Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Onko takatukka hyvin? Luontovalokuvanäyttelyn avajaisissa

Se on nimittäin tärkeää ainakin mantšuriankurkien soidinmenoissa. Valokuvaaja Olli Kotilainen Turusta on ollut kuvaamassa näitä erikoisia kurkia Japanin Hokkaidon saarella tämän vuoden helmikuussa. Kävin luontovalokuvanäyttelyn avajaisissa Sairaala Neo:ssa viime viikolla. Sehän minua luontoihmisenä ja itsekin luontoa valokuvaavana tietysti kiinnosti. Näyttelyn muut valokuvaajat ovat Tapio Kaisla ja Jukka Lämsä, molemmat myös Turusta.

Sairaala Neo on tehnyt yhteistyötä näiden turkulaisten luontovalokuvaajien kanssa vuodesta 2014 lähtien. Nyt avattu näyttely on tämän kolmikon kolmas NEO:n tiloissa. Avajaisissa kuultiin kunkin valokuvaajan esitelmä ja nähtiin heidän nyt näytillä olevat valokuvansa videotykillä heijastettuina valkokankaalle. Mukana oli myös Canonin tuotepäällikkö Olli Turtiainen esittelemässä kameroita ja opastamassa yhdessä luontovalokuvaajien kanssa valokuvauksen saloihin ja tekniikkaan.

Neo-saliin kokoontui maanantaina 26.10. 2015 noin 40-50 henkilöä kokemaan ainutlaatuisia hetkiä luontovalokuvien ja niihin liittyvien tarinoiden kera. Oppaanamme toimineet luontovalokuvaajat kertoivat kukin vuorollaan omaa tarinaa valokuvaustaustastaan ja näytteillä olevista valokuvista. Esittelyn aloitti Olli Kotilainen kertomuksellaan Japanista.

Olli Kotilainen

Olli Kotilainen ja Japanissa käyttämänsä Canonin kamera.
Olli Kotilainen ja hänen Japanissa käyttämänsä Canonin kamera.

Olli Kotilainen on valokuvaaja, joka on aloittanut valokuvaamisen uudelleen n. 20 vuoden tauon jälkeen, Hän kuvaa luontoa monipuolisesti: lintuja, nisäkkäitä ja maisemia.

Japanin Hokkaidon saarella elää uhanalaisia mantšuriankurkia, jotka ovat Japanin kansallislintuja ja niitä sekä samalla saarella Rausussa eläviä kuningasmerikotkia (myös uhanalaisia) Olli oli kuvannut valokuvaajille järjestetyllä retkellä tämän vuoden helmikuussa.

Kurkien soidinmenot ovat kaunista katseltavaa. Ne todellakin tanssivat paritanssia, kurkottelevat ja ojentelevat kaulaansa ja näyttävät päälakeaan ja takatukkaansa toisilleen. Kurkien selkeästi erottuvat valkoinen ja musta väri antavat  kuviin  voimakasta vastakohtaisuutta ja lisäefektiä. Varsinkin kotimaamme kurkiin verrattuna. Tilannekuvat soidinmenoista ovat mielenkiintoista katseltavaa.

Kuningasmerikotkia elää Hokkaidon saarella Rausussa, meren rannalla, jossa kalaa on saatavilla ruoaksi. Ollin kerronta näistä linnuista oli kyllä todella mukaansatempaavaa. Olli väitti kuulevansa luonnon keskustelua. Hyvin uskottavasti hän olikin oivaltanut laumassa elävien kuningasmerikotkien pelisääntöjä.

Kertomus kotkakavereista, joista toinen tempaa terävillä kynsillä varustetulla jalallaan kiinni saaliin saaneen kaverin reisihöyhenistä ja kuinka hävinnyt osapuoli joutuu valittamaan kotkaneuvostolle, oli todella hauska. Valokuvista voi sen kertomuksen lukea. Mukana kuvissa olivat myös mustat nokikanat jatkuvasti kyttäämässä kuningasmerikotkilta sivuun jääviä eväitä. Upeita, taidokkaasti kuvattuja valokuvia. Ollin hauska kerronta siivitti meidät mukavaan tunnelmaan.

Jukka Lämsä

Seuraavaksi valokuviaan ja valokuvaamisen aloittamisestaan kertoi Jukka Lämsä Kakskerrasta. Hän on sukeltanut nopeasti valokuvaamisen syviin vesiin ostettuaan vuonna 2011 ensimmäisen järjestelmäkameransa. Vaikuttavaa käärmekotkan valokuvaamistaan Italiassa hän muisteli lopullisena hyppäyksenä luontokuvaamiseen. Hänen tässä näyttelyssä esillä olevat valokuvansa hän on kaikki kuvannut Kakskerrassa (2x:ssa).

