Tanssi on turkulainen perusoikeus

BLOGIT | Tanssi on turkulainen perusoikeus

Tanssi ja kuva kertoo, mitä ei voi sanoin selittää

Työskentelen tällä hetkellä Turun vastaanottokeskuksessa Pansiossa. Tavoitteeni on kehittää kehollisen kotouttamisen toimintaa luovan liikkeen avulla. Tanssin ohella kuvasta on tullut tärkeä tapa kommunikoida osallistujien kanssa. Katsotaan kuvia ja piirretään tai maalataan omia. Haluan kertoa teille erästä nuoresta miehestä, joka osallistui viime viikolla toimintaan.

Olen levittänyt postikorttikokoelmani pöydälle. Pyydän jokaista ryhmässä valitsemaan yhden kuvan.  M valitsee Simbergin Haavoittunut enkeli kuvan. ”I feel like her. Hurt. Sad. Tired…” hän selittää. Huokaisee. Lähdetään kaikki huokauksesta liikkeelle. Pudotetaan paino jokaisella uloshengityksellä. Hitaasti. Raskaasti.

Hengitys muuttuu. Toinen mies on valinnut kuvan leijasta ja lähdetään lentoon. Keho kevenee. M tanssii keskittyneesti, silmät kiinni. Omassa kuplassaan.

Palataan enkelikuvaan ja sanon, että enkelin siivistä on pudonnut höyheniä. Jokainen saa oman höyhenen ja tutkitaan miten ne lentävät ja putoavat. M kuiskailee höyhenelle, seuraa sitä tarkasti katseella. Hän pysähtyy ja nostaa hetkeksi katseensa minulle. ”This feather was once flying, up in the sky. And now it’s here in my hand.” Nyökkään. Jatketaan.

Laskeudutaan lattialle ja annan jokaiselle paperia ja kyniä. Pyydän heitä piirtämään, miltä heistä nyt tuntuu. M piirtää häkkiin vangitun sydämen ja luontoa häkin ulkopuolella. ”The green colour means life for me. I like green.” Pyydän häntä kertomaan lisää kuvasta. ”This is my life right now. My heart is in prison. Sad. Locked away. Outside is Finland, calm and beautiful nature. I want to be free, but right now I’m in prison, waiting.”

”It is hard to explain,” hän sanoo anteeksipyytelevästi. Vastaan, että hänen kuvansa ja tanssinsa kyllä selittää. ”Hm, yes the dancing and the picture says what I cannot explain,” hän miettii.

Jennifer Joffs

Kommentoi