Myyntitykki urheilee

BLOGIT | Myyntitykki urheilee

Ajatuksia ikäkriisistä

Minulla oli alunperin ajatus kirjoittaa tänään täysin eri asiasta. Mutta kuluva viikko piti sisällään todella monenlaista. Tämä postaus on jopa omasta mielestäni aika hämärää pohdiskelua ja mietin jopa kuuluuko se tänne. Mutta tarkoitus oli jo alunperin kertoa kaikesta elämästä treenaamisen ympärillä. Elokuun Jämi84 on kuitenkin promille kaikesta mitä muuta mun elämässä on. Tällä viikolla mennään näillä.

Mainitsin treenin ja ruokailun yhteydessä edellisessä kirjoituksessa siitä että kaikki treeni on myös jollain tasolla taistelua ikääntymistä vastaan. Tätä olen toki jonkin aikaa kelaillut, niinkuin varmasti moni muukin. Oikeastaan missään iässä ei ihminen ole tyytyväinen. Muistan kun olin 14-vuotias, aloin odottaa että saan mopon, 15-vuotiaana tarvisi saada kevari, sitten sen ajan saattoi odottaa että saa autokortin/ison moottoripyörän kortin. Tämän jälkeen onkin taas hyvä alkaa murehtia että pitäisi päästä kouluun jonka jälkeen seuraava murhe on saada töitä.

11011670_10153236158920909_6734049473510903140_n
Isä/tytär laatuaikaa

 

Ihmistä ajaa mieletön vietti tavoitella koko ajan jotain. Sitten kun on töitä niin tarvii saada omakotitalo ja se farkkuauto. Kumpikin on ollut itsellänikin joskus. Sitten tarvii matkustella ja kerätä rahaa jemmaan. Tässä välissä on toki harrastettu kaikenlaista ja hankittu perhe.

Mutta mitä tässä unohtuu? Päivääkään en vaihtaisi pois mutta kun aina mietin että koska on se ikä kun on tyytyväinen. Koko tämä ajatus herätti minutkin vasta tällä viikolla kun kävin asioimassa Turkulaisessa moottoripyöräliikkeessä, ajatus oli ostaa uusi kypärä. Liikkessä käydessäni sinne oli tullut vaihdossa moottoripyörä millaista olen halunnut. En sitten hirveästi miettinyt vaan pienen väännön jälkeen käteltiin Hayabusa ulos ja vanha meni vaihdossa. Nopea ratkaisu ja ainoa peruste ostolle oli että mä halusin sen. Kukaan ei voi tollaista järjellä perustella mutta pitääkö edes aina ? Tollaisista asioista ihminen saa mielihyvää ja tälläisten juttujen takia myyn 8 tuntia vapaa-aikaani työnantajalle jotta voin tehdä asioita mistä nautin.

Tosin työ ei ole ollut minulle koskaan pakkopullaa, jos siitä on sellaista tullut olen vaihtanut työpaikkaa. Silloin kun työstään pitää on siinä mahdollisuus kehittyä hyväksi, mutta se on taas oma juttunsa. Mutta silti taustalla on se että käyn töissä koska siitä maksetaan palkkaa. Se taas mahdollistaa sen että voin tehdä kaikkea mistä pidän.

Ja myös välillä tulee herätyksiä että on tehnyt jotain oikein. Muksut on supertärkeät mulle. Kumpikin lapsista on ollut 2v vanhoja kun heitä on kuskattu moottoripyörällä tarhaan ja miloin mihinkin, ovat kasvaneet siihen ja pitävät siitä. Nyt kun kausi on taas alkanut on todella palkitsevaa kun teini-ikäinen tytär tulee erikseen haluamaan kanssani ajelemaan moottoripyörällä. On hienoa olla sellainen iskä kenen seura kelpaa !

Pitkä aasinsilta mutta sanoisin että tämä alkaa olla ikä mistä pidän, en ollut tätä mieltä ennenkuin täytin 40 mutta nyt ostan tän iän. Olen itsenäinen, terve, tulen omillani toimeen ja pystyn ostamaan mitä haluan. En ole kroisos mutta voin harrastaa ja matkustella niinkuin haluan. Tästä pitäisi nyt osata täysin nauttia. Juttelin tuttavapariskunnan kanssa jokin aika sitten siitä että miksi ihmiset panttaavat sitä elämästä nauttimista sinne kun jäävät eläkkeelle. Mä en usko tälläiseen, elämä on loppupeleissä kuitenkin niin lyhyt että siitä kannattaa ja pitää nauttia koko ajan.

Jos postauksessa voisi olla jokin opetus niin se on; nauttikaa ja tehkää asioita mistä pidätte !

Mutta olen tehnyt viikolla toki muutakin kuin ostellut asioita. Työt on hoidettu siinä sivussa ja jotain urheiluakin mahtuu viikkoon. Ihan samat kuviot ja treenit kuin joka muukin viikko. Mutta voisin niitä vähän kertoa videon muodossa. Pienellä salin jälkeisellä pyörittelyllä keskustan tuntumassa oli pyörässä kamera kiinni. Tässä vähän tunnelmia pääsiäisen lenkkikeliltä.

Kelit alkavat olla keväiset, metsissäkin on jo melko kuivaa ja metsään voi poiketa syvällekin tunkkaamaan pyörää. Monen vuoden maantiepyöräilyyn keskittyneen treenaamisen jälkeen pidän siitä että maastopyörän kanssa voi jopa keskustassa asuva poiketa aika nopeasti metsikköön. Siellä ei tuulet ja sateet iske lainkaan niin kovin kuin pitkillä +100km maantielenkeillä. Turun keskustan tuntumassa on paljon hienoja polkuja eikä siirtymä keskustasta ole pisimmilläänkään kuin ehkä 30min ajo.

Nauttikaa !

Kuvat ja video: Sami Saarenpää

Kommentoi