Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Sattmarkin vaellusreitillä pääsiäisenä

 

Ensimmäinen pääsiäisaamu alkoi asiaankuuluvasti ja ajankohtaan sopivasti kauniilla auringonpaisteella. Onneksi oli tullut katsottua säätiedotuksia ja valittua kahdesta pääsiäisen ajan vapaapäivästä juuri oikea retkipäiväksi. Matka alkoi klo 10.00 ja suuntana tällä kertaa Sattmarkin luontopolku Paraisilla. Lisäbongauksena, ”jos jaksaa vielä”, oli suunnitelmissa Lennholman luontopolku ihan lähellä Sattmarkia. Sää muuttui kuitenkin pilviseksi ja ajoittain tuli ihan vähän vesipisaroita, mutta sehän ei haittaa ulkoliikuntaa, kun on pukeutunut hyvin.

Sattmark Kaffe & Safka
Sattmark Kaffe & Safka

Sattmarkin kahvitupa – Sattmark Kaffe & Safka  sijaitsee Paraisilta Korppooseen päin n. 9 km:n päässä. Sattmarkin kahvituvan parkkipaikalta lähtee polkureitistö, jolta voi valita jaksamisensa mukaan joko varsinkin lapsille soveltuvan seikkailupolun, Robinsonin polun, joka on n. 1,5 km pitkä tai 2,5 km, 5,5 km tai 11 km pitkät reitit. Kaikki alkavat samasta kohtaa eli Robinsonin polkuna jatkuen kukin viitoitusten mukaisesti pidemmälle.

Reittikartta

Reitit on merkitty sinisillä maalimerkeillä puissa, kivissä tai alku- ja loppumatkasta sinisiksi maalatuilla opasviitoilla. Reitti on hyvin merkitty ja pysyt sillä, jos seuraat sinisiä merkkejä. Kartan voit tulostaa täältä. Retkille lähdettäessä on hyvä olla jonkinlainen kartta mukana, vaikka A4:selle tulostettu polkureitin kartta. Hyvä on myös käydä läpi kartta kaikkien retkelle osallistuvien (siitä jotain ymmärtävien) kanssa. Silloin kukin osallistuja voi huomioida retken kulkua, opasteita sekä mahdollisen eksymisen varalta on kaikkien hyvä tietää ainakin suurin piirtein, missä kuljetaan. Yleensä valmiit reitit ja polut on hyvin merkittyjä ja kun seuraa opasteita pysyy myös reitillä. Kännykästä löytää tietenkin myös kartat, jos vain yhteydet maastossa toimivat.

Polkureitti alkaa

Lähdimme kiertämään 11km pitkää reittiä. Pääsiäisen ajan monet herkut vatsassa painaen tuntui hyvältä saada patikoida mahdollisimman pitkä matka. Polku alkoi Robinsonin reittinä, jolta löytyi varsinkin lapsille sopivia oheisaktiviteetteja mm. erilaisia köysitemppupisteitä, kuten mahdollisuus kiivetä kalliolle köyden avustuksella. Näistä päästyään polku kulki ensin lähellä asutusta, mutta sukelsi kuitenkin pian metsään. Välillä kuljettiin lähellä peltoja ja pitkin mökkiteitä.

Keväistä pihapuutarhaa
Keväistä pihapuutarhaa
Metsässä
Metsässä
Seuraa sinisiä merkkejä
Seuraa sinisiä merkkejä

Reitin varrella oli monenlaisia metsätyyppejä, luonnonmukaisista istutettuihin ja hakattuihin, kuusimetsistä mäntymetsiin ja koivikoihin. Matkalla oli kaksi korkeaa kalliota, joille kiipeäminen antoi mukavaa haastetta ja vaihtelua reitille. Kallioilta oli metsäiset näkymät ympäristöön. Polun varrella oli myös outo kivikasauma, muinaishauta tai luonnonmuovaama, tiedä en mikä. Reittiä (11km pitkää) voi sanoa vaativaksi nimenomaan korkeuserojen vuoksi. Myös kalliot, juurakot ja vesilampareet hidastavat kulkua.

Saaristolaismänty
Saaristolaismänty
Koivikkoa havumetsän keskellä
Koivikkoa havumetsän keskellä
Outo kivikasa
Outo kivikasa

Tällä polulla ei ole tulipaikkoja, puuceitä, eikä muitakaan mukavuuksia eikä rakenteina muita kuin ojien ylittävät hyväkuntoisen näköiset sillat ja jossain kohtaa pitkospuita. Lepohetket voi määritellä aivan itse. Vettä pullossa ja jotain naposteltavaa on hyvä olla repussa mukana. Me pysähtelimme juomaan ja hieman hiilihydraattia tankkaamaan sekä valokuvaamaan sopivin väliajoin. Aikaa saimmekin kulumaan tällä reitillä n 3,5h.

