Muotiholisti

BLOGIT | Muotiholisti

Some vs. teini-ikä

 

 

6.45 Vartin torkutuksen jälkeen avaan kännykän. Katson kaverien watsapp viestit, snäpit ja yön aikana tulleet uudet instagram kuvat.

7.45 Lähden pysäkille. Matka kestää vähän liian kauan taistellessa Spotifyn kanssa (kirotut spotify mainokset). Bussi menee ohi kun keskityn kännykkään enkä kävelemiseen.

8.15. Koulu alkaa. Katson ympärilleni, nään kun suurin osa ihmisistä on kännykällä, vaikka he olisivatkin kaverien kanssa. Myös tunneilla ollaan kännykällä, vaikka me nuoret ollaan aika taitavii piilottamaan sitä kännykkää taktisesti. Sorrun itse ainakin liian usein selaamaan tunnilla kännykkää. Yhtäkkiä onkin puolet tunnista mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

11.00 Alkaa ruokavälitunti. Mennään kaverien kanssa istumaan jonnekkin päin koulua ja odottamaan, että ruokalaan tulee tilaa mennä syömään. Mitäs muutakaan tehtäisiin kuin juteltaisiin ja oltaisiin… kännykällä.

14.30 Pääsen koulusta. Takana on pitkä koulupäivä ja tuntuu kuin olisin opiskellut ihan älyttömästi ja ansaitsisin pienen tauon kaikesta ja olla kännykällä. Sitten kun mietin tarkemmin niin kannattaisi sittenkin tehdä toiste päin. Olen käyttänyt todella monta hetkeä päivästä selaten instagramia, snäppiä ja watsappia. 

Loppu päivä Kun pääsen kotiin voin rehellisesti myöntää olevani koko illan kännykällä. Onneks tästäkin faktasta saa revittyä jotain positiivista, käytän kännykällä aikaa pitäen yhteyttä kavereihini. Välillä yhteydenpito menee yli, kun älyän 23.00 etten ole avannutkaan koulukirjoja ja iskee jäätävä stressi seuraavan päivän läksyistä ja edessä olevasta koeviikosta.

 

Tiiän, että moni teistä lukijoista voi samaistua yllä olevaan tekstiin ja toivon että tää herättäisi teissä ajatuksia. Sain idean postaukseen maanantai iltana, kun uni ei tullut ja miettisin sille syitä. Oon muutenkin tämmönen pohtija ja unelmoitsija, joten keksisin monta syytä unettomuudelle,mutta sitten yksi fakta iski päähän: Olin tuijottanut tota kännykän ruutua suurin piirtein 5 tuntia putkeen. Ei kauheesti sen jälkeen ihmetyttänyt miksi ei tule uni. Myös koulustressi ja monta muuta syytä vaikutti unettomuuteeni, mutta kaiken paha alku on tossa 10cm korkusessa metalli palassa.

Instagram. Aina kun avaa instagramin näkee täydelliset ihmiset, joilla on täydellinen elämä. Täydellinen iho, täydellinen tyyli, täydelliset kasvot, täydelliset kaikki. Perfection overload. Välittömästi alkaa vertailemaan itteään niihin kuviin joita näkee. Oispa noin hyvä iho, oispa noin täydellinen tyyli, oispa noin täydelliset kasvot, oispa noin täydelliset kaikki. Instagram luo myös henkisiä paineita, kun katsoo esimerkiksi suosittujen ihmisten instagram feediä, kuinka he ovat aina pitämässä hauskaa jossain kaverien kanssa ja syömässä ulkona. Kukaanhan ei ole täydellinen ja IG kuvat ei oo koko totuus elämästä, kaikki tietää tän. Mutta ei sitä vaan jaksa uskoa kun ne kuvat nyt on vaan täydellisiä  ja ihmiset kuvien takana ovat täydellisiä persoonia.

