Onnistun

BLOGIT | Onnistun

Olet Ihana Äiti – vaikka seinä kaatuisi

Mitä yhteistä on äideillä ja sosiaalityöntekijöillä?
– Molemmat on kaikkien alojen asiantuntijoita.

Itseironisessa vitsioivalluksessa on ehkä perää. Kolmen lapsen äiti opiskelee sosiaalialaa.

Onko meistä jokainen myös asiantuntija äitiydessä, erityisesti muiden äitiydessä? Ainakin jokaisella on vahva mielipide ja itserohmuttu oikeus sen tökeröönkin ilmaisuun.

Altistuminen alkaa, kun masukumpu kasvaa. Yleensä huolet ja pohdiskelut alkavat ravinnosta. Saako pakastevadelmia tai homejuustoa syödä? Kissanhiekastakin voi tulla elämää suurempi vaara.

On helppoa päivitellään ja lokeroida toisia höperöiksi hysteerikoiksi tai itsekkäiksi laiminlyöjiksi. Synnytys luomuna, voimautuksena, doupattuna, sektiona, perhehuoneella. Hörhöä, väärin, oikein tai itsekästä.

Tissiruoka, tuttipullon pesu, porkkanasose tai purkki. Aina voisi tehdä paremmin. Pidempään. Luomumpana.

Vaipatkin herättävät kiihkon tunteita ja paljon syyllisyyttä.

Lapsi menee hoitoon joko liian aikaisin, liian myöhään tai väärän paikkaan. Lapsi harrasta liikaa, liian vähän, luultavasti vääriä harrastuksia.

Lapsella on liikaa tai liian vähän leluja. Hirmuisen haitallisia leluja. Pelataan liikaa. On kaikkea kamalaa.

Lapsi saa liian paljon myöden tai ollaan liian ankaria.

Ruoka-asioissa mennään koko kasvukauden metsään. Samoin kaikessa muussakin. Aina ja joka asiassa.

Ystävälläni kaatui seinä. Uuden kerrostalokodin kylppärin seinä. Saman tapahtumarikkaan selviytymispäivän ilta kruunaantui jo liian tutussa Tyksin päivystyksessä. Pieni kipeä potilas oli autoon mennessään väsynyt ja kiukutteli. ”Onpa huonosti käyttäytyvä lapsi”, halveksi ohikulkija, tuntematon vanhempi nainen.

”Olet sinä julma äiti, kun et lapsellesi maitoa anna. Tyttö parka, mitenköhän kasvaa.” appiukko töksäyttää juhlapöydän päästä tuoreelle äidille. Maitoa ei tisseistä herunut vaikka äiti mitä yritti.

Lääkäri, neuvolatäti eikä kukaan muukaan uskonut, että näin voisi olla. Vähän kuin lehmällä, aina tulee maitoa kun tarpeeksi yrittää. Suru, epätieto ja -toivo, helvetillinen syyllisyys ja pettymys piti kantaa yksin. Huonot utareet. Itsekäs äiti. Vajavainen jo alkumetreiltä.

Jossain on joku kirjoittamaton äitikoodisto täydellisestä mammasta. Yritämme kaikki sitä noudattaa. Kun emme vajavaisuudessa kykene, voi meitä äitejä aina paheksua.

Veetiä kiusataan koulussa. Äiti ei saa apua opettajalta tai koko koululta. Pojan suru ja pelko iskevät suoraan sydämeen. Oliko syy se etten jaksanut vauva-aikana paremmin? Että huusin uhmäikäiselle? Että erosimme vaikka oli pakko?

Jos olisin osannut olla parempi niin Veetin itsetunto olisi parempi nyt? Ei joutuisi kiusatuksi?

Perusoletus on että äitiyden osaa sisäsyntyisesti ja automaattisesti. Miksi äiti ei tietäisi, miten toimia jokaisessa uudessa ja ihmeellisessä tilanteessa? Osaavathan kissatkin hoitaa pentujaan ilman apua.