Hyvät vastarakennetunnäköiset sillat

Reitillä pääset kyllä hyvin eräretkeilyn makuun. Polku kulkee pitkän matkaa täysin metsässä ja helposti voisi kuvitella peuran, kauriin tai hirven tulevan polulla vastaan. Ainakin niiden jälkiä oli havaittavissa. Linnuista kuulimme kurkien, kyyhkyn, tikan, tiaisen ja leivosen lauluja ja ääntelyjä. Kurjet huusivat vähän väliä, välillä lähempänä, välillä kauempana, mutta näköhavaintoja emme saaneet niistä. Hyviä kurkien tanssipeltoja varmasti olikin tuolla seudulla. Myöskään autojen, eikä muitakaan ihmisen aiheuttamia ääniä juuri kuulunut metsäisillä osuuksilla.

Kallioimarre
Kallioimarre

Kevään etenemisen merkkejä oli, lopultakin ensimmäinen havainto sinivuokoista sekä kallioimarteet. Hyviä suppilovahvero-, herkkutatti-, puolukka- ja mustikkamaastoja tuntui löytyvän. Syksyllä voisin kuvitella tulevani hyvinkin uudestaan tälle reitille. Yllätyksenä itselleni oli, että näinkin läheltä Turkua löytyy niin erämaamaista metsäaluetta ja laajasti. Pohjoisempaan Turusta mentäessä kun metsäalueet ovat niin tilkkutäkkimaisia.

Kevään ensimmäinen sinivuokkohavaintoni

Polulla ei ollut muita kulkijoita, ainakaan vastaantulijoina, mutta koiran kanssa siellä oli kuljettu hiljattain jäljistä päätellen. Reitti on hyvä kiertää siihen suuntaan kuin se suositellaan kierrettäväksi (nuolten suunta kartalla ja opasteissa). Polku oli tähän aikaan keväästä vielä aika märkä monin paikoin, joten pelkillä lenkkitossuilla olisi tullut ongelmia eikä kumisaappaitten kanssa ihan näin pitkää reittiä viitsi kulkea. Hyvät maasto/vaelluskengät ovat soveltuvimmat kallioilla, nousu- ja laskuosuuksilla sekä juurakkoisilla polkuosuuksilla kuin myös vetisillä poluilla. Itse meinasin tehdä kunnon pääsiäislaskettelun yhden kallion liukkaalla rinteellä, vaelluskengistä huolimatta.

Punertavia, rautapitoisia (?) kallioita

Polulta päästyämme kuljeskelimme Sattmarkin kahvila-ravintolan alueella ja saimme kuulla siellä touhuavilta naisilta, että paikka avataan Vappuna. Kahvilalla on oma pieni laituri rannassa, johon päiväasiakkaiksi tulevat veneilijät voivat kiinnittyä. Muut paikat ovat pitkäaikaisia vuokrapaikkoja, joista kuulemma yksi oli vielä sunnuntaina varattavissa.

Hieman on vino
Hieman on vino
Kahvituvan laituri edessä ja takana vuokrapaikkoja
Tuosta mahtuisi alta
Tuosta mahtuisi alta
Puron koski
Puron koski

Patikoinnin jälkeen yritimme etsiä Paraisten suunnalta ruokapaikkaa. Airisto oli vielä kiinni, avautuen vasta 30.4. Siellä on rakenteilla uudet veneilijäsaunat. Paraisten keskustassa olisi ollut Ravintola Kamu auki, mutta hikiset retkeilijät jatkoivat matkaa kokokansankuppilaan, ABC-asemalle Auranlaaksoon. Siellä tuntui, parkkipaikan ollessa lähes täysi, olevan puoliturkua ostoksilla, nimenomaan ruokakaupan puolella. Ruokailemaan kyllä mahtui hyvin. Todella hyvä ja kohtuuhintainen noutopöytä odottikin jo nälkäisiä retkeilijöitä.

Massu sopivan täyteisenä (apua taas!) oli mukava palata kotiin lepäilemään ja saunaa lämmittelemään. Seuraavaa pidempää reissua mietiskellessä taidan käväistä Ruissalossa.

Retkeilkää ja liikkukaa nyt muuten ainakin! Terveisin pääsiäissuklaamunat mahassaan (tai jonnekin muualle jo kertyneinä), testiretkeilijänne Teija!

Kommentoi