukset, näyttävät olevan) ovat osa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

            Kansalliset ohjelmat kaventavat hyvinvointi- ja terveyseroja. Enää niissä ei keskitytä mahdollisten potentiaalisten ongelmien hoitoon ja niiden aiheuttajiin vaan fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen ja ongelmien ehkäisemiseen koko väestössä.

            Tutkimusasetelma ratkaisee tässäkin?
            Tällä tavoin asia liittyy muidenkin maiden perusteluihin.


          • Mie

            ”En väittänytkään että ranskalaisilla olisi tätä (tutkimus)tietoa.”

            Enkä minä näin tulkinnutkaan. Kyse oli Leszczynskin kommenteista.

            ”Ei sitä ole missään, koska ne (=tutkimukset, näyttävät olevan) ovat osa sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.”

            Kyllä ja ei. Sos. ja terveyspolitiikan tulee pohjata tutkimustietoon, mutta Juhanin mainitsema tiedeyhteisön nykykanta ei ole politisoitunut sen kummemmin.

            ”Tutkimusasetelma ratkaisee tässäkin?”

            Näissä asioissa tottakai. Tapaus-verrokki -tutkimukset eivät voi oletusarvoisestikaan kertoa kausaliteetista mitään.


          • Mr Pain

            No joo.. kun tutkimukset eivät kerro syy-yhteydestä – mitä se kertoo tutkimuksesta?
            Yhtä käsittämätöntä on, että ei tiedetä mitä se kännykkä pörpöttää ilmaan. Enkä tarkoita ainoastaan säteilyä.
            Hyvä kommentti tämä kausaliteetin merkityksen mainitseminen. : )


          • Mie

            Erilaisille tutkimusasetelmille on omat perusteensa, niitä en ryhdy avaamaan tässä sillä kyseessä on niin perustason tieto että kirjasto kutsuu jos ne ovat tuntemattomia.

            Ja mitä se kännykkä ”pörpottäisi” ilmaan? Melusaastetta? Kuviteltuja uhkia?


          • Mr Pain

            a) minkä tyyppistä radiosäteilyä ja miten tämä säteily käyttäytyy
            b) materiaalit, sisällysluettelo mistä laite on tehty… Ei pitäisi olla vaikeaa kirjoittaa paljonko PVC:tä laitteessa on, paljonko kultaa, paljonko hopeaa?

            Päästäänkö ”kuvitelluista” uhkista jälleen foliohattuihin, ja ympyrä tavallaan sulkeutuu?
            Lähes jokainen meistä pitää kännykkää enemmän kädessä kuin ruisleipäpalaa. Ruisleivässä sentään lukee viimeinen myyntipäivä ja sisältö on merkitty pakkaukseen.

            Herra Leszczynski kertoi taannoin esimerkin ämpäristä, joka sisältää sokeria ja suolaa. Tyydymmekö siis päättelemään, ettei ämpäri aiheuta syöpää, koska se sisältää sokeria ja suolaa? Mitä kännykkä sisältää? Mitä siitä haihtuu? Mitä ja miten se säteilee?

            Tehkäämme asiasta tapaus-verokki -tutkimus. Verrataan syövän esiintyvyyttä ruisleivän käyttäjien ja kännykän käyttäjien välillä. Saadaan aukotonta tietoa kumpi on vaarallisempi. Lisäksi tutkimus on toistettavissa. Kunhan vaan saadaan saksalaiset tai ranskalaiset syömään ruisleipää.

            Ehkä vertailukohtana tulisikin olla rasvaton maito. Tai jugurtti.

            (Tänään on hyvä päivä, kuten huomaatte).


          • Juhani Knuuti

            Kyllä kännykän lähettämä säteily, sen laatu ja muut ominaisuudet tunnetaan erittäin hyvin. Jos asia kiinnostaa, kannattaa perehtyä asiaan.

            Juuri noita tapaus-verrokki-tutkimuksiahan on tehty kännykän suhteen moniakin ja keskeisempiä niistä olen jo käsitellyt kirjoituksessani. Ongelma näissä liittyy moneen seikkaan mm. miten verrokit oikeasti saadaan muilta osin samanlaiseksi kuin tutkimusryhmä sekä kännykän osalta se, miten sen käyttömäärät ym mitataan. Molemmissa on ollut ongelmia näissä tutkimuksissa. Sen vuoksi ei ole yllättävää, että sitten koko väestön sairastavuutta selvitettäessä ei saadakaan tukea sille, että kännykät aiheuttaisivat aivokasvaimia.