Naisryhmään osallistunut nainen kiteytti, kuinka hänellä oli hyvä ammatti-identiteetti sekä varmuus siitä, että osaa työnsä. Äitiys oli opeteltava ihan tyhjästä. Hän oli aluksi muiden mielipiteille altis ja koko ajan heikoilla jäillä.

Inner Goddesses, #10, 2011
Inner Goddesses, #10, 2011.

Minä en halua olla se joka rikkoo jään alta. Lyödä lyötyä. Mitä hyötyä siitä on? En saa iloa siitä, että voin kohottaa itseäni toisten kustannuksella? Minun puolestani jokainen besserwisseri voisi pitää mölyt mahassaan ja katseensa peilissä.

Moni äiti osaa kyllä itsesyytösmantran ilman ulkopuolista opetusta: olen huono, olen kelvoton ja täysin epäonnistunut äitinä.

Poikani sai eteisessä kiukkukohtauksen. Syytä en tiedä. Ehkä väsymys. Sisko ehkä sanoi jotain väärällä äänenpainolla. Tai oli vain huono aamu. Uhmaikä?

Hän kirosi ja huusi. Potki siskoaan. Tilanne eskaloitui pihalla. Sekopäinen ulvonta vain yltyi, kun vedin rajaa huonolle käytökselle. Auto jäi kesken peruutuksen tielle ovet selällään, kun muovinen leikkiasekotelo tehottomien uhkailujen päätteeksi lensi taloyhtiön vihreään roskapönttöön.

Tervetuloa kaikki viisastelijat ja paremmin osaajat ratkomaan näitä tilanteita. Näyttämään esimerkkiä, miten toimitaan aikuismaisen fiksusti. Olemaan esimerkki, miten kohdata tilanne kokonaisvaltaisesti kasvattaen. Oppikirjamaisesti. Silleen hienosti kuin Jari Sinkkonen neuvoo.

Minä en aina osaa ja myönnän sen avoimen julkisesti. En veny täydellisyyteen, en lähimaastoonkaan, parhaalla tahdollanikaan. Lapseni ovat silti ihan ok. Hyviä, tavallisia, ihania, rakastettuja ja huolehdittuja lapsia joilla on perusasiat kunnossa. (video)

Moni muukin on ihan kypsä tähän tuomitsevaan sekä syyttelevään asenneilmastoon ja haluaa muutosta parempaan. Perustimme upean naisporukan kanssa #IhanaÄiti -somekampanjan. Perusajatuksena on herätellä äitejä tukemaan toisiaan. Näkemään oma hyvä ja riittävä äitiys.

Minä, sinä ja jokainen muu voimme myötätuntoisesti hyvällä tahdolla iloita ihmisten ja äitien erilaisuudesta.  Myös itselleen voi ja kannattaa puhua kauniisti sekä arvostavasti. (video) Minä olen hyvä äiti. Minä onnistun. Teen parhaani, ja se riittää. Olen aivan valtavan ihana äiti! WAU!

#ihanaäiti
#ihanaäiti

11 vastausta artikkeliin “Olet Ihana Äiti – vaikka seinä kaatuisi”

  1. Reettuli

    Ihana, mahtava kirjoitus! Kiitos tästä kampanjasta, tekee niin hyvää tälle herkälle äitisielulle, joka myös on ollut niin kovin altis kaikelle arvostelulle ja aivan loputtoman väsynyt tuomitsemiseen ja arvosteluun :).


  2. Tuulia.

    Osu ja uppos! Olen myös 3 lapsen äiti ja aloitan sosionomin opinnot syksyllä. Kyllä nämä mietiskelyt ja itsesyytökset ovat näköjään myös muiden mielessä. Hienoa kun tästä ”äitimyytistä” puhutaan.


  3. Jaana Arponen

    Hienoa! Tuen tätä asennetta ja ajatusta. Tukekaamme siis tosiaan itseämme ja toisiamme olemalla ”Hyviä äitejä” aina ja kaikesta kompuroinnista sun muusta huolimatta :D.


