Myyntitykki urheilee

BLOGIT | Myyntitykki urheilee

Pari sanaa välineistä

Otetaan tähän väliin hiukan asiaa välineistä. Pyöräily ei ole mikään valtavaa rahallista panostusta vaativa laji, siihen saa toki menemään niin paljon rahaa kuin ikinä haluaa, mutta alkuun pääsee oikeasti pienellä budjetilla. Tässä vähän pohdiskelua Jämistä ja sinne käyttöön tulevista välineistä.

Jämi84 on itsessään aika helppo reitti, maastopyöräilyä kun on hyvinkin monenlaista. Osa kilpailuista on huipputeknistä vaikeaa reittiä, joka vaatii myös tietynlaisen pyörän. Omat alalajinsa ovat alamäki ja erilaiset endurokilpailut. Kaikki hienoja lajeja, joista jokainen löytää varmasti omansa.

Oma juttuni eivät ole myöskään hankalassa maastossa ajettavat kilpailut, jotka ovat yleensä myös mitaltaan lyhyempiä. Jämi84 on nimensä mukaisesti 84 km pitkä ja ajetaan suht helpossa maastossa, jossa on paljon polkua ja samalla nopeasti ajettavaa reittiä.

Vuoden 2014 voittaja Maasimets Alges käytti reitillä aikaa 2:46:28. Suhteellisen kovaa siis saa mennä, kun otetaan huomioon, että reitti ei mene kestopäällysteitä vaan metsissä.

Trek Superbly 9.
Trek Superbly 9.

Itselleni sopii reitti, jossa saa kunnolla tasoitusta siihen, ettei ole huipputekninen metsäkuski. Ei Jämikään itsestään ilman kovaa pyörän päällä rimpuilua mene, mutta pääpaino on poluissa ja metsäbaanoissa ja ensimmäinen maalissa on voittaja.

Olen melko kevytrakenteinen kuski, painan 73-74 kg. Näin hapenottokyky pitäisi olla voimatasoon suhteutettuna ok pitkässäkin vedossa. Tälläiseen rasitteeseen on tarkoitus siis kuntoa tehdä.

Välineeksi on tälle kesälle Trek Superfly 9. Se on niin sanottu jäykkäperäinen maastopyörä, eli pelkästää etupäässä on jousitus.

Paino ei ole valttia pyöräilyssä. Kevyttä pyörää on helpompi kuskata lenkeillä tai kisoissa. Vaihtoehtoja olisi, ja varmasti iso osa myös Jämillä on liikenteessä kummastakin päästä joustavalla pyörällä.

Oma pyöräni painaa hiukan reilut 10 kg ja on enimmäkseen alumiinia, hiukan hiilikuidulla höystettynä. Tykkään myös pitää asiat yksinkertaisena, joten pyörässä on vain 11 vaihdetta. Nykypyöriin se on vähän, kun monessa uudessa maastopyörässä on myös mahdollista ostaa 33 vaihteinen, eli edessä on 3 hammasratasta ja takana 11.

Omassani on pelkästään 11 lehtinen takapakka joten näin myös vaihteiston liikkuvat osat ovat minimissä. Toimivuutta ja huoltovapautta parhaimmillaan, harva oikeasti tarvii enempää vaihteita.

huolto

Pyörää valitessa tärkeintä on koko. Moni liikkuva osa on kulutustavaraa, mutta hyvää oikeankokoista runkoa voi uusia aina vaihtamalla kulutusosia. Näin fillarista tulee todella pitkäaikainen ostos. Kunhan runko on oikean kokoinen ja mukava, voi sitä myös päivittää paremmilla osilla, jos ajointoa riittää jatkossakin.

Kokeneempi harrastaja osaa varmasti ostaa oikean koon helpommin. Jos kokoa pitää arpoa, suosittelen kysymään liikkeestä neuvoa. Osaava liike sovittaa, antaa kokeilla pyörää ja myy sen sopivimman, eikä sitä, mikä on lähinnä kassakonetta.

Itse huollan enimmäkseen pyöräni itse, mutta jätän silti muutamat toimet ammattilaiselle. Näin ei tarvitse miettiä, miten laitteet kestävät kisan ja jääkö menestys siitä kiinni. Oman uuden Trekin käytin Nummen Pyörässä ensihuollossa, jossa Mikko vielä fiksasi kiekot ja säädöt kohdalleen.

Muista välineistä mainittakoon lukkokengät. Käsittääkseni enää aika harva ajaa maastossakaan lukottomilla kengillä. Kun jalka on kiinni polkimissa, saa koko kierrokselle hyvän pyöritystehon ja meno tehostuu.

Lisäksi kädessä kulkee Garmin Fenix 2, joka mittaa sykkeet, matkat, kulutuksen ja toki ajan. Samalla kun tietoa kerääntyy, pystyy kauden mittaan analysoimaan omaa tekemistä ja kunnon kasvua. Tästäkin osa-alueesta vielä tarkemmin lisää myöhemmin.

Urheilussa koko juttu rakentuu monesta palasesta, ja niiden kaikkien pitää olla kunnossa ja tasapainossa keskenään. Näin lopputulos on varmasti parempi.

Viikko on projektia blogiin nyt takana, enkä vieläkään halua hukuttaa lukijoita tylsään treenpäiväkirjatyyliseen juttuun. Mutta tässä lyhyesti mitä mennyt viikko piti sisällään.

kuva 4-1

14 tuntia erilaista urheilua, kuntosali 5 aamuna, 1 aikainen aamulenkki pyörällä, 1 jooga ja 2 pitkää lenkkiä pyörällä päiväaikaan viikonloppuna. Näiden jaottelusta ja ohjelmasta myöhemmin tarkemmin juttua. Samoin tekemästäni toiminnallisesta treenistä.

Mutta tässä kohtaa joku voisi jo miettiä, miksi pyöräiljä tekee näin paljon muutakin treeniä kuin sitä kylmää kovaa ajamista. Kirjoitin edellisesä postauksessa siitä, että treeni on ehkä fiksumpaa kuin koskaan aikaisemmin. Tykkään kaikesta liikkumisesta, enkä halua edes tähdätä pelkkään kovaan pyöräkuntoon vaan kokonaisvaltaiseen hyvään kondikseen. Haluan myös pitää sitä yllä.

On varmaan myönnettävä myös itselle, että osa urheilua on taistelua ikääntymistä vastaan. Osa taas sitä, että uskon olevani myös työssäni paljon tehokkaampi, jos voin fyysisesti hyvin ja pidän päästä sekä kehosta huolta.

Monipuolinen treeni tukee kaikkia näitä osa-alueita. Ja niin kliseeltä kuin sanonta siitä, että tunti päivässä liikuntaa antaa 2 tuntia lisää energiaa, myös minä allekirjoitan väitteen.

Kulunut viikonloppu oli olosuhteiden puolesta mitä hienoin. Lenkkeily polkuja ja metsäteitä kierrellen omassa rauhassa lataa akut uuteen viikkoon. Kuluvalla viikolla avaan teille sitä, miten tämä kaikki käytännössä mahdutetaan arkeen.

Loistavaa työviikkoa!

Kommentoi