Terveys & tiede

BLOGIT | Terveys & tiede

Haemmeko tietoa kuplassa?

Uusin tiedebarometri kertoi, että suomalaisten usko tutkittuun tietoon ja asiantuntijoihin on jatkuvasti vahvistunut. Barometrin mukaan tutkittuun tietoon perustumattomat uskomukset olisivat siis häviämässä kisan ja kriittinen ajattelu olisi vahvoilla.

Lisäksi tutkitun tiedon hankkiminen ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin tänään. Omalta kannettavalta koneelta avautuu kaikille uskomaton tiedon maailma.

Miksi sitten kaikkialla törmää ristiriitaisiin ja perättömiin väitteisiin?

Olettakaamme, että ihmiset eivät valehtele tiedebarometrin kyselyissä, vaan tutkittuun tietoon luottavien ihmisten määrän kasvu olisi totta. Mistä sitten syntyy vahva kokemus siitä, että huuhaaseen uskovien ihmisten määrä on lisääntynyt?

On väitetty, että tunne huuhaan leviämisestä johtuisi siitä, että aikaisemmat baarikeskustelut olisivat nyt vain paremmin esillä. Tämä tuntuu uskottavalta. On kuitenkin vaikea uskoa, että se sama baarissa uhonnut ihmisryhmä täyttäisi nyt netin palstat.

Luultavasti kyseessä on aivan toinen, osaavampi ja häikäilemättömämpi joukko. Monet huuhaakirjoitukset ovat niin taitavasti ja uskottavasti laadittuja tieteelliseltä kuulostavine termeineen ja viitteineen, että en usko baarihuutelijoiden niihin pystyvän.

Internet mahdollistaa suuren näkyvyyden erityisesti poikkeaville mielipiteille ja ihmisille, joilla on kykyä vakuuttavaan ja myyvään kirjoittamiseen.

Mutta selittyykö kokemus huuhaan lisääntymisestä edellä kuvatuilla seikoilla? Voisiko selitys olla myös se, että tiedon hakemisen helppous on suuri harha? Olemmeko tiedon hakemisen kuplassa sosiaalisen kuplan lisäksi?

Terveystiedon yleisin lähde ammattilaisille on Medline

Medline toimii perinteisenä hakukoneena tieteelliseen tietokantaan. Hakutuloksia ei räätälöidä käyttäjän mukaan vaan vain valittujen hakusanojen ja julkaisuajan mukaan. Näin pitääkin olla.

Mutta tässä on juuri sen ongelma. Haun perkaaminen on työlästä. Artikkeleita löytyy yleensä tuhansia asiasta kuin asiasta. Rajaamalla liikaa voi jäädä jotain olennaista pois.

Esimerkiksi hakutermillä ”homeopathy” saa listan 5378 artikkelista. Ei kenelläkään ole mahdollisuutta perata tuota tietomassaa. Helpotusta toki tuovat koosteartikkelit, joissa joku on tehnyt perkaamista puolestasi sekä kansainvälisten työryhmien arviot tutkimusnäytöstä.

 

Medline-haku termillä "homeopathy" tuottaa suuren määrän artikkeleita
Medline-haku termillä ”homeopathy” tuottaa suuren määrän artikkeleita

 

Jos energiaa riittäisikin artikkelien perkaamiseen, riittääkö sitä niiden lukemiseen? Lisäksi läheskään kaikkia ei pääse lukemaan ilman kustannuksia, joten voi joutua tyytymään vain tiivistelmään.

Hakukoneet

Hakukoneet kuten Google ovat nopeita, tehokkaita ja helppoja tapoja hakea tietoa. Hakukone voi auttaa löytämään tietolähteitä, jotka eivät löydy tieteen tietokannoista.

Jokaiselle lienee selvää, että googlaamalla löydettyjen artikkelien laatu vaihtelee täydellisestä roskasta asialliseen tietoon. Mutta mikä merkitys on sillä, että Google räätälöi tulokset sinua varten? Minun tekemä hakuni samalla hakusanalla voi näyttää aivan eriltä kuin sinun. Selaimesi saamat evästeet ja nettiprofiilisi tekevät tämän mahdolliseksi.