          • Mie

            No ei ollut erityisen hyvä kommentin laatu. Ikävä kyllä. Jospa palaat asiaan: jos on jotain perusteltua syytä pitää kännyköitä vaarallisina, niin näyttöä aiheesta kiitos.


          • Mr Pain

            Ei tämmöistä voi ihan hetkessä kyseenalaistaa. Täytyy perehtyä tutkimustietoon ja koota näkemys jostain ihan muusta kuin case-control -tutkimuksista. Ei ole niin helppoa selvittää kuin vain kännyköitä koskevaa tutkimustietoa. Voi mennä aikaa..


        • Mr Pain

          Jos kriteeriksi riittää pelkästään vaarallisuus (ilman syöpää) – ongelmat voisivat liittyä unenaikaiseen aivojen sähkötoimintaan. Tätä olisi myös helppo tutkia. Älypuhelin ”päällä” tai ”lentotilassa” unen ajan.

          Muistamiseen liittyvistä asioista siis kyse kuin myös levosta. En nyt tiedä, onko tällaista(kaan) tutkimusta olemassa mutta keskeiset riskitekijät voisivat liittyä johonkin tämän kaltaiseen.


      • Mr Pain

        Mihin tutkimukseen tämä väittämä perustuu?

        ”Toinen tyypillinen ongelmallinen yleistys on siirtää rotissa taikka soluissa havaitut tulokset suoraan ihmisiin. Eläinkokeiden perustella ei voi varmistaa hoidon toimivuutta ihmisillä.”


        • Juhani Knuuti

          Ei tämä tietenkään sellaisenaan ole mihinkään yksittäiseen tutkimukseen perustuva väittämä. Jo väittämän laajuudesta voi ymmärtää, että kyse on tietyn ilmiön pohdinnasta.
          On melko yleistä, että tutkija, etenkin media, haluaa siirtää erilaiset alustavat eläintutkimuksissa havaitut löydökset suoraan ihmisiin. Esimerkiksi jonkin tietyn yhdisteen aiheuttamat muutokset vaikkapa veren tulehdusmerkkiaineissa, voivat johtaa suoraan väitteisiin, että kyseinen yhdiste voisi vaikka hoitaa ihmisten reumatauteja tai infektioita. Jotta näin voisi väittää pitäisi tehdä sarja kokeita ensiksi terveillä ihmisillä ja sitten oikeilla potilailla ja verrata tuloksia lumeryhmään taikka jo olemassa olevaan hoitoon.


          • Mr Pain

            Osaa tutkimuksista voisi selittää perimän merkitys eläinkokeissa? Olen joskus lukenut tutkimuksista, vaikkapa että rotat sairastuvat – hiiret puolestaan eivät.

            Rottien tai hiirten elämänkierto on verrattain lyhyt ja tämä voi herättää epäilyksiä siitä, onko jossain tietyssä kokeessa käytetty jollain tapaa jalostettuja tai valikoituja eläimiä. Vastaako laboratorio-olosuhteissa kasvatetut koe-eläimet enää tarkoitustaan?

            Sama koskee tietysti ihmisiä. Perimä on ainutlaatuinen. Ja suomalaisilla, kuulemma, ihan oman lainen. (Tämä oli vitsi, sillä joskus saa lukea, etteivät kansainväliset tutkimukset sovi sellaisenaan käytettäviksi Suomessa tai että ovat aivan liian uusia tutkimuksia vanhoista vaivoista. Kerrankin toimitin virallisen Suomennoksen eräästä tutkimuksesta ja vastaanottaja nakkasi tämän oikopäätä roskiin silmieni edessä. Vastaanottajan asiantuntijuus oli tietysti aivan eri luokkaa kuin omani).

            Ei ole pelkästään tutkijat tai media, joka tätä tekee. Monet arvovaltaiset tahot näyttävät käyttävän ihan samaa ”pohdintaa”.. Perustelematta tosin väittämää lainkaan…

            Ihmiset haluavat vastauksia oireilleen ja sairauksilleen. Puun ja kuoren välissä toimivat sitten lääkärit, joiden tulisi tarjota lääke jokaiseen vaivaan.