  4. THN

    Omaan sisäiseen hyvinvointiin kannattaa panostaa huolimatta muiden mielipiteistä, sillä se tekee aidosti paremmaksi vanhemmaksi, ei sellaiseksi teatterihyväksi vanhemmaksi, joka stressaa sinne sun tänne ehtiäkseen osallistumaan kaikenmaailman muka tärkeisiin asioihin, joita toiset odottavat ”kunnolliselta” vanhemmalta. Ainutlaatuisen selvä, suora ja toimiva tieto siihen miten sisäinen selkeys ja hyvinvointi saavutetaan, löytyy sellaisesta kuin Alkuajatuksesta, sitä voin suositella.


  5. Nora

    Superhyvä idea, kiitos! Itse olen miettinyt ihan samansuuntaisia ajatuksia koko kymmenen vuoden äitiyteni ajan, niinkuin varmasti moni muukin. Ihana, kannustava juttu tämä! Mutta pieni tekninen kommentti: Kampanja, joka on käsittääkseni koko tekstin pointti, olisi voitu mainita heti alussa. Muuta tekstiä oli niin paljon, ja se oli suht samantyyppistä, että melkein en tajunnut jatkaa lukemista loppuun saakka ja meinasin missata koko kampanjan!


  6. Marika Hovi

    Ei ole vain yhtä tai edes monta oikeaa tapaa kasvattaa lasta tai toimia ongelmatilanteissa , koska lapset ovat yksilöitä ja tilanteet ovat niin monista asioista ja ihmisistä kiinni, mutta me äidit yritämme muun perheen kanssa yhdessä parhaamme!


  7. Merja Lonka

    Jokainen ihminen on tärkeä!!!


  8. leskeksijäänytisäblogientakia

    mahtavaa 🙂 hienoja kirjoituksia ja mukavia lukuhetkiä johon uppoaa useita tunteja! 🙂 mutta kukas niitä lapsia sen aikaa hoitaa?tämänkin ajan olisit voinut viettää lapsesi kanssa etkä ärähtää että äiti nyt lukee..kuka se onkaan ihana äiti ja kuka ei…


  9. anna

    Ah, ihana teksti. Minulle sanottiin että en yritä tarpeeksi, kun maitoa ei tullut. Mistä ne sen tiesivät kuinka paljon yritin? Mielestäni jopa liikaa, tai ehkä liian kauan.


  10. Marja

    Hei! Tähän on pakko sanoa sen verran, että onneksi silloin kun omat lapseni olivat pieniä, ei tälläistä sosiaalista verkostoa ollut, josta olisi voinut liikaa peilata . Jokainen hoiti lapsensa omalla tavallaan, eikä miettinyt edes sitä, miten joku toinen osaa tehdä sen paremmin…eikä kiinnostanutkaan. En ymmärrä näitä ”asiantuntijoita” jotka väittävät tietävänsä kaiken paremmin. Rakkautta ja rajoja lapselle, se riittää!! <3


  11. Isistä mallia vanhemmuuteen

    Kaikki ihanat äidit voisi ottaa mallia enemmän ihanista isistä jotka ei tuomitse toisia vanhempia. Pystyvät huolehtimaan lapsistaan rennommin ja syyllistämättä tai syyllistymättä toisten kommenteista.
    Äidit miettivät paljon kelpaavatko muille äideille. En usko että kovinkaan moni isä miettii tälläistä. Korkeintaan kelpaako lapsen äidin mielestä hoitajaksi omalle lapselleen tai näädäksi muuttuneelle vaimolle edes makuuhuoneeseen enää..
    Ihanat äidit yleensä unohtavat olevansa yhtä vanhempia kuten puolisonsakin on. Ei lapsesta huolehtiminen ole uusi juttu tai mitenkään hankalaa.


Kommentoi