Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Pöllöt saivat turkulaiset liikkeelle

Perjantai-illan hämärissä alkoi autojono liikkua Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan pysäköintipaikalle tihenevästi. Väkeä kokoontui puutarhan edustalle yllättävä määrä, oman arvioni mukaan noin 150 henkilöä

Turun Lintutieteellisen yhdistyksen (Tly) järjestämä Pöllöretki oli alkamassa. Hyvä juttu Turun Sanomissa ennakoivasti oli saanut pöllökipinän syttymään paikallisessa väessä.

Pöllöt kutsuivat väen Ruissaloon.
Pöllöt kutsuivat väen Ruissaloon.

Pöllöretkiä on järjestetty vuosittain ainakin noin 10 vuoden ajan. Viime vuonna osallistujia on ollut noin 60, eli nyt ylitettiin tuo määrä yli tuplasti.

Tly:n keräämän nimilistan mukaan nimiä oli kirjoitettu ylös 105. Nimitietoja kerättiin, jotta jokainen nimensä antanut sai retken ajaksi BirdLife Suomen kustantaman vakuutuksen ja että osoitetietonsa antaneet ei-jäsenet saavat kotiinsa Tiira-lehden näytenumeron.

Itselleni kerta oli ensimmäinen, joten en tiennyt mitä odottaa. Olin jo huolissani, miten tämän väkimäärän kanssa voidaan pöllöjä lähteä kuuntelemaan. Sillä sehän tässä ideana oli, kuuntelu, ei näköbongaus. Ilta pimeni ja kiikarit olivat turhia, samoin kamerat.

Ruissalon metsikköä
Ruissalon metsikköä iltahämärissä.

Me saimme kuulla alkuesityksen pöllöistä ja siitä, mitä pöllöjä mahdollisesti kuulisimme kävelyretkellämme sekä niiden ääniä kännykän avustuksella. Samaan aikaan oli paikalla myös rengastusryhmä, joten toiveita ehkä olisi saada nähdä joku rengastustapahtuma.

Rengastajat käyttävät houkuttimena atrappia, eli houkutusääntä houkuttelemaan pöllöjä lähestymään verkkoa, johon ne sitten saadaan kiinni ja siitä rengastajien näppeihin. Pöllöt tunnistetaan, mitataan, punnitaan ja annetaan yksilötunnukset ja rengas jalkaan. Mahdollisesti myöhemmin kiinniotettaessa saadaan tietoa siitä, missä lintu liikkuu, pesii, kauanko se elää jne.

Iso joukkomme jaettiin neljään eri ryhmään, jotka lähtivät kävelylle oman oppaan kanssa eri kautta kohti varmoja pöllöreviirejä. Mukaan olisi siis hyvin mahtunut saman verran lisää ihmisiä.

Ilta oli lämmin, pilvetön, sopivasti hämärtynyt, ja oli odotettavissa, että pöllöt hoitavat homman maaliin — eli saisimme kuulla pöllöääniä. Hetkittäin pysähdyimme sitten kuuntelemaan mitä kuuluisi. Olikin hyvä alkuun opetella kuuntelemista ja olemaan itse hiljaa. Ennakkolehtijutun perusteella kahisevat vaatteet oli käsketty jättää kotiin, jotta kuuntelu olisi häiriöttömämpää.

Kävelymme jatkui kohti Ruissalon päätyä, pysähdyimme moneen kertaan mm. Tammimäellä, joka kuulemma oli vanha, varma pöllöreviiripaikka. No, kuulin siellä itse uhuu-uhuuu-huutoa. Mutta oppaamme mukaan ”ei havaintoa” pöllöistä.

Matkalla oli nautinnollista katsella kuuntelun lomassa hiljaa kypsyvää tähtitaivasta, ensin siellä näkyi vain yksi kirkas planeetta, arvioni mukaan Venus (Ursa). Vähitellen alkoi näkyä enemmän ja enemmän tuikkeita puunoksastojen lävitse. Mahtava ilta tähtibongailuun pöllöbongailun siivellä.