            Tätä aihealuetta jota nyt pohdimme, sopii miettiä – millaista tutkimustietoa saamme tulevaisuudessa kun STUK kertoo budjettileikkausten jäädyttäneen lähes kaiken tutkimustoiminnan? Perustammeko käsityksemme vanhoihin tietoihin?


    • Juhani Knuuti

      Huomasin uudelleen tämän aikaisemman kommenttisi. Sanot, että ”säteily ei yksistään aiheuta syöpää. Tämä tiedetään”.

      Tarkasti ottaen tämä ei pidä paikkaansa; kyllä säteily yksistään voi aiheuttaa syöpää. Esimerkkinä väestötason seuraukset atomipommeista, takavuosien hulvaton röntgenin käyttö henkilökunnan osalta sekä aurinonoton aiheuttamat melanoomat. Jokaiselle ei kuitenkaan tule syöpää sillä riski on stokastinen, ei deterministinen. Tämä tarkoittaa sitä, että kyse on sattumasta ja siitä ehtiikö elimistö korjata vaurion ennen kuin solumuutos kehittyy syöväksi.

      On hyvä huomataa myös, että termi säteily tarkoittaa monia asioita. Säteilyä on monenlaista ja vain tietyn tyyppiset säteilyt voivat aiheuttaa syöpään johtavia solumuutoksia. Säteilystä puhutaan kun tarkoitetaan esim lämpösäteilyä, auringon säteilyä, ultaviolettisäteilyä, infrapunasäteilyä, mikroaaltosäteilyä, röntgensäteilyä, gammasäteilyä, voimalinjojen ja tukimastojen säteily, jne. Lisäksi käytetään termiä ”kenttä” aika vaihtelevasti: Magneettikenttä, painovoimakenttä, sähkökenttä, jne. Nämä kaikki ovat aika erilaisia asioita ja kudosten vasteet hyvin erilaisia riippuen siitä millaista energiaa soluihin voi siirtyä.

      Olet oikeassa, jos tarkoitit sitä, että säteily ei ole ainoa syövän aiheuttaja tai sitä, että muutkin tekijät vaikuttavat siihen saako henkilö syövän kun altistuu riskitekijälle.


  6. Mr Pain

    Toimenpide-ehdotus.


  7. Ismo Liukko

    Kiitoksia oikein loistavasta blogista, joka käsittääkseni oikaisee monia terveyden ympärillä pyöriviä huhaabisneksiä niille, jotka haluavat uskoa tutkimukseen perustuvaan tietoon. Jos saa esittää toiveita pyydän artikkelia siitä, mitä tällä hetkellä tiedetään kannabiksen lääkinnällisestä käytöstä.
    Vaikka aineella on käsittääkseni selvästi lääkinnällistä hyötykäyttöä se ei liene sellainen lähes kaikkiin vaivoihin tehoava ihmeaine, jollaisena kannabisuskovaiset sen esittää? Haittojen käsitteleminen saattaa olla liian uskaliasta?


    • Juhani Knuuti

      Kiitos ehdotuksesta. Harkitsen asiaa. Vaatii luonnollisesti huolellista perehtymistä aiheeseen, joten ihan heti en tuota pysty tuottamaan.



    • Juhani Knuuti

      Huuskolan maatilan emännän mielipide voi olla kiinnostava mutta ei kai sitä voi pitää tieteellisenä lähteenä?
      Mukavasti menee sekaisin D-vitamiinipillerit ja vekkulit rasvamolekyylit.


  8. Ismo Liukko

    Sähkötupakkakin olisi mielenkiintoinen kiihkottoman tarkastelun kohde. Sitähän voi lähestyä siitä näkökulmasta, että kaikki mahdolliset potentiaaliset riskit tulee tutkia etukäteen, kuten esimerkikisi
    tämä tupakkaprofessori. Tai sitten kuten kännyköiden käyttö. Nehän hyväksyttiin käyttöön tieteelliseen tietoon perustuvien todennäköisten riskien perusteella (?) ja nyt tutkitaan edelleen mahdollisia haittoja.


  9. kissalle maitoa ja proteiinitakit päälle

    Onkohan maito kissojen luonnollista ravintoa, ilmeisesti osa kissoista tottuu helpommin maidon juontiin. ilmeisesti kalakin on epäterveellistä, kun jotkut kissat ei suostu syömään kuin valmiita kissanruokia.
    Ehkä Euroopassa juodaan enemmän UHT maitoa.