Sosiaalinen media taitaa imeä meistä pois kiitollisuuden. Kiitollisuuden siihen, mitä meillä on ja ymmärryksen siitä mitä voimme antaa muille ihmisille sosiaalisen median ulkopuolella.

Snapchatistä ja watsapista mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, koska voin niitten kautta pitää koko ajan yhteyttä kavereihini. Huonon itsekurin takia molemmat sovellukset häiritsee mun opiskelua kun käytän niitä kokoajan, mutta se on täysin oma vika jota yritän nyt vähän rajottaa 😀

Tossa ylempänä kun puhuin tosta kiitollisuudesta niin aloin miettimään asiaa oikein kunnolla. Tänäänkin ollessani kaverin kanssa, huomasin kuinka hyvässä seurassa ei edes kiinnosta koskea kännykkään. Enkä tarkota todellakaan sitä, että olisin aina kännykällä kun olen huonossa seurassa tai mitään sellaista. Mutta haen takaa sitä, että kun huomaa kuinka kivaa ja hauskaa on ilman kännykkää, se tunne on ihan paras, sillon miettii että tää on sitä oikeet elämää mistä tulee onnelliseksi. Kaverien seura, tunne kun saa nauraa ihan kunnolla, kesäillan tuoksu, oman koiran halaaminen, uusien asujen keksiminen, perhe, musiikki. Kaikki tällaisia kliseisiä ja yksinkertasia asioita mistä mä tulen onnelliseksi. Viimisten parin kuukauden aikana oon miettinyt niin paljon tätä asiaa, ja ajatellut kuinka erilaista elämä olisi ilman sosiaalista mediaa. Aika kamalaa olisi jos ei saisi jakaa snäpissä hienoja kaksarikuvia kaverien kanssa pitkin päivää tai ei voisi jutella kaverien kanssa aamuyöhön asti watsapissa samalla nauraen tyynyyn etten herätä äitiä 😀 

Tästä aiheesta ajattelin aluksi kertoa pelkät negatiiviset puolet, mutta jotenkin tätä kirjottaessa alkoi tulemaan mieleen niin paljon positiivia puolia sosiaalisesta mediasta. Mulla ainakin IG:n etusivulle tulevat osuvat quotet(=aforismit?) on saattanut muistuttaa olemaan kiitollinen ja positiivinen kun on tuntunut, että koko päivä on niin sanotusti pepusta. Ne kuuluisat ”täydelliset” kuvat ovat selkeyttäneet omia ideoitani ja olen saanut niistä paljon inspiraatiota. Vaikka tässä postauksessa olenkin paljon jauhanut instagramin huonoista puolista niin ne on ainakin kasvattanut mua. Olen oppinut hillitsemään itseni vertaamista muihin ja oma itsetuntoni/itsevarmuuteni on kasvanut kun olen alkanut tajuamaan että ne kuvat ovat vain kuvia.

Joka puolella puhutaan siitä, kuinka täytyy löytää tasapaino elämään. Tasapaino oikean elämän ja sosiaalisen median välillä on super tärkeä. Tasaisin aikavälein mä ainakin herään miettimään kuinka paljon some ahdistus vaikuttaa omaan käyttäymiseeni. Asiaa hetken mietittyäni muistan olla kiitollinen siitä mitä mulla on ja tunnen itseni niin onnelliseksi. Tän tekstin jälkeen tunnen itseni onnelliseksi, koska sain jaettua ajatuksiani. Tosi sekava teksti, kun mulla oli ja on niin paljon sanottavaa, mutta lyhyesti yritin saada asian kiteytettyä tänne. Sain myös idean että voisin ruveta tekemään kunnolla youtube videoita blogin ohella jotta saisin toteutettua laajemmin omia ideoitani. Multitasking on mun juttu, vaikka oonkin maailman laiskin ihminen.

 

Mitä ajatuksia tää postaus herätti teissä? Nyt jos koskaan olisi kiva kun jakaisitte mielipiteitänne kommenttiboksissa! 🙂

<3:llä Onnellinen Nelli

 

Kommentoi