Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Taideliikutuksia

”Taide on tunteen välittämistä toiselle, taiteelta vaaditaan kauneutta… ehkä se päävaatimus olisi, että taide on itse tehtyä….” Kutakuinkin näin sanaili taiteilija Keijo Pakkala kertoessaan taiteesta ja Ensio Seppäsestä, kuvanveistäjästä ja professorista, joka veisti 127 julkista veistosta aikanaan (ote radio-ohjelmasta: Ympäristöoppia vai askartelua, nauhoitettu 1995, Youtube). Taidenäyttelyjen täyteinen viikonvaihde osui kohdalleni ja laittoi miettimään, miten taide koskettaa minua, ketä tahansa.

Taideviikonvaihteeni alkoi Helsingissä Ateneumissa Rodinin näyttelyllä. Näitä Auguste Rodinin veistoksia ei sitten saanut valokuvata ollenkaan. Harmillista. Veistoksia en ala arvioimaan, vaan suosittelen käymään tässä näyttelyssä. Kannattaa lukea hieman Rodinista etukäteen ja näyttelystä löytyy lisätietoa. Hyvin ymmärtää kuinka rajoja rikkovaa Rodinin taide on ollut aikoinaan ja siksi hän on antanutkin voimakkaita vaikutteita varsinkin oman aikansa jälkeen tulleisiin kuvanveistäjäsukupolviin.

Ateneumin sisäpihalla ja Ateneumin viereisessä Keskuspuistikossa on Kaarina Kaikkosen taidetta. Ateneumin edustalla itse hänen katutaideteostaan  ”Kasvun henki” kuvatessani, mielestäni juuri tälle teokselle sopivassa iltahämärässä ja valaistuna, havaitsin, kuinka nimenomaan ulkomaalaiset halusivat kuvata teosta. Samoin voisi ajatella meille hyvin tutusta Eila Hiltusen Sibelius-monumentista. Meille se on jo arkea, mutta ulkomaalaisille kohokohta, joka täytyy kuvata ja nähdä. Itse pidän edelleenkin tuosta monumenttiteoksesta, se tuntuu olevan ajaton.

Kasvun henki, Kaarina Kaikkonen
Kasvun henki, Kaarina Kaikkonen

Näyttelykierros jatkui turkulaisen kuvanveistäjän Merja Pitkäsen teosten huomaan Galleria Kajasteeseen Helsingissä. Hänellä oli esillä veistoksia lasista, posliinista, puusta ja pronssista. Tässä näyttelyssä huomio kiinnittyi myös teosten tekotapaan. Sitä todella jäi aprikoimaan, miten paljon työtunteja on käytetty lasin- ja posliininpalasista koottuihin muotoihin.

Saappaat, Merja Pitkänen
Saappaat, Merja Pitkänen
Saappaat, Merja Pitkänen
Saappaat, Merja Pitkänen
Muistolautanen, Merja Pitkänen
Yksityiskohta teoksesta Muistolautanen, Merja Pitkänen

Täällä Galleria Kajasteessa onnistuin taltioimaan valokuvaan (olin sitten kuitenkin juuri sen kuvan deletoinut…) Merja Pitkäsen teoksia ja kadulta niitä katsovan ohikulkijan samaan kuvaan. Katsojan ilmeistä pystyin päättelemään, kuinka hän oli utelias, kiinnostunut, kokenut mielihyvää, iloa, ehkä saavuttanut taiteilijan teoksen kautta ymmärrystä sen sanomasta, kokenut samaistumista tai sitten mistä sen tietää, kokenut teoksen omalla tavallaan, joka on koskettanut juuri häntä itseään.

Puhkeaminen, Merja Pitkänen
Puhkeaminen, Merja Pitkänen

Näin se menee. Jokaisella on oikeus ja mahdollisuus taidetta katsoessaan, kuunnellessaan, tunnustellessaan muodostaa siitä oma kokemuksellinen elämys, elämys, joka on ainutkertainen. Taidetta ei siis tarvitse ymmärtää juuri niin kuin taiteilija sen on itse ymmärtänyt. Teoksen nimi tai näyttelyn esittelytekstit voivat kertoa jotain teoksista ja siitä, mitä taiteilija haluaa niillä kuvata. Kuitenkin katsoja tekee omat havaintonsa ja kokee omat tunteensa omien aikaisempien kokemustensa, omien mieltymystensä opastamana.

Taide voi aukaista sisäisiä patoumia herättäessään katsojassa jonkin tunteen esille. Voit kokea taidenäyttelyssä erilaisia tunteita, inhosta ihastukseen. Jokin elementti, väri, asia teoksessa kohtaa sinussa olevan särön ja laukaisee esille tunteita. Jäät aprikoimaan kokemaasi, näkemääsi ja mietit miksi. Taide on vaikuttanut sinuun. Se on sen tarkoitus, tuottaa tuntemuksia, tuottaa liikutusta, päässäsi, sisimmässäsi.

Minkälaista taidetta ottaisin sitten kotiini katseltavaksi. Ottaisin taidetta, joka miellyttää minua, väreiltään, muodoiltaan tai sanomaltaan. Sellaista, joka on koskettanut minua. Ottaisin taidetta, joka saa hyvälle tuulelle. Jos minulla on huono päivä katsoisin teostani ja tulisin paremmalle tuulelle. Ottaisin taidetta, joka on ajatonta ja josta voisin löytää uusia asioita sitä katsellessani. Taidetta, joka kertoo minulle jotain, mieluummin mukavaa. Hyvänä esimerkkinä olisi turkulaisen kuvataiteilijan Jani Rättyän akryylimaalaus ”Cowboy & Knotted Hair”. Tämä maalaus heti ensimmäisen kerran sen nähdessäni kosketti syvällisesti minua.

Cowboy&KnottedHair 2014, Jani Rättyä
Cowboy & Knotted Hair, Jani Rättyä

Mistä sitten voisi aloittaa. Taideviikonloppuni päättyi Wäinö Aaltosen museossa Saara Ekströmin näyttelyyn. Tämä näyttely ei jätä tunteettomaksi, olen varma. Näyttelyyn ehtii hyvin, sillä se on koettavissa 24.4.2016 asti. Näyttelyssä on valokuvia, videoteoksia, äänimaailmaa, installaatioita. Saara Ekströmin taide haastaa kokijaa. Tässä näyttelyssä ei kannata olla kiireinen. Eri huoneissa voi keskittyä rauhassa erilaisiin teoksiin.

Saara Ekströmin valokuvataidetta
Saara Ekströmin valokuvataidetta

 

Saara Ekströmin videoteoksesta
Valokuva Saara Ekströmin videoteoksesta

Jos haluat, että taide liikuttaa sinua myös fyysisesti niin Naantalissa avataan lasten oma taidenäyttely ”Talvinen taidetaivallus” , joka on nähtävissä 22.2.-31.3.2016 välisenä aikana. Taideteokset ovat löydettävissä keskustan eri liikkeiden näyteikkunoista ja teoksia etsiessään tulee mukavasti liikuttua ympäri Naantalia.

Voit myös lukea lisää nykytaideopista Yle1:den Kulttuuricocktail-sivuilta.

Tai kerrankin pysähtyä ja katsoa ympärillesi kaupunkimiljöössä. Taidetta löytyy. Vaikutu!

Kommentoi