    Onkohan kaupan sininen prosenttimaituo sitten terveellisempää kuin tinkimaito, sinisessähän taitaa rasvan pinta-ala olla pienempi kuin tinkimaidossa. Saatika rasvattomassahan taitaa rasvan pinta ala todella pieni. Juustot taitaa olla todella vaarallisia, kun rasvan pinta-ala taitaa olla yli 4 kertaa suurempi kuin tilamaidossa.


    • TS

      Hypätään yleisön toivomuksesta hetkeksi varsinaisen aiheen ulkopuolelle: Kissoille ei pidä antaa maitoa, ne eivät siedä laktoosia. Raakaa järvikalaa ja ihmisille tarkoitettua tonnikalaa ei saa syöttää kissalle lainkaan, vaikka ne maistuisivatkin. Raaka kala tuhoaa kissan elimistössä B1-vitamiinia ja voi sisältää loisia. Tonnikala ja muut rasvaiset kalat taas aiheuttavat pahimmillaan tappavaa keltarasvatautia. Muutoinkin kalan syöttämistä kissalle suositellaan korkeintaan kerran, pari kertaa viikossa. Terveisin TS Hyvinvointi -toimituksen kissaihminen Katariina.


      • Juhani Knuuti

        Kiitti apukommentista.
        Mielenkintoista, kuinka helposti kännykän käytön mahdollisista haitoista voidaan hypätä maidon rasvojen pinta-alaan ja kalojen loisiin. 😉


  10. Mr Pain

    Julkaistu 5.9.2015,
    http://www.naturalhealth365.com/cell-phone-radiation-nickel-cancer-1551.html

    Tutkimuksessa otettiin sylkinäyte oikomahoidossa olevilta potilaita. Matkapuhelinta oltiin käyttämättä viikon ajan. Syljestä mitattiin nikkelipitoisuudet niiltä viikoilta kun käytettiin matkapuhelinta ja niiltä kun ei käytetty.

    Vertaisarvioidussa tutkimuksessa todettiin, että matkapuhelimen käyttö lisäsi merkittävästi nikkelipitoisuutta verrattuna ajanjaksoon jossa matkapuhelinta ei käytetty. Todettiin lisäksi, että ne potilaat jotka puhuivat enemmän, oli heillä suurempi syljen nikkelipitoisuus.

    Haitallista vaikutusta oli enemmän naisilla, jonka arveltiin johtuvat siitä, että he käyttivät puhelinta enemmän.

    Nikkeliseoksia käytetään yleisesti ”kiinteästi asennettavissa” oikomahoitotuotteissa. Nikkeli on tunnetusti myrkyllinen ja syöpää aiheuttava metalli. Nikkelin tiedetään aiheuttavan allergiaa – kuin myös että sillä on toksisia vaikutuksia ja sen on todettu olevan karsinogeeninen aine.


    En vielä katsonut, löytyykö tutkimusta nikkelin ja aivosyövän väliltä.


    • Juhani Knuuti

      Tämä blogi pyrkii kertomaan mitä tutkittu tieto sanoo jostakin asiasta. Tämän vuoksi viitteet ja tutkimukset perustuvat asiallisiin tieteellisiin lähteisiin. Nämä artikkelit ovat vertaisarvioituja ja julkaistu tieteellisissä lehdissä, jotka löytyvät tietokannoista kuten esim Medline.

      Naturalhealth365.com on 100% pelkkää huuhaata. Mukana on kaikki tämän ajan huuhaailmiöt rokotusten aiheuttamasta autismista homeopatiaan. Kaikki nämä ovat käsitelty puhtaasti tarkoitushakuisesti tosina vaikka tutkittu tieto on todistanut niiden olevan virheellisiä.

      Pyytäisin, että tähän blogiin ei esitettäisi kysymyksiä tai väitteitä, joiden lähteenä on tuo huuhasivusto ilman asiallisia tutkimuksia.


      • Mr Pain

        Huomasin kyllä sivuston ylälaidassa linkit eri aihealueisiin. Artikkelissa ei ollut linkkiä tämän mahdollisen ”tutkimuksen” lähteisiin, joten artikkelin lähteisiin en päässyt tutustumaan.


Kommentoi