Google lisäksi räätälöi hakusi sen mukaan missä maassa asut. Tämän havainnollistamiseksi tein google-haun sanalla ”homeopathy” niin, että vaihdoin keinotekoisesti koneeni maan. Tietyillä ohjelmilla voi hämätä hakukonetta luulemaan, että hakuni tapahtuu jossain muualla kuin missä olen. Kokeilin 12 eri maata ja tulokset ovat alla olevassa taulukossa.

Homeopatia on tässä käypä esimerkki sillä se on tutkitusti todettu täysin vaikuttamattomaksi hoidoksi.

Laskin hakujen perusteella leikkimielisesti ns. huuhaa-indeksin. Indeksissä laskettiin yhteen sekä 5 että 10 ensimmäiseksi listatun artikkelin myönteinen suhtautuminen homeopatiaan (siis homeopatiaa väitettiin vaikuttavaksi hoidoksi vaikka se ei sitä tutkitusti ole).

Esimerkiksi, jos haussa kaksi ensimmäisestä viidestä ja neljä artikkelia kymmenestä ensimmäisestä tuloksesta tuki homeopatiaa, tuli huuhaa-indeksiksi 6.

 

Taulukko 1: Huuhaa-indeksi Google haussa termille ”homeopathy”. Indeksi perustuu lukumäärään niistä artikkeleista, joissa väitettiin totuudenvastaisesti homeopatian olevan vaikuttava hoito.

Maa 10 ensimmäistä julkaisua 5 ensimmäistä julkaisua ”Huuhaa-indeksi”
Norja 3 0 3
Suomi 3 0 3
Italia 3 0 3
Sveitsi 3 1 4
Ruotsi 4 1 5
Japani 4 1 5
Tanska 4 1 5
US 3 2 5
Saksa 4 2 6
Australia 6 2 8
Ranska 5 3 8
Kanada 5 3 8

 

Keskeinen havainto on, että haku antaa erilaisen tuloksen eri maissa. Tällä voinee olla vaikutusta siihen millainen kuva asiasta syntyy.

Indeksin pienin luku (eli hakutulos ei suosinut homeopatialle myönteisiä artikkeleita) tuli Norjassa, Suomessa ja Italiassa. Siis vain pieni osa näissä maissa Googlen tarjoamista artikkeleista oli homeopatialle myönteisiä.

Suurimmat luvut sain kun hakumaa oli asetettu Australiaksi, Ranskaksi tai Kanadaksi. Kun teoreettinen huuhaa-indeksin maksimi on 15, saivat nämä maat peräti 8 pistettä.

Tämä selvästi osoittaa, että myös tiedon hakeminen on kuplassa. Todennäköisesti hakukone räätälöi tuloksen sen mukaan miten eri artikkeleita on eri maissa avattu. Tämän perusteella myös seuraaville hakijoille tarjotaan näitä samoja linkkejä.

Ranskan nousu huuhaa-kärkeen tässä aiheessa sekä Saksan sijoitus seuraavassa ryhmässä ei yllätä mutta Australian ja Kanadan sijoitus on yllätys.

Koska en ole hakukoneasiantuntija, en tiedä kertooko tämä oikeasti jotain olennaista näiden maiden kansalaisten mielipiteistä. Kielen valinnalla voi olla myös merkitystä, vertailtavuuden vuoksi käytin englanninkielistä termiä.

Kirjat

Perinteisesti (tieto)kirjoja on pidetty luotettavampana kuin lyhyitä artikkeleita lehdissä. Onhan kirja kuitenkin suurempi ponnistus kuin yksittäinen artikkeli.

Luottamus kirjoihin kumpuaa kuitenkin menneisyydestä, jolloin kirjojen editointi, latominen ja painaminen olivat kallista puuhaa. Kustantajalla oli myös jonkinlainen rooli kirjan laadun varmistajana ja sisältöä toimitettiin ja editoitiin useamman henkilön toimesta ja toisinaan myös vertaisarvioitiin.

Tänään kuka tahansa voi tuottaa omakustanteisen kirjan helposti, nopeasti ja halvalla. Ja on tuottanutkin. Nettimyynnit pursuavat monenlaista yhden asian tietokirjaksi väitettyä opusta.

