Tasapainoillen

BLOGIT | Tasapainoillen

Itsemyötätuntoista vuotta 2017

Korjaanpa alkuun viime päivityksessäni kirjoittamani virheen: aika ei ”mene hurjaa vauhtia”, vaan riistäytyy täysin käsistä, kun viihtyy. Psykologiharjoittelua on jäljellä enää puolitoista lomapäivää ja valmistumiseeni on vain gradun verran matkaa. Vuosi 2017 on parin yön päässä, mikä viekin ajatukseni uudenvuodenlupauksiin.

Viime vuonna julkaisin blogissani kirjoituksen, jossa kerroin kirjoittaneeni itselleni seitsemän uudenvuodenlupausta. Onnistuin pitämään niistä noin neljä, riippuen vähän siitä luenko lupaukseni sanatarkasti vai muistelenko mielikuvia, jonka perusteella ne kirjoitin. Vaikka voinkin selitellä epäonnistumistani muuttuneilla olosuhteilla, en ole tulokseeni tyytyväinen. Epäonnistuneiden lupauksien herättämiin ajatuksiini kuitenkin olen.

Mitä jos uudenvuodenlupauksissaan keskittyisikin tällä kertaa ystävystymään itsensä kanssa ja pitämään itsestään juuri sellaisena kuin on? Yrittäisi tulevan vuoden aikana oppia näkemään omat vahvuutensa paremmin sen sijaan, että koettaisi epätoivoisesti päästä eroon pienimmistäkin heikkouksistaan? Elämäntapamuutokset saattavat olla elintärkeitä, mutta ovatko uudenvuodenmielikuvamme oikeasti aina toteuttamisen arvoisia? Mitä jos ottaisikin tavoitteekseen viihtyä itsessään, ei suorituksissaan?

Yliluonnollisten mainosvartaloiden, Facebookissa jaettavien ”onnistuin taas tässäkin” -tilapäivitysten, terveellistä elämäntapaa mainostavien blogien ja  Instagramissa kuvattujen täydellisten ”arkihetkien” maailmassa itsensä hyväksymistä ei ole tehty helpoksi. Kyllähän me jo kaikki tiedämme, ettei sosiaalisessa mediassa saa juuri kenestäkään realistista kuvaa, mutta silti erehdymme yhä uudestaan vertailemaan itseämme muihin.

Yksi tapa ihastua itseensä on kehittää kykyään olla myötätuntoinen itseään kohtaan. Itsemyötätunnon ei tarvitse olla hankalampaa kuin myötätunnon osoittamisen muita kohtaan. Myötätuntokeskeiseen psykoterapiaan erikoistunut työterveyspsykologi Ronnie Grandell kuvailee itsemyötätuntoa samannimisessä kirjassaan kahtena askeleena. Ensimmäinen askel on kyky huomata kärsimys, eli asia tai tunne, jota pyrkii välttelemään. Toinen askel on halu ja kyky lievittää kärsimystä eri keinoin.

Sen lisäksi, että itsemyötätunto auttaa meitä suhtautumaan itseemme myönteisemmin, voi siitä ammentaa voimia myös käyttäytymisensä muuttamiseen. Reagointitapojemme muokkaaminen helpottuu, kun tunnistamme niiden perimmäisen syyn. Jos suklaata tulee syötyä stressiin, voi olla aiheellista huomioida ahdistuksensa ja pohtia työmääräänsä sen sijaan, että syyttelee itseään epäterveellisistä naposteluvalinnoista. Mielemme yrittää aina parastaan – suklaahan tuottaa mielihyvää jopa hormonitasolla – mutta sillä on välillä taipumusta toimia turhan impulsiivisesti, kun emme ole toiminnassamme läsnä.

Haluankin siis kannustaa teitä kysymään itseltänne ”miksi haluan tätä”, kun maalailette mielessänne kuvia tulevasta vuodesta ja toivottaa teille itsemyötätuntoista itsenäisyytemme 100-vuotis juhlavuotta!

Kiitos kuluneesta vuodesta ja nähdään ensi vuonna!

Kommentoi