Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Vilttitossu, Alma ja Soraya odottavat sinua

Oletko koskaan silittänyt hevosen turpaa, kaulaa; rapsuttanut mahan alta, kun siellä kutisee hyttysten pistojen jäljiltä; harjannut karkeaa hevosen harjaa; taluttanut hevosta tai yrittänyt saada sitä liikkeelle maasta käsin. Nyt olisi siihen tilaisuus. Kerronpa hieman lisää.

Itse tutustuin islanninhevosiin erään työnantajani palveluksessa. Yksi päälliköistämme oli intohimoinen hevosharrastaja ja vei meidät Rantasalmelle asti eräänä viikonvaihteena koulutustapahtumaa, jonka oheisviihdykkeenä/selviytymistehtävänä oli vaellusratsastus islanninhevosilla, oli sitten ikinä ratsastanut tai ei. Ja meitä ikinä ennen ratsastamattomia oli suurin osa useamman kymmenen hengen kollegaporukastamme.

Saimme silloin kyllä hyvät ohjeet, mutta vieläkin muistan kuinka jännittävää hetket ennen hevosen selkään nousua olivatkaan. Onneksi huomasin, että muitakin jännitti, joten en ollut ainoa jännittäjä joukossa. Lopulta ratsastus sinänsä sujui hyvin, kun issikat menevät kiltisti peräkanaa polulla. Minun heppani kuitenkin intoutui herkästi syömään polunvarren vihreitä ja siksi viivästytti perässä kulkijoita ja kun se oli syönyt vihreätä niin jostain tuli ruskeata. Jopa pienen ojan yli pääsimme luonnikkaasti ja pysyin selässä pitelemällä välillä harjasta kiinni. Oma hevoseni ja naapurin hevonen vielä viimeisillä hetkillä jo aitauksessa ollessamme hieman riehaantuivat ja onnekseni muistin taas temmata harjaksista kiinni ja pysyin selässä.

Se oli ensimmäinen lähempi kokemukseni hevosten kanssa tai oikeastaan muistan varhaisteini-iällä naapurin hevosen, jonka satuin opettamaan makupalojen toiveeseen nähdessään minun kulkevan aitauksen viereistä tietä pitkin. Välillä harmitti, kun ei minulla ollutkaan mitään annettavaa enkä aina ehtinyt sitä silittelemää, se kun tuntui minua vartoilevan usein koulun jälkeen aitauksen vieressä.

Sittemmin olen käynyt ratsastamassa edellisen työpaikkani Ypäjän kunnan työkavereitten kanssa issikoilla Kuumassa Alfadis-tallilla. Kun muutin Turun seudulle on hevosharrastus jäänyt, joten ajattelin kaivella sen uudestaan esille. Ihan vaan netistä etsimällä löysin Villilän islanninhevostallin ja Annukka Haapalan. Hänestä ja hänen hevosistaan kerron seuraavaksi.

Annukan tallilla on kaksi islanninhevosta: Alma ja Vilttitossu sekä shetlanninponi Soraya. Ne ovat iältään kaikki noin 7-8 vuotiaita  ja Alma ja Vilttitossu ovat syntyneet Villilän tilalla. Annukka on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja työskentelee lasten psykiatrian poliklinikalla. Työkokemusta hänellä on myös nuorisopsykiatrialta. Hän tekee oman työnsä lisäksi myös sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Tämä sisältää vuorovaikutuksellista yhteistoimintaa, yhteisöllisyyttä, edistää sosiaalista kuntoutumista, on elämyksellistä, toiminnallista ja turvallista. Tätä työtä tehdään lasten ja nuorten auttamiseksi ja kuntien sosiaalitoimi voi ostaa tätä sosiaaliseksi kuntoutukseksi. Lisäksi Annukka opiskelee tällä hetkellä myös ratsastusterapiaa. Se on sitten eri asiaa.

Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa lapset ja nuoret opettelevat kantamaan vastuuta osallistumalla tallin töihin, ruokkimalla ja hoivaamalla hevosta sekä ratsastamalla. Toiminnan katsotaan sisältävät elementtejä, jotka auttavat ja edistävät sosiaalista kuntoutumista. Myös tunteiden ja tuntemusten tunnistaminen ja ilmaiseminen ovat toiminnan tavoitteita.