Omakustanteisen kirjan etu kirjoittajalle on se, että sitä ei kukaan vertaisarvioi eikä todellista kritiikkiä pääse syntymään. Kirjojen luotettavuus on siten vastaava kuin blogeilla, joita ei kukaan pääse kommentoimaan.

Mitä yksipuolisempi ja radikaalimpi on väite, sitä suuremmat lienevät myyntitulot. Tämä houkuttelee tuottamaan yksipuolisia ja kärjekkäitä tekstejä.

Kirja on edelleen oiva keino brändätä itsensä asiantuntijaksi. Onhan se näyttö siitä, että pystyy kirjoittamaan laajemmin, kuin vain yksittäisiä lyhyitä blogikirjoituksia. Tietenkään kirjan kirjoittaminen ei tee ketään asiantuntijaksi mutta kirjailija kalskahtaa jo heti uskottavammalta kuin blogaaja.

Tieteelliset keskustelut

Tieteeseen kuuluu välttämättömänä ja olennaisena osana kiistely. Tämä voi synnyttää tunteen, että asiassa olisi suurikin ristiriita. Useimmiten näin ei ole asian laita vaan kysymys on tieteen normaalista prosessista ja tiedon kehittymisestä.

Koko tieteen määrittelyn perusta on falsifioitavuudessa eli väite tulee voida tutkimuksella osoittaa vääräksi. Hypoteesi, jota ei voi edes teoriassa millään tavalla kumota, ei ole tieteellinen. Hypoteesi taas on vain uskomus ennen kuin sille todisteita. Kun sille on todisteita, siitä voidaan synnyttää tieteellinen väite.

Jatkotutkimusten tutkimusten tehtävänä on yrittää kumota väite. Väite, jonka kumoaminen ei onnistu, jää voimaan toistaiseksi.

Seuraavaksi tämän pohjalta syntyy uusi tarkentava hypoteesi, jota taas testataan, kunnes joku sen kumoaa tai sitä ei saada kumottua. Näin tieto lisääntyy ja tarkentuu koko ajan mutta ei tietenkään koskaan saavuta absoluuttista totuutta. Ilmiöstä on hiljattain Pauli Ohukainen kirjoittanut laajemmin

Prosessi voi vaikuttaa ulkopuolisesta riitelyltä mutta se ei ole sitä. Kuitenkin tilanne usein tulkitaan niin, että asiassa olisi jokin suurikin oppiriita.

Juuri oppiriita-termiä huuhaan jakajat ja poikkeavien hoitojen tarjoajat hyödyntävät. Kuitenkaan ainoassakaan netissä väitetyssä oppiriita-tapauksessa ei ole ollut kyseessä todellinen oppiriita. Esimerkiksi kolesterolin merkityksestä ei ole oppiriitaa eikä myöskään kilpirauhassairauksien hoidosta.

Oppiriita ei myöskään synny siitä, että viisi lääkäriä on eri mieltä kuin muut 20 000. Oppiriita-ajatusta saattaa korostaa lisäksi mediassa yleinen valetasapuolisuus ja valekompromissi.

 

Yhteenveto

Vaikka tutkittuun tietoon luottavien ihmisten määrä on kehittynyt myönteisesti, haasteena on laadukkaan tiedon löytäminen. Uskomme, että voimme löytää asiallista tietoa helposti ja nopeasti. Se näyttääkin olevan harhaa.

Ainoastaan melko työläillä menetelmillä näyttäisi olevan mahdollista saada luotettavaa ja tasapuolista tutkittua tietoa. Olemme siis käytännössä tiedon hakemisen helppouden kuplassa.

12 vastausta artikkeliin “Haemmeko tietoa kuplassa?”

  1. Mr Pain

    Lääkärilehdessä 28.10. oli aihetta sivuava Tiina Hutun kirjoitus, josta ohessa muutama lainaus.

    Huttu toi esille seikan, ettei julkaistu tieto vastaisi tutkimustuloksia. Kirjoitukseensa Huttu lainasi Rickhard Smithiä.

    ”– Uskomattoman suuri osa raportoidusta tutkimustiedosta on vääristynyttä tai jopa valheellista, vaikkei kyseessä edes olisi tahallinen vilppi.”