Jukan mielestä eläimiä voi houkutella valokuviin kolmella tavalla: ruoalla, juomalla ja kolmas on lisääntymismenojen seuraaminen. Eläinvalokuvat onnistuvat parhaiten, kun niitä voi kuvata piilokojusta käsin. Jukan piilokoju on oma auto, jolla hän liikkuu kesällä aamuvarhaisella ja iltamyöhäisellä pitkin 2x:n teitä.

Kauriit, valkohäntäpeurat, ketut ja hirvet Jukka on saanut vangittua valokuviinsa uljaina, kauniina ja hellyttävinä luonto-olentoina. Kakskerran kesäisissä maisemissa kuvatut eläimet olivat hätkähdyttävän ja huokailuttavan kauniita, puhtaita ja herkkiä. Niiden kuvaaminen vaativissa aamu- ja iltahämärän valo-olosuhteissa kesäaikaan osoittaa valokuvaajan taitavuutta.

Jukka oli esitykseensä sisällyttänyt myös jokaiseen kuvaan liittyvät kameran säädöt. Niitä olikin mielenkiintoista tutkia esityksen aikana. ISO-arvot olivat huikeita, mutta valoa hämäriin olosuhteisiin sekä liikkuvan kohteen kuvaamiseen tarvitaankin.

Jukan mielestä valokuvaaminen on ennen kaikkea välineurheilua. Valon vangitseminen valokuvaan riittävällä määrällä, mutta kuitenkin tarvittavalla nopeudella kuvattaessa eläimiä, jotka minä hetkenä tahansa katoavat peloissaan piiloihinsa, ei olekaan heti selkäytimestä tapahtuvaa. Ei, ennen kuin sen tuhansia kertoja harjoittelee ja kokeilee ja sen Jukka todella osaa. Selkäytimestä lähtee se nopeus ja tarkkuus etusormella painamiseen ja kameran säätöjen tekemiseen peukalolla todella nopeasti. Tähän tapaan Jukka kertoili.

Tekniikkaa, harjoittelua ja intohimoa tekemiseen! Välineurheilun välineitä pitää osata käyttää ja hyödyntää parhailla mahdollisilla tavoilla ja tämän Jukka todistaa onnistuneilla valokuvillaan.

Tapio Kaisla

Tapio Kaisla esitteli maisema- ja eläinvalokuviaan Scotlannin Ylämaalle ja Skyen saarelle tekemältään valokuvausretkeltä vuodelta 2013. Tapion taustalla on ollut lintuharrastus ja lintuvalokuvaus. Vuonna 2014 hän voitti Luontovalokuva-kilpailun maisemasarjan.

Takana seisomassa Tapio Kaisla
Takana seisomassa Tapio Kaisla

Tapio oli  valokuvausretkellään kierrellyt Scotlannin ylämaalla monissa paikoissa. Yksi lintuvalokuvauskohde oli ollut eräs Skyen saaren ulkosaarista. Saarella asuu 150 000 yksilön suulayhdyskunta. Tapio oli siellä ollessaan valokuvannut mieluiten suulia yksilö- ja lähikuvina. Kuvista välittyy suuren lintuyhdyskunnan yhteisöllisyys ja laumakäyttäytyminen mutta myös suulapariskuntien yhteenhitsautuminen, sillä ne kuulemma ovat yksiavioisia elämänsä ajan.

Maisemavalokuvat Scotlannista ovat hätkähdyttävän upeita, tutunoloisia ja kun sateisella saarella ollaan, niin harmaa, vihreä ja ruskea ovat vallitsevat värisävyt. Valokuvista ja Tapion kertomana ymmärtää hyvin, kuinka vaativissa olosuhteissa saarella liikkuvan valokuvaajan on tultava toimeen. Kunto saattaa loppua sitä parhainta maisemaa etsiessä, kun vastassa on vaaroja, tuntureita, vuoria ja äkkijyrkkiä kallioseinämiä, joille pääsemiseksi polkuja ei välttämättä ole.

Taitavasti Tapio oli kuitenkin löytänyt ne suurimmat ja jylhimmät maisemansa ja hyödyntänyt sen valon määrän, laadun ja vaihtelun, mitä sumuisen saaren luonto oli antanut. Valokuvat ovat vaikuttavia. Niistä käy hyvin ilmi maisemien avaruus, karuus ja loppumaton vihreys vastakohtana tuntureiden ja vuorien kaukaiselle sinisyydelle Scotlannin Ylämailla. Sinne pitäisi joskus päästä.

Canon, Olli Turtiainen

Kaikkea tätä valokuvaajien taitavuutta, intohimoa ja osaamista tukevat tekniset laitteet. Canonin tuotepäällikkö Olli Turtiainen kertoi ja näytti, mitä ominaisuuksia Canonin kameroissa on. Mielenkiintoista oli kuunnella tämän esityksen aikana