Onnistun

BLOGIT | Onnistun

Yhteisen hyvän talkoissa

Juupas. Eipäs. Sä olet tyhmä. Ite olet. Sä et tajua. Mä tiedän – sä et. Poliittinen jankkaus ei ratkaisevasti eroa hiekkalapiomätkimistilanteesta. Omissa kuopissa pysytellään.

Uutta nykykeskustelussa on sen sävy. Lynkkausmainen. Sellainen mustavalkoinen meininki joka hätkähdyttää sivustakatsojaa.

Kokoomuslainen ja vasemmistolainen kinaavat, mutta vuosikymmenten ystävyys pitää puheväleissä. Vaimot tosin ei kuulemma enää käy Facebookissa, kun eivät halua poliittisia kiihkopäivityksiä lukea.

Satakunta vuotta sitten veljet ampuivat toisiaan vastaavien ajatusten vuoksi. Suomessa. Kehitys on kehittynyt hyvään suuntaan. Vielä on silti kasvulle tilaa.

Hiekkalaatikkokahnauksissa kuriskansaa neuvotaan, ettei saa lyödä eikä satuttaa. Muistettais me aikuisetkin. Esimerkkejä kun ollaan.

Sananvapaus tuo mukanaan myös vastuun miten sanojaan käyttää. Nettihiekkalaatikolla sanat toimivat aseina. Kiusaaminen jättää syvät kipeät jäljet. Monica Lewinsky sai oman osansa mutta selviytyi myllynkivestään.

Moni tuntee voimattomuutta siitä, ettei voi oikeasti vaikuttaa mihinkään. Vaalikamppailussa korostuu, kuinka kaikki on pielessä. Kaivetaan esiin kaikki mahdolliset ja potentiaaliset uhkat sekä epäkohdat.

Jokainen osaa varmasti luetella liudan erikokoisia vääryyksiä. Pienyrittäjän asema, Rosatom ja suomalainen oikeusjärjestelmä tulevat itselle ensimmäisenä tänään mieleen. En silti usko että pelolla ja vihalla saa mitään hyvää aikaiseksi. Kauhukuvamantra jää liian helposti päälle ja masentaa lisää.

Pörssi on konkreettinen esimerkki pelon vaikutuksista ja leviämisestä. Kun sijoittajat alkavat pelätä, alkaa laman alamäki. Toivo ja tekemisen meininki löytyy mahdollisuuksista, ratkaisuista ja onnistumisista.

Suomi täyttää pian 100 vuotta. Minä haluan osallistua rakentamaan maata, jossa ihmiset ovat onnellisia, iloisia ja tasapainoisia. Näissä talkoissa jokainen voi vaikuttaa, valita ja tehdä asialle oman tärkeän osuutensa. Onnellisuus kun aina lähtee omasta korvienvälistä. Jokainen valitsee ja luo oman henkisen hyvinvointinsa perustan. Tai marttyyriuhri pahoinvointinsa (video). Kaiken hyvänkin saa toki helposti rikki ja pilalle.

Helpoin ja halvin tapa onnistua? Tohtori Amid Soodin Happy Brain -video näyttää.

Avaimet ovat siis myötätunto ja kiitollisuus. Samat teemat toistuvat mm. Buddhan, Nelson Mandelan, Jeesuksen, Tommy Hellstenin ja Äiti Amman opetuksissa – ja kenen tahansa onnellisen, iloisen ja tasapainoisen ihmisen elämänasenteessa. Toisin sanoen, jos et näe mitään hyvää elämässäsi, sinulla ei sitä ole eikä tule.

Mitä tapahtuu, kun ei ole myötätuntoa tai hyvää tahtoa? Kun ihmiset eivät arvosta vaan alistavat toisiaan. Kun kaikki erilainen on uhkaavaa ja väritetään ennakkoluulojen sekä pelkojen perusteella. Minkälainen jälki jää kohtaamisista, sanoista tai teoista silloin? Pahimmillaan ihan pahinta. Googlaa ISIS, Taleban, Auschwitz, apartheid, silpominen.

Sain tänään kokea myötätuntoa äiti-kollegalta päiväkodin naulakolla. Se oli kannatteleva kohtaaminen. Läsnä oli sanatonta välittämistä ja hyvää tahtoa. Tuntui poikkeuksellisen lämpimältä.

Kun itse saa hyvää niin on helpompi olla mukana hyvän dominoefektissä. Jokainen voi myös aloittaa hyvän mielen ketkuliikkeen. Ei se vaadi valtavia. Voi hymyillä. Katsoa lapsia arvostavasti bussipysäkillä. Tervehtiä rollaattorimummoja.

Vaalien alla mietin kiitollisuutta maasta jossa asun. Moni asia mättää mutta perusasiat ovat kuitenkin hyvin. Loisteliaasti, jos vertaa noin 6,8 miljardiin muuhun maapallolaiseen.

Minä olen kiitollinen, että asun maassa jossa voin vapaasti ilmaista, naisenakin, mielipiteeni. Saan päättää ja valita. Lapseni, tyttärenikin, saavat käydä erinomaista ilmaista koulua. Koulussa opetetaan, ruokitaan sekä huolehditaan.

Lääkäriin pääsee nopeasti ja maksutta. Tyttären oikomishammaslääkäriaika on huomiselle. Minä voin käydä töissä. Lapsilleni taataan päivähoitopaikka. Meillä on hyvä koti. Valtio auttaa jos jatkan opiskelujani, ilmaista yliopistotutkintoa.

Meidän on turvallista liikkua kadulla. Saan ajaa autoa, jonka voin itselleni hankkia. Minulla on paljon valinnanvaraa, apua ja kannattelua. Miten valitsen elää, on minun vastuullani.

Kiitollisuutta on helppo treenata. Isoja asioita on paljon. Pienempiä vielä enemmän. Niihin havahtuu usein vasta pysähtymällä. Kirjoitan kiitollisuuspäiväkirjaa lähes päivittäin.

75 vuotta on kulunut talvisodan päättymisestä. Olen kiitollinen, että olemme sinnitelleet demokratiana ja hyvinvointivaltiona. Kiitos kaikille maan rakentajille ja puolustajille.

Vaalien alla ihailen aktiivisia ihmisiä, jotka jaksavat uskoa parempaan ja ovat valmiita tekemään yhteisen hyvän eteen. Ihmettelen sitä intoa, jolla he kiertävät toreilla ja turuilla, kauppakeskuksissa ja peräkylien seuraintaloilla, illasta toiseen keskustelemassa ja kaffettelemassa. On laumoittain vaalien vapaaehtoisia, jotka käyttävät viikonloppunsa jäätävällä S-marketin parkkiksella paistamassa makkaraa äänestäjille.

Minkälaisen Suomen me haluamme rakentaa tästä eteenpäin? Minä. Sinä. Me yhdessä. Yhteisöllisesti. Myötätunnolla. Kiitollisuudella. Aloitetaan yhdessä onnistumisen kansanliike. Jessica näyttää mallia videolla. Ja Kikka.

Kosketus, 2010.
Kosketus, 2010.

Kommentoi