    Smithin mukaan prekliinisistä tutkimuksista julkaistaan murto-osa ja kliinisistäkin vain puolet, joten paljon kokonaiskuvan kannalta olennaista jää pimentoon.

    Myös lehtien impact factorin eli vaikuttavuuskertoimen tuijottaminen vie harhaan.
    – Arvostetuimmat lehdet julkaisevat jopa tavallista useammin harhaisia tuloksia, koska ne saavat itselleen kaikkein ”kuumimmat” tutkimukset, Smith selittää.

    Smith korostaa, että akateemisen maailman on itse lakattava ylläpitämästä tiedettä vääristäviä käytäntöjä.
    – On hämmästyttävää, että yliopistot ovat ulkoistaneet kustantajille ja altistaneet korruptiolle tutkijoidensa pätevyyden arvioinnin.”


    Kirjoittamassasi yhteenvedossa toteat ”tutkittuun tietoon luottavien ihmisten määrän kehittyneen myönteisesti”.

    Tämä kertoo ennen kaikkea siitä, miten tutkittua tietoa nykyään käytetään. Otetaan esimerkiksi ”vaikuttavat korut”.

    Tässä johonkin luonnonilmiöön ympätään paria tieteellistä tutkimusta selaamalla mielikuvituksen avulla aikaansaatu väite – tuotteita myydään väitteen avulla. Ostajat saavat vaikuttavana ja laadukkaana pitämäänsä rihkamaa kun luulevat että myyjän organisaatio tarjoaa asiallista tietoa helposti. Samaahan tosin näytti käyttävän hyväkseen myös lisäravinnebisnes.

    Vaikka kyseessä olisikin harha, niin täsmälleen samoilla menetelmillä espanjalaislaivat palasivat kulta-aarteita tuoden Manner-Eurooppaan ”löytöretkiltään”. Näin aikaansaadun harhan avulla vaikuttavuuskerroin nousi kohtuulliseksi.

    Mainitsit lisäksi että kirjan avulla voi nousta asiantuntijaksi. Riskit kirjan tekemiseen liittyvät mielestäni siihen, että samalla tutkija naulaa aiheeseen liittyvän kantansa painettuun muotoon.

    Oletetaan, että joku sukulaiseni olisi kirjoittanut kirjan. Hän on perehtynyt ja huolellisesti valinnut lähteiksi mahdollisimman luotettavaa ja tasapuolista tietoa.

    Kirja edustaa kuitenkin vain yhden henkilön näkemystä kirjan (aineiston) sisältämistä tiedoista, ilman vertaisarviointia tai niin että kirjan luettuaan tulee tunne että ”tässäkö tämä oli?” Työlästähän kirjan kirjoittaminen on ja kirjan arvostelu se vasta vaikeaa onkin. Sukulaisten kirjoja taas ei voisi arvostella ollenkaan.
    Lopputulos olisi kuitenkin voinut olla eri, jos arviointia olisi tehty koko kirjan kirjoittamisen (prosessin) ajan.

    Opettajani ohje oli: Seuraa jonkun kokonaan toisen toimialan julkaisuja. Luulen tosin ettei hän tarkoittanut lääketiedettä..


    • Juhani Knuuti

      Kommentoin vain kommenttiasi mainitsemalla, että nuo väitteeti ovat tuttuja ja osittain totta. Kuitenkin tässäkin viestinnässä pätee se, että sen on suuresti liioiteltua. Liioittelemalla saa enemmän näkyvyyttä ja ironista kyllä, tämä Rickhard Smith syyllistyy itse samaan kuin mistä muita arvostelee.

      Totta on kuitenkin, että negatiivisia tuloksia on vaikeampi julkaista ja ne saavan vähemmän näkyvyyttä. Siten tutkimusten antama kuva on usein kallellaan positiiviseen suuntaan (tässä positiivisuus tarkoittaa vain tilastollista merkittävyyttä, ei sitä onko viesti myönteinen vai kieleteinen). Totta on myös, että tutkijoiden tiedotteet ovat tulosten mainospuheita eikä aina itse tutkimus ole yhtä merkittävä kuin tiedote antaisi ymmärtää.


  2. Leino Utriainen

    Kiitos Juhani !
    Jälleen mielenkiintoinen juttu Sinulta. Alla on aiheeseen liittyviä siteerauksia ja pohdintaa.

