Tanssi on turkulainen perusoikeus

BLOGIT | Tanssi on turkulainen perusoikeus

Ihailua. Ihmettelyä. Innostumista

Yli kymmenen vuoden ajan olen työskennellyt tanssitaiteilijana ihmisen koko elinkaaressa; kohdannut ja tuonut tanssin niin vauvoille kuin vanhuksillekin. Tanssimatkaani olen kulkenut mm. ensikodin perheiden, allergia- ja astmalasten, näkövammaisten lasten, muistisairaiden, kehitysvammaisten, Parkinson-potilaiden, kotihoidon asiakkaiden ja vuodeosastojen potilaiden kanssa. Tanssitaiteilijana olen kiinnostunut erilaisten ihmisten kohtaamisista ja siitä, mitä ja miten erilaiset elämät, ihmiset ja kehot keskenään liikkeellisesti kommunikoivat.

 

Tanssikummina työskennellessä koen usein olevani ainutlaatuisessa asemassa, kun saan mahdollisuuden olla näkemässä ja mukana kokemassa niitä monia erilaisia liikkeellisiä kohtaamisia yhteisöissä erilaisten ihmisten parissa. Ne ovat hetkiä, joissa ei läsnäoloon tarvita sanoja. Hetkiä, joissa keho toimii kertojana. Hetkiä, jotka vuosienkin jälkeen ovat valokuvina mielessäni ja liikkeinä kehossani.

 

Yksi tällaisista hetkistä oli työskennellessä Tanssikummina kehitysvammaisten kanssa. Minulla oli viimeinen työpäivä vammaisten monitoimikeskuksessa ja samalle päivälle osui heidän disko. Sateisen perjantaiaamun ruokasaliin järjestetty disko oli yksi parhaista kokemistani diskoista ikinä!!

 

Monitoimikeskuksen ohjaajan kanssa sovimme aamulla, että hän toimii seremoniamestarina ja soittaa asiakkaiden toivomia kappaleita ja minä toimin tanssiin lietsojana. Ensimmäisen kappaleen aikana totesin, että lietsojaa ei tilanteeseen tarvittu, vaan sain tanssitaiteilijana hienon mahdollisuuden toimia tanssi-imurina.

Tanssi-imurina sain valtavan määrän erilaisia asentoja, liikkeitä ja liikelaatuja omaan kehooni heidän liikkeitä kopioiden ja muokaten. Voi sitä yhteisen hetken ihanuutta ja innostusta, kun he saivat liikkeilleen minut peiliksi ja minä sain olla mukana kokemassa sitä kaikkea.

keinutaan2

Jotkut uppoutuivat niin omaan liikkeeseen, etteivät edes Tanssikummia seuralaiseksi kaivanneet. Silloin vain ihaillen ja ihmetellen nautin näkemästäni ja liikkeiden koko kirjosta.

Joillekin omaliike oli koko diskon ajan huivin tanssittaminen, joillekin se oli yksi toistuva liike ja jollekin se oli hyvin kokonaisvaltaista muuntuvaa liikettä. Jollekin oli tärkeää vain se, että oli mukana seuraamassa tilannetta. Uskoisin, että jokaiselle jäi jonkunlainen kehollinen kokemus siitä perjantaiaamusta.

 

Itselläni tulee vieläkin voimakkaita kehollisia muistikuvia siitä, miltä tuntui tanssia täysillä jääkiekkoa Hunajata hunajata -biisiin, matkia Pokemon-sankarin voimallisia erilaisia kehollisia asentoja tai oppia erilaisia askelkuvioita ja kauniita käsien liikkeitä Bonnie Tylerin tahtiin. Miten erilaiset ilmakitarat ja muut liikkeet huipentuivat Europen, The Final Countdownissa tai se hento liike, kun huivi aina jollakin jossain heilui pienesti ja hitaasti, minkä tahansa musiikin soidessa taustalla.

 

Mikä on sinun lempibiisisi? Onko sinulla oma lempiliike?

 

Kaisa Koulu

Kommentoi