Tanssi on turkulainen perusoikeus

BLOGIT | Tanssi on turkulainen perusoikeus

Tanssikummipäiväni yritysmaailmassa

Sulje hetkeksi silmäsi ja mieti millainen on perinteinen työpäiväsi; miten päivä alkaa, millaisista palasista päivä koostuu, minkälainen on mahdollinen työyhteisösi?

Sitten riko perinteisen työpäiväsi mielikuva ajatuksella, jossa näet itsesi tanssimassa luovaa tanssia työyhteisösi kanssa.

Minulla oli mahdollisuus käydä ravistelemassa Turku Energian 300 henkilön muodostaman työyhteisön perinteistä työpäivää. Oranssiin Tanssikummi-paitaan sonnustautuneena olisin hyvin sulautunut joukkoon, mutta henkilöstö osasi odottaa jännittävää vierasta. Sain osakseni paljon uteliaita katseita.

Tällaiseen itselle vieraaseen työyhteisöön sukeltaminen tuntui jännittävältä ja minun täytyy myöntää, että ennakko-oletuksissani vilisi mielikuvia jäykistä ja kiireistä insinööreistä ja sähköalan ammattilaisista. Nöyränä kuitenkin totean, että työpäiväni Tanssikummina Turku Energialla oli yksi elämäni ikimuistoisimmista kokemuksista.

Tanssikummi Turku Energialla

Työpäiväni aikana ehdin käydä yrityksen osastot läpi tanssittaen yhteensä noin 50 henkilöstön jäsentä 4-7 henkilön pienryhmissä. Henkilöstö heittäytyi luovan taidetanssin maailmaan ennakkoluulottomasti. Pääsääntöisesti tanssihetket olivat ilon ja naurun täyttämiä ja moni totesi hetken tuoneen voimia jatkaa työpisteen äärellä.

Erityisesti mieleeni jäi sähkövalvomon osaston pojat, jotka saivat ensimmäisen taidetanssikokemuksensa. Naurua piisasi, mutta kuitenkaan väheksymättä itse toimintaa tai omaa kokemuksellista ulostuloa.

Insinööritausta ei jäänyt huomaamatta pariharjoituksessa, jossa toinen ohjaa silmät kiinni olevaa pariaan erilaisiin liikkeisiin ja muotoihin. Kuuntelin huvittuneena hyvin numerokeskeisiä ohjeita, kuten ”marssi viisi sekuntia”, ”taputetaan kolme kertaa” sekä ”käänny 45 astetta oikealle”. Eräässä harjoituksessa puhuin nopeuden lisäämisestä puolella, johon eräs mies totisena esitti kysymyksen ”tarkoitatko nopeuden kaksinkertaistamista?”

Tehdessäni lähtöä sähkövalvomon osastolta työntekijät totesivat, että heillä olisi tässä vielä kolme tuntia aikaa tanssia ennen kuin koti kutsuu.

Viisituntisen työpäiväni jälkeen oloni oli hämmentynyt. Olin nähnyt hurjan määrän heittäytymistä, itsensä ylittämistä, ennakkoluulottomuutta, naurua ja ennen kaikkea jotakin todella kaunista, ihmisten omaa liikettä.

Kommentoi