    TERVEYDENHUOLLON TULEVAISUUS
    Tulevaisuusvaliokunnan kannanotto vuoden 2015 terveydenhuoltoon

    Suomen terveydenhuollon tulevaisuus
    Teknologian arvioinnin perusraportti
    Osmo Kuusi
    Olli-Pekka Ryynänen
    Juha Kinnunen
    Markku Myllykangas
    Johanna Lammintakanen

    Tulevaisuusvaliokunnan raportti sivulla 4:
    ”Kansalaiset ilmeisesti ottavat tulevaisuudessa yhä enemmän kantaa hoitoihinsa, hyväksyttiinpä se Suomen terveydenhuollon lähtökohdaksi tai ei. Potilaiden tiedon taso ja halukkuus osallistua omaa hoitoa koskevaan päätöksentekoon kasvaa. Internet tarjoaa hoitojärjestelmästä riippumatta monipuoliset mahdollisuudet arvioida tarjottua tai mahdollista hoitoa. Tulee yhä tärkeämmäksi vaikuttaa siihen, että kansalaiset osaavat valita tarjolla olevasta tiedosta pätevän ja terveytensä kannalta olennaisen. Kuten WHO ja potilasjärjestöt ovat viimeaikaisissa kannanotoissaan korostaneet, potilas on joka tapauksessa siirtymässä yhä enemmän aktiiviseen hoitojensa ohjaajan rooliin.”

    Leinon pohdintaa:
    Tämä näkyy jo tiedebarometrissakin. Englantia ymmärtävät kansalaiset ovat kiinnostuneet lääketieteestä yhä enemmän ja enemmän, koska he pääsevät itse lukemaan lääketieteen alkuperäisjulkaisuja. Enää ei tarvitse luottaa pelkästään tarkoitushakuisesti valittuihin ja suomennettuihin Duodecim-uutisten, Suomen Lääkärilehden sekä kaiken maailman professorien ja dosenttien tulkintoihin.

    Esimerkiksi PubMed tarjoaa hirvittävän märään tietoa ulottuen aikaan ennen meitä:
    ”As of 8 February 2015, PubMed has over 24.6 million records going back to 1966, selectively to the year 1865, and very selectively to 1809; about 500,000 new records are added each year. As of the same date, 13.1 million of PubMed’s records are listed with their abstracts, and 14.2 million articles have links to full-text (of which 3.8 million articles are available full-text for free for any user) ”


    • Leino Utriainen

      Lisäys

      Tulevaisuusvaliokunnan raportin kirjoittajat:

      Osmo Kuusi
      Osmo Kuusi, FT, dosentti,Tulevaisuuden Tutkimuksen seuran hallituksen pj

      Olli-Pekka Ryynänen
      Itä-Suomen yliopiston yleislääketieteen professori

      Juha Kinnunen
      nyk. Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja

      Markku Myllykangas
      Suomalainen terveyssosiologian professori emeritus

      Johanna Lammintakanen
      Professori, Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus (terveyshallintotiede)


      • Mr Pain

        ”Enää ei tarvitse luottaa pelkästään tarkoitushakuisesti valittuihin ja suomennettuihin Duodecim-uutisten, Suomen Lääkärilehden sekä kaiken maailman professorien ja dosenttien tulkintoihin.”

        Toteaisin, että pääsääntöisesti voi luottaa, muutoinhan keskiluokka olisi jättänyt julkisen sektorin tuottamat palvelut aikapäiviä sitten ja koko nykyinen terveydenhuollon järjestelmä olisi romahtanut. Tulkinnat taitavat koskea tilanteita, jolloin diagnoosi ei ole vielä varma?


    • Juhani Knuuti

      Leino, nostat esiin tärkeän asian. Tuo raportti on ihan asiaa ja toteaa itse asiassa jo tapahtunutta kehitystä, mikä on hyvä asia. Uskon, että tietoiset potilaat sitoutuvat hoitoon paremmin.

      Haasteena vain on se, että saavatko kansalaiset netin kautta sitten sitä oikeaa tietoa? Osaavatko he hankkia sitä? Lisäksi, kuten kirjoitukseni kokeilusta voi päätellä, hakukoneet aivät anna välttämättä tutkimusten mukaista tietoa vaan jotain erikoisella tavalla räätälöityä ja virheellistäkin tietoa.

