Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Sumuisen illan ajatuksia

Sumuisessa syysillassa lenkkeillessäni mietiskelin monenlaisia asioita. On muuten hyvä tapa lenkkeillen puhdistaa mieltään ylimääräisistä asioista. Monta kertaa ongelmalliset asiat saattavat ratketa lenkkipolulla.

Muuten olen yrittänyt noudattaa omia neuvojani liikunnan suhteen. Yksi kunnon hikisuoritus, ja kaksi pitkää kävely/hölkkälenkkiä ja kuntosalia ainakin kerran /viikko. En aina ole onnistunut tässä ja silloin huomaakin, että juokseminen ei kuljekaan niin hyvin kuin edellisellä kerralla tai kuntosalilla painojen nostelu aiheuttaa heti lihasten kipuilua seuraavina päivinä. Eli kuntoilua ja liikuntaa täytyy harjoittaa säännöllisesti, mutta ei liikaa.

Kunnolla sykettä nostavana lenkkinä käyn yleensä sauvakävelemässä/juoksemassa tai samaa ilman sauvoja. Sauvakävellessä kuntoradalla kokeile juoksemista aina ylämäissä ja kävelyä tasaisilla osuuksilla. Saat enemmän vastusta ja kunto nousee.

Se mikä minua sitten mietitytti sumuisena iltana lenkillä ollessani oli tämä tämän hetkinen yleismaailmallinen tilanne. Kurja viikonvaihde Ranskan terrori-iskujen jälkeen laittoi kyllä miettimään maailman tilanteita näin pienenä ihmisenäkin. Muistelin 1970- ja 1980-lukuja ja omaa nuoruusaikaani. Silloin rauhanaate oli voimissaan. Tosin muistelen, että sillä saattoi olla hieman vasemmalle suuntautunutta vivahdetta.

Osallistuin itsekin yhdelle rauhanmarssille muistaakseni vuonna 1981 Rovaniemellä. Kannoin jotain uskonnollissävytteistä blakaattia yhdessä opiskelutoverini kanssa. Silloin kannoin myös julkisesti ”Peace”-merkkiä ja ”Ei ydinvoimaa”-merkkiä. Nuita asioita ei kyllä kannata katua. Niin mietin nyt, mitä voisimme tehdä rauhan puolesta. Tuoda julki mielipiteemme ja osallistua sillä tavalla yleiseen keskusteluun rauhan puolesta. Toivoa, että valtioiden johtajat ja päättäjät osaavat tehdä oikeita asioita.

Lenkiltä tullessani sitten päätin kirjoittaa jotain tänne blogiini rauhasta, liikunnasta, hyvinvoinnista. Ulkona liikkuminen on itselleni tärkeää, en aina pääse sinne metsään, joten kaupunkimaisessa ympäristössä liikkuminenkin on tullut miellyttäväksi. Onneksi merenrantakaupungissa rantakaduilla voi hengittää aika raitista ja puhdasta ilmaa. Ulkoilma ihan selvästi sai ajatukseni liikkeelle. Tämä sumuinen sää tuntuu ennakoivan kylmeneviä ilmoja ja lumi taitaa sataa aika pian ensimmäisen kerran täällä Lounaisrannikollakin.

Vielä muistui mieleeni 70-luvulta tapaus, kun ensimmäisissä keinoiloisissa tunnelmissani kaivoin taskustani paperinenäliinan (minulla oli alttius saada äkillisiä nenäverenvuotoja, joten opin pitämään nenäliinoja taskussani) ja heilutellen sitä huutelin jokaiselle ohikulkijalle ja vastaantulijalle ”rauhaa, rauhaa”.

Nenäliinat heilumaan! Niitä tarvitaan nyt muutenkin, kun on flunssa-altista aikaa.

 

Kommentoi