Tanssi on turkulainen perusoikeus

BLOGIT | Tanssi on turkulainen perusoikeus

Kaksi erilaista hiljaisuutta

Tunnistamme sen kaikki, hiljaisuuden, joka laskeutuu pitkän puheenvuoron jälkeen. ”Onko kenelläkään kysymyksiä?” Vaivaantunut puhuja odottaa reaktioita. Vaivaantuneet kuuntelijat yrittävät saada omista ajatuksistaan kiinni.

Työskentelin tämän vuoden alussa kaksi päivää Tanssikummina Pohjoismaiden ministerineuvoston järjestämässä ”Miten voit Pohjola?”-konferenssissa. Sain haasteen luoda tanssia ja luovan liikkeen harjoituksia konferenssin puheenvuorojen aiheista.

Sain ilon seurata, miten vaivaantunut hiljaisuus muuttui kiinnostuneiksi keskusteluiksi ja vapautuneeksi nauruksi, kun konferenssin osallistujat toteuttivat peili-improvisaation pareittain tai saivat huiveja ja höyheniä lentämään katsomon yli.

Kuvat: Riikka Campomanes
Kuvat: Riikka Campomanes

 

Sain myös kokea toisenlaisen hiljaisuuden. Esitin konferenssin toisen päivän alussa improvisoidun vuoropuhelun kuvaprojisoinnin kanssa. Kuvissa näkyi muistoja meidän kaikkien Tanssikummien kokemista kohtaamisista turvapaikkahakijoiden, kehitysvammaisten, ikääntyneiden ja lasten kanssa. Koin kuvissa näkyvien ihmisten hiljaisia viestiä ja tuntemuksia ja koin yleisön intensiivisen myötäelämisen ja avoimen vastaanottamisen.

Nopeasti muuttuvassa kovien arvojen maailmassa on tosiaan syytä pysähtyä ja kysyä itseltämme ja toisiltamme, miten oikeasti voidaan? On myös syytä muistaa, että tietyt asiat on parempi kertoa ja jakaa sanomatta sanaakaan.

Jennifer Joffs
 

Kommentoi