      Ilman muuta on selvää, että potilaat haluavat olla enemmän osallisena hoitopäätöksissään ja minusta se on pelkästään hyvä asia. Ongelma on vain se, miten tietoisena potilaat näihin päätöksiin osallistuvat. Jos tieto on vääristynyttä, ei oma kantakaan voi olla välttämättä se itselle paras. Kokemukseni mukaan suomalaiset kyllä ovat pääasiassa rationaalisia. Joidenkin yksityiskohtien osalta virheellinen informaatio on ollut niin laajaa, että sillä on ollut haitallista vaikutusta (tähän luen mukaan osaltasi masinoimasi statiinipelottelun)

      Tähän asti kommenttisi olikin asiallinen ja mahdollisti oikean keskustelun. Loppu on taas valitettavasti sitä tuttua Leinoa. Sanot: ”Enää ei tarvitse luottaa pelkästään tarkoitushakuisesti valittuihin ja suomennettuihin Duodecim-uutisten, Suomen Lääkärilehden sekä kaiken maailman professorien ja dosenttien tulkintoihin.”

      Mitäs tuohon voi muuta todeta kuin, että ihan niitä vastaavia professoreita ja dosentteja ne kansainvälistenkin artikkelien kirjoittajat ovat. Ihan samaa tiedettä ne ovat ja samat säännöt ja kriteerit on voimassa. Suomen kielelläkin on hyvä tuoda alan tietoa esiin. Jos olisit nähnyt vähän vaivaa perehtymällä asiaan oikeasti, voisit yllättyä, että suomalaisten julkaisujen linja on aivan yhteneväinen kansainvälisten kirjoittajien kanssa. Ei ole olemassa erillistä suomalaista tutkittua tietoa ja kansainvälistä tutkittua tietoa

      En nyt puhu noista ”5 lääkäriä 20 000 on eri mieltä” asioista ja henkilöistä, joihin luulen sinun viittaavan. Kun Suomessa on 5 miljoonaa asukasta ja länsimaissa miljardi, kasvaa vastaavassa suhteessa jo näistä viidestä 1000 kpl poikkeavasti ajattelevaa kollegaa. Tämän massavaikutuksen vuoksi virheellisen tiedon määrä on myös suuri. Tämä harha olisi syytä voida välttää.


  3. Christian Reinman

    Knuuti kirjoitti:

    Tieteeseen kuuluu välttämättömänä ja olennaisena osana kiistely. Tämä voi synnyttää tunteen, että asiassa olisi suurikin ristiriita. Useimmiten näin ei ole asian laita vaan kysymys on tieteen normaalista prosessista ja tiedon kehittymisestä.
    ……………………………………………………………………………………………………………………….
    Näyttää siltä, että BMJ ei halua kiistellä enää Pekka Puskan ja kumppanien kanssa?

    The article went through The BMJ’s standard peer review and
    editorial processes.
    However, in an open letter to The BMJ organised by the Center
    for Science in the Public Interest (CSPI), over 100 scientists
    raised specific concerns about the article and asked for it to be
    retracted.

    Dr Fiona Godlee, The BMJ’s Editor in chief said: “We stand by
    Teicholz’s article with its important critique of the advisory
    committee’s processes for reviewing the evidence, and we echo
    her conclusion: ‘Given the ever increasing toll of obesity,
    diabetes, and heart disease, and the failure of existing strategies
    to make inroads in fighting these diseases, there is an urgent
    need to provide nutritional advice based on sound science.’”

    http://www.bmj.com/company/wp-content/uploads/2016/12/the-bmj-US-dietary-correction.pdf

    Varmaan BMJ on nyt pskajulkaisu J. Knuutin mielestä?