Suuret risteilyalukset toivat lisähehkua lipuessaan iltavalaistuksissaan ohitsemme Ruissalon väylällään. Vaikuttava näky. Oli turvallista kävellä suuren joukon mukana pimeässä illassa, osasimme olla myös hiljaa strategisilla paikoilla.

Lopulta odottelumme palkittiin Honkapirtin pysäköintipaikalla. Ihan selvästi pöllön nau’untaa (siltä se minusta kuulosti kuin kissaa olisi vähän rääkätty). Eli kyseessä oli lehtopöllö (Strix aluco). Ääni kuului Turkuun päin katsottaessa tien vasemmalta puolelta.

Ilta oli siinä vaiheessa, että lähtiessämme etenemään Honkapirtiltä takaisin kohti Kasvitieteellistä puutarhaa ensimmäinen loistava risteilijä lipui satamasta kohti avomerta. Ajoitapa siihen käyntisi ja mene bongailemaan pöllöääniä, paikka on tiedossa.

Loppumatkasta kuulimme taas uhuu-uhuuu-huutoja, ja selvisikin, että kyseessä oli aivan varmasti tunnistettava atrappi-ääni. Saavuttuamme takaisin Kasvitieteellisen puutarhan edustalle saimme kuulla, että rengastajat olivat saaneet kiinni sarvipöllön (Asio otus) ja halukkaat voisivat tulla katsomaan. Rengastuspaikalla kuulimme siis hyvin läheltä tuon jatkuvan sarvipöllön atrappi-äänen, jota lähetettiin metsän läpi pingotetun 12-metrisen petolintuverkon lähellä.

Rengastus.
Rengastus.

No, pöllöraukka oli päästetty vapauteen, sillä se oli saatu kiinni 19.45 ja kello oli jo 21.30. Näimme kuitenkin kännykällä otettuja kuvia rengastustapahtumasta. Kyseessä oli sarvipöllönaaras 2kv (nuori 2v), strategiset mitat: siipi 309 mm (käsisiivenpituus), paino 256 g. Jälkikäteen Jorma Hellsteniltä (Tly:n varapuheenjohtaja ja tiedotusvastaava) sekä rengastajalta Jorma Nurmelta saamieni tietojen mukaan sarvipöllöjä saatiin kiinni klo 19.00–23.30 yhteensä 5 kpl. Sain myös muutamia hyviä kuvia Jorma Nurmelta.

Ina-Sabrina Tirri ja Thomas Tenovuo sarvipöllöjen kanssa.
Thomas Tenovuo ja Ina-Sabrina Tirri sarvipöllöjen kanssa.
Wau!
Wau!
Kaisla Hemmi ja sarvipöllö.

Kiitos Tly, oli mahtava reissu. Tunnelma pimenevässä illassa kauniissa Ruissalossa, kirkkaan tähtitaivaan alla, oli vaikuttava kokemus.

Turhia hötkyilemättä hoidettu retki suuren porukan kanssa meni hyvin. Ei ihme, että joukossa kuului olevan henkilöitä, jotka olivat jo useamman kerran aiemminkin olleet mukana, mutta nyt myös suuri joukko uusia pöllöbongailijoita.

Oppaina toimivat Leena Tervaportti, Heimo Mänty, Mikko Oivukka ja Kai Piikkilä.

Muita varmoja lintutunnistuksia tältä reissulta: sepelivarpusparvia (useampia), yksi flunssapöllö, kaksi isoa loistohuuhkajaa (jotka todennäköisesti hiljensivät ohi lipuessaan aremmat pöllöyksilöt) sekä useampi köhäkottarainen.

Hauskaa bongailua kevään linturetkillenne!

Kuvat Jorma Nurmi (pöllökuvat), Jorma Hellsten (rengastus), muut kuvat Teija Teerimäki.

Kommentoi