Onnistun

BLOGIT | Onnistun

Ollaanko yhdessä se kasvatuskylä? Pidetään huolta! #ihanaäiti, osa 2.

Yksin pärjäämisen kulttuurissa on häpeällistä pyytää apua. Apua pyytäessään myöntää olevansa epäonnistunut. Vaikka taakka olisi mahdoton, niin pitää pärjätä, selviytyä, – ja kärsiä matkalla. Heikkona hetkenä voi pysähtyä ripottelemaan suolaa haavoihinsa ja verrata itseään vaikka legendoihin siitä kuinka mummo hoiti perunakuopassa ainakin 10 lasta yksin.

Suomalaisten naisten voima ja monipuolinen osaaminen kiteytyvät sodanaikaisessa voimainponnistuksessa. Olen ylpeä geeneistäni. Uskon silti että nämä viisaat isoäitimme kehottaisivat armoon sekä apuun. Se oli silloin ja nyt on nyt. Maaseutuyhteisössä harvoin oltiin niin totaalisen yksin kuin monet äidit tänä päivänä. Oli tätiä, serkkua, pikkuserkkua ja monta sukupolvea yhdessä. Lapset kasvoivat isomman porukan keskellä.

On luonnotonta jättää äiti aivan yksin. Äitiyden jakaminen ja ulkoistaminen kuuluvat luonnolliseen äitiyteen, kiteyttää Professori Anna Rotkirch. Lohduttavaa kun Annan tapaiset pokkanaiset kertovat näin!

Kun nykymummot harrastavat, papat ovat töissä tai Teneriffalla golfaamassa, tädit tissuttelevat valkkaripönikästä, sisko asuu Köpiksessä ja isomummo on jo kuollut, niin kuka on arjen menossa mukana? Missä on se kylä joka kasvattaa lapsia yhdessä?

Aletaanko yhdessä sellaiseksi kyläksi? Välitetään ja toimitaan? Upea esimerkki Hätäkahvi-ryhmät jossa äidit auttavat toisiaan. Olisiko romahtamisen voinut estää jos joku olisi kantanut suvantovaiheen yli, pohti Annika Mäkelä omia kokemuksiaan ja perusti Hätäkahvit. Facebookista löydät oman paikallisen Hätäkahvit someyhteisön. Tarvittaessa perusta uusi?

On vähän last season kuulua jääräpääyhteisöön. Siihen umpihangessa ”tulee mitä vaan” yksin pärjäävien joukkoon joka kokee että ei saa pyytää tai ottaa apua vastaan.

Ne jotka haikailevat vielä yhteiskunnan tukea pettyvät usein. Todellisuus lienee että systeemiltä ei kaikki apua saa ja jonottavan aika on hädän hetkellä liian pitkä. Eli pitää kekseliäästi katsoa ympärilleen uusia tahoja.

Katkeruuteen ei kannata langeta. Itke reippaasti, räkää säästelemättä, ”mä en saa apua mun perheeltä” surusi ulos. Heitä häpeän tahmainen verkko Aurajokeen. Anna armoa itsellesi erityisesti silloin kun elämä ajaa mahdottomiin tilanteisiin ja pakottaa yhteiskunnan rappusille, esimerkiksi pahamaineisen lastensuojelun oven taakse. On aina huonompi vaihtoehto jäädä yksin pimeään. Pyydä apua ajoissa!

Anna kevätauringon sulattaa ”etten osannutkaan kaikkea yksin” syyllisyys kehostasi. Polta kokkona itseruoskat. Päätä että YES, minä annan itselleni apua. Minä pidän itsestäni huolta. Minä pyydän apua kun sitä tarvitsen – vaikka naapurilta. Because I am worth it! Iloitsen siitä että voin laittaa hyvän kiertoon.

Pari jokaisen ulottuvilla olevaa tapaa tukea itseään ovat katse ja sanat. Katso itseäsi lempeästi, armollisesti ja rakastavasti. Saat vapaasti ja riemulla julistaa olevasi Ihana Äiti! Arvosta ja kunnioita sinua sanoissasi. Jokaisella meillä on sisäinen tarinamme. Täytä mielesi kannustavilla ajatuksilla.

#IhanaÄiti kampanja on saanut paljon hyvää palautetta. Se seuraava askel on lähteä pontevammin toimimaan ja toteuttamaan. Somessa joo mutta erityisesti livemaailmassa. Tue omaa ja muiden äitiyttä. Anna apua. Pyydä apua. Ota vastaan apua. Tule mukaan kampanjoimaan!

PS. Silloin kun ”oma aika” tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, on sen tärkeys ehkä kaikkein suurin. Minä olen kiitollinen omista hetkistäni Satu Suomisen Method Putkisto tunneilla. Niillä uudestisyntyy, ihan joka ainoa kerta!

#IhanaÄiti, 2014, kuva Niina Stolt

Kommentoi