    Palautetaanpa mieliin pari Knuutin kommentti:

    Miksi en ole kiinnostunut tuosta Teicholzin kirjasta? Sen vuoksi, että luin netistä kirjan kuvauksen ja Teicholzin kirjoittamia artikkeleita. Niistä saa muutenkin ihan hyvän käsityksen sisällöstä kirjaa lukematta. Minua ei vain kiinnosta tuollainen pseudotiede, joka ei johda mihinkään. Voi olla, että olen väärässä kun en sitä lukenutkan. Ylipäätään sen ajan joka minulla on käytettävissä, käytän varsinaisten tutkimusten tuloksiin perehtymiseen enkä kohukirjojen lukemiseen sillä ei niistä mitään oikeaa tietoa saa.
    http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/valetasapuolisuus-ja-valekompromissi/

    Tieteelliseksi lähteeksi siis kelpaisi bestselleri? Teicholzin satukirja on jo käsitelty eikä siitä sen enempää.
    http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/sairauksien-ennaltaehkaisy-osa-2/

    Teicholzin mielipidekirjoitus BMJ:ssä sai laajan tyrmäyksen lähes 200 tutkijalta. Nyt yksi siis on ollut eri mieltä. Tämä yksi siis on oikeassa ja muut väärässä? Lukisitko blogikirjoitukseni tasapuolisuusharhasta? Ja eikö tämä ole juuri sellainen yritys muuttaa asioita huutoäänestyksellä eikä tutkitun tiedon perustella?
    http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/valetieteiden-konferenssi/


    • Juhani Knuuti

      Mitähän uutta tämä kommnentti nyt tähän teemaan toi? Ei mitään, vain sitä samaa jankutusta Teicholzin väitteiden ympärillä. Harmi, mutta joku ei halua oppia.

      Iloinen olen siitä että Reinman on koavasti lukenut aikaisempia kirjoituksia ja lainaa niitä vaikka onkin jatkuvasti väittänyt ettei niitä juuri kukaan lue. On minulla ainakin yksi lukija, Reinman. 😉

      BMJ on meiellään mukana vastakkainasetteluissa vaikka toinen osapuoli ei olisikaan ihan asia ja tietopohjalinjalla. Tämä on ollut jo lähes 10 vuotta lehden linja ja mikäs siinä. On tämä linja kyllä kritiikkiäkin saanut sillä BMJ ei läheskään aina vaadi artikkeleilta ensi sijassa laatua. Jos he antavat jonkun kirjoittaa huonoa tiedettä ja hyväksyvät sen julkaistavaksi provokaatiomielellä, asia on minulle ihan ok. Tiede kyllä korjaa itseään ja ajan kanssa myös muille kuin noille artikkelin kritisoijille valkenee, että nuo Teicholzin väitteet eivät perustuneet tutkittuun tietoon.

      Reinman menee edelleen lisäksi kovin harhaan väitteissään siinäkin, että tiedelehti lähtisi asettumaan minkään tietyn väitteen taakse. Sen vuoksi, kun päästää jonkin kyseenalaisenkin väitteen läpi, ei siitä mitenkään voi vetää sellaista johtopäätöstä, että tietty artikkeli olisi lehden kanta. Sehän on vain niiden kirjoittajien kanta!


  4. entäs ne statiinit

    Olikos tämä Teicholtzin kirjoitus pikemminkin artikkeli kuin tutkimus. Ongelmahan google todellisuudessa on, että samoja suomalaisia tekstejä kopioidaan eri tekijöiden blokeihin. Pakkohan sen on olla oikeaa tekstiä, kun asia esiintyy useamman blogistin teksteissä


    • Mr Pain

      Double trouble.


      • entäs ne statiinit

        Tai siteen triple trouble, aikanaan joku jonkun blogin ns asiantuntija väitti ettei vähän hiilihydraatteja syöjän kulutusta voi laskea uloshengitetyn hiilen perusteella. Joku taisi mainita, että rasvassa taitaa olla enemmän hiiltä kuin rasvassa, no ei tainnut asiantuntija vastata.


  5. Mr Pain

    https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aminohapposynteesi josta päästään kätevää aasinsiltaa pitkin hiilen takaisinkytkentään.

    Olen epätoivoisesti yrittänyt etsiä yhtä hiilidioksidiin liittyvää tutkimusta jota näytetään lainatun useissa kotimaisissa artikkeleissa. Siinä hiilidioksidia on käytetty vertailukaasuna. No. En ole päässyt puusta pitkään kun lähdettä ei löydy mistään.

    (Iter) bubble trouple.


Kommentoi