Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Pikku-Lapissa oli lunta, mutta maaseutuvierailu antoi muutakin

Oli lunta, oli. Enempää ei voi luvata, enää. Taas jälleen kerran parempi myöhään kuin ei ollenkaan eli lauantaina juuri ennen vesisateita, jotka olivat hyvin tiedossa, ehdin hiihtoreissulle Virttaankankaalle Harjureitille, jota myös Pikku-Lapiksi kutsutaan. Reilu kymmenen kilometriä oli suoritukseni ja sain nautiskella vielä hetken lumisen valoisasta maisemasta ja puhtaasta uudesta lumesta. Lauantai alkoi mukavalla lumisateella lounaisrannikolla ja päättyi vedenvihmontaan kotimatkalla. Hiihtoreissullani poikkesin myös vierailulla kokemassa maaseutuelämää.

Harjureitti on yksi ulkoilureittien suosikkejani läpi vuoden. Kun luonnonlunta riittää Loimaan takametsissä Alastaron nurkilla, niin siellä on mukava hiihdellä helpossa rinnemaastossa. Latu kiertää kaksoislatuna luistelubaana keskellä, joten sitä voi hiihdellä mihin suuntaan haluaa. Muuna aikana reitistö on helppokulkuista ja laavuja on jokaiselle vaikka omansa. Harjureitin sivuilta löytyy runsaasti lisätietoa alueesta.

Lauantaina oli lumisadetta ja se oli hyvä että huono hiihtäjälle. Hyvä sen vuoksi, että jäinen latupohja oli peittynyt pehmoisella lumimassalla ja siinä oli helpompi hiihtää. Huono siksi, että lämpötilan ollessa lähellä nollaa lumi pakkaantui suksen pohjaan ja mäkiä laskiessa oli ensin mäen päällä hakattava lumi pois suksen pohjasta ettei mäessä tökkää pahasti. Pito-ongelmaa ei todellakaan ollut.

Pito-ongelmaa ei ollut
Pito-ongelmaa ei ollut
Vyölaukkuun mahtuvat hiihtäjän eväät
Vyölaukkuun mahtuvat hiihtäjän eväät

Lumiset valoisat metsämaisemat kouraisivat sisuksiani ja sielunmaisemani sai nautinnollista ja rauhoittavaa valohoitoa. Näin lähellä Turkua ja nyt jo tietenkin taas hetkeksi kadotettua. Vaikeaa on talvella nauttia talvesta näillä mataluusasteilla.

Vanhan Huovintien umpihankihiihtomahdollisuus
Vanhan Huovintien umpihankihiihtomahdollisuus

Maalaiselämää ja naapuriapua

”Vaikeaa”, sanoi Vilperi (kohta 5v), kun kysyin miltä ensimmäinen hiihtokokemus oli tuntunut lauantaina. Vilperi oli myös ehtinyt saamaan sukset jalkaansa lauantaina. Olen luvannut opettaa hänet hiihtämään, mutta en sitten ihan ehtinyt ensimmäiselle kerralle mukaan. Luistelu on myös ollut hänellä tämän talven opettelulistalla.

Maaseudulla on mahdollista vaikka omalle pihalle aurata luistelukenttää. Sen verran näytti pihan vetisemmällä kohdalla olevan jääpintaa, että harjoittelu onnistuu siinäkin, paitsi ei nyt enää, toivottavasti vielä pakkaskautta tulisi. Vilperi voi itse huoltaa luistelukenttäänsä, hän on tosi reipas viisivuotias. Hänellä on aina kovasti ”hommia” (omien sanojensa mukaan) sisällä tai ulkona, kun käyn vierailulla. Pihan aurausta lumesta on toistaiseksi riittänyt isolla aurauskuorma-autolla ja omalla lumikolalla sekä sisällä lelumönkkärillä ajellaan pikkuautojen päältä ja lastataan kuorma-autojen kyydille äidin antamia kuivattuja herneitä ja muuta lelurompetta. Ryhmä Hau on ehdoton tämän hetken suosikkisarja televisiossa ja dvd:llä.

Maaseutupihan luistelukenttä
Maaseutupihan luistelukenttä

Maaseudulla kun käy vierailulla, siellä saa osallistua maalaiselämään. Tällä kertaa pihalta oli kaadettu roskaava puu papan toimesta ja vieras osallistui oksien raahaamiseen navettarakennuksen taakse. Naapuriapuakin löytyi ja mönkijän peräkärryssä puunrungosta sahatut paksut pöllit kiidätettiin nopeasti puuvaraston suojiin. Pelto oli hetkessä talkootyönä puhdistettu. Taisi talon emäntä juoksuttaa jotain naapurille kiitokseksi. Sämpyläpussin. Näin se toimii. Leipomuksia tai peuranjauhelihapaketti kiitokseksi avusta tai omaa työapua naapurin sitä tarvitessa.

Tämä vieras oli jo saanut palkkionsa saatuaan maistaa hirvisoppaa hiihtourakan jälkeen ja olipa hyvää. Kahvitkin maistuivat laskiaispullien kera. Emäntä oli myös leiponut maukkaita, jyväisiä ja hyvännäköisiä sämpylöitä Reko-lähiruokapiirin kautta tilaamistaan sämpyläjauhoista.

Maalla täytyy tehdä itse tai turvautua naapuriapuun. Ja sitä riittää, jos on myös itse valmis avunantoon ja palkitsee auttajansa. Kokeilepa tätä kaupungissa tai kaupungin lähiössä, hmmm…Tiedän, että toimii jossain asuinpaikoissa kaupungeissakin, joissa ollaan yhteisöllisyydestä koettu saatavan voimaa ja apua ja siitä on tehty enempi organisoitua. Naapuriapu ei ole veronalaista tuloa, kun se on vähäarvoista eikä suoritetun työn vastikkeesta sovita etukäteen (esim. konjakkipullo tms.). Kaikkeen se verottaja kehtaakin puuttua!

Mitähän liikuntaa sitä seuraavaksi harjoittaisi. Uinti on aina toimivaa vesisateilla ja jäisillä polkureittikeleillä. Itse en juuri muista sisäliikuntaharrastuksista välitä. Kotikuntosali on poikkeus.

Keksivä löytää uusia keinoja liikkua tai käyttää aikaansa muuhun kummalliseen kuten vaikka messuihin ja niitä onkin tulossa Venemessut 2016, Rakenna, sisusta ja unelmoi-messut, Kädentaito, Piha ja puutarha jne.

Talvikuukausi on helmikuu mielestäni aina, joten kevään odotusta en ennusta enkä toivottele. Koittakaa jaksaa suhmuraisista keleistä huolimatta!

Kommentoi