Tasapainoillen

BLOGIT | Tasapainoillen

Ulkoilu avaa aivojen umpisolmut

Mitä tehdä, kun aivot menevät yhtäkkiä pois päältä, eikä työnteosta enää tunnu tulevan mitään? Käydä ulkona. Mikään ei saa ainakaan minun inspiraatiotani kukoistamaan tehokkaammin kuin happihyppely. Lisäksi mikään ei saa minua tuntemaan itseäni harmonisemmaksi kuin luonnon rauha. Arkisin rauhoittumiseen luonnon puitteissa voi kuitenkin olla hankala löytää aikaa. Hyödynnänkin siirtymiset paikasta A paikkaan B, seuraavanlaisesti:

  1. Kätken laitteet näkyviltäni ja hiljennän puhelimen. Jos lähden varta vasten ulkoilemaan, en ota mukaani ainuttakaan laitetta.
  2. Kun suljen perässäni ulko-oven, avaan mieleni kokemusmaailmalleni.
  3. Valitsen mahdollisimman autottoman reitin – mitä hiljaisempi sen parempi.
  4. Aloitan kiinnittämällä huomiota ajatuksiini. Mitä mielessäni liikkuu? Panen merkille toistuvat teemat. Jatkan tarkastelemalla tunteitani. Millä mielellä olen? Jos jokin painaa mieltäni mietin, tulisiko minun tehdä asialle jotain juuri nyt. Antamalla ajatuksilleni ja tunteilleni aikaa, ne siirtyvät taka-alalle ja kykenen pikku hiljaa siirtämään huomioni ympäristööni. Pyrin huomioimaan kaikki aistimukseni vuorotellen. Miltä rakennukset näyttävät? Laulavatko linnut? Voinko haistaa opiskelijaravintolamme ruoan aina ulos asti? Onko kasvojani hivelevä tuuli hyinen vai leuto? Itse opin tällä viikolla, että Kauppatorin laidalla olevan rakennuksen pienissä yläikkunoissa on samettisilta näyttävät verhot. Mitähän tiloja ne kätkevät taakseen?
Luontoäiti ei ehkä pysty vapauttamaan meitä ongelmistamme, mutta ainakin se tekee parhaansa luodakseen meille optimaalisen ympäristön, jossa niitä ratkaista.
Luontoäiti ei ehkä pysty vapauttamaan meitä ongelmistamme, mutta ainakin se tekee parhaansa luodakseen meille optimaalisen ympäristön, jossa niitä ratkaista.

Kun keskityn hetkeksi johonkin aivan muuhun, alitajuntani alkaa useimmiten ratkaista ongelmiani aivan uudella otteella. Havahdun lähes päivittäin siihen, että aivoni tarjoilevat minulle jotain uutta täysin oma-aloitteisesti ilman, että olen niitä siihen patistanut. Useimmiten näin käy juuri happihyppelyideni päätteeksi. Raikas ilma auttaa minua ottamaan etäisyyttä murheisiini ja lähestymään ongelmiani uusista näkökulmista. Niinä harvoina kertoina kun tämä ei toteudu, olen ainakin tyytyväinen tekemääni verryttelyyn. Toimiiko tekniikka sinulle?

Sunnuntaina näin ketun hyppäävän kuono edellä hankeen metsästyksen merkeissä. Kettu jäi ilman saalista. Minä en: sekä kamerani että aivoni muistikortille jäi muutama aivan ihana kuva.
Sunnuntaina näin ketun hyppäävän kuono edellä hankeen metsästyksen merkeissä. Kettu jäi ilman saalista, minä en: sekä kamerani että aivoni muistikortille jäi muutama aivan ihana kuva.

Kuvat: Stefania Fält

Yksi vastaus artikkeliin “Ulkoilu avaa aivojen umpisolmut”

Kommentoi