Hevosella on monia psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia, joiden vuoksi sitä pidetään erinomaisena terapiaeläimenä. Hevosen viestintätaidot, sosiaaliset kyvyt ja tunneviestintä ovat pitkälle kehittyneitä. Lisäksi hevosen kehonkielen havainnointi on tarkkaa. Vuorovaikutuksessa hevosen kanssa ihminen voi oppia paljon hevosen ollessa opettaja. Issikat ovat yleisesti ottaen lempeitä, avoimia, nöyriä ja uteliaita. Varmasti sopivia tähän toimintaan.

Vilttitossu
Vilttitossu

Nyt olisi mahdollista tutustua Annukan ja hänen hevostensa kanssa hevosiin, niiden kanssa vuorovaikutuksessa olemiseen, kosketteluun, paijaamiseen, hevosten käsittelyyn, hevosten viestimiseen, viestien tunnistamiseen, hevosten ohjaamiseen maasta käsin ja moneen muuhun asiaan, mikä liittyy hevosten lähellä olemiseen ja sen läheisyyden herättämiin omiin tuntemuksiin.

Alma
Alma
Soraya
Soraya

Kävin Annukan ja hänen hevostensa luona tutustumiskäynnillä. Hevoset tulivat heti vastaan aitauksen viereen. Tämä oli yllättävää. Yleensä hevoset, joita olen kohdannut ovat omissa oloissaan tai odottavat vain kiltisti jonkun laittavan ne valmiiksi ratsastusta varten. Kun menimme molemmat aitaukseen, hevoset tulivat heti lähelleni ja olivat uteliaita. Hieman pelotti alkuun, mutta sain huomata, että nämä kaverit (tammoja molemmat) olivat itse lempeitä, rauhallisia, uteliaita, antoivat paijata, rapsuttaa, silittää, kosketella ja olivat koko ajan läsnä, lähelläni, ainakin Alma (joka on lauman pomo), josta tuli ihan kuin minun ikioma hetkeksi aikaa. Pieni pelkoni tosiaan hävisi hyvin pian. Shetlanninponi Soraya kulki omissa touhuissaan aitauksessa eikä välittänyt vierailijasta ollenkaan.

Tunne siitä, että hevonen pysyy lähelläsi eikä lähde aitauksen toiseen nurkkaan, vaan keskittyy olemaan paijattavana, oli miellyttävä kokemus. Samoin itse olit koko ajan läsnä hevosen luona, rapsuttelit, silittelit, juttelit hassuja yms. Kameralla kuvaaminen kiinnosti niitä erityisesti ja siitä jopa hieman kilpailtiin, kumpi issikoista sai kameran kanssa touhuta. Näin ainakin Annukan havaintojen mukaan. Eli hän ymmärsi hevostensa viestintää, keskinäistä sellaista. On se ihmeellistä, tuollaista viestimistä haluaisin itsekin oppia enemmän lukemaan. Haluaisitko sinä? Haluaisitko kokea, mitä tunnet hevosen läheisyydessä?

Löytyykö villiyrttejä
Löytyykö villiyrttejä

 

Jaahas, mikä tuo on..
Jaahas, mikä tuo on..
Jos et anna kameraa niin kenkäkin käy
Jos et anna kameraa niin kenkäkin käy

 

Mun vuoro nyt!
Mun vuoro nyt!

Mä en välitä tuosta touhusta ollenkaan.
Mä en välitä tuosta touhusta ollenkaan.

Tule mukaan torstaina 27.8. klo 18-20.00 Villilän islanninhevostallille, Kaivolantie 23, 21250 Masku. Ota mukaan säänmukainen varustus (vaatteet, kengät), et tarvitse aikaisempaa hevoskokemusta, tule omalla vastuulla (oma tapaturmavakuutus), omalla kyydillä. Ota mukaan intoa, rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja avointa mieltä. Ei ikärajoitusta, ei sukupuolirajoitusta. Emme ratsasta vaan tutustumme hevosiin, olemme niiden läheisyydessä ja toimimme myös vuorovaikutuksessa niiden ja toistemme kanssa, yritämme selviytyä meille annettavista pienistä tehtävistä. Tapahtumamaksu on 30€ käteisellä Annukalle. Se sisältää alkukahvin/teen, jonka aikana kuulemme Annukan alustuksen tapahtumaan. Loppu onkin hevosten kanssa olemista, elämyksellistä toimintaa.

Ilmoittaudu lähettämällä sitova ilmoittautuminen sähköpostiin kristatee(at)hotmail.fi. 23.8. mennessä. Otamme mukaan max. 10 henkilöä. Kirjoitan ja kuvaan tietenkin blogijutun tapahtumasta. Tervetuloa!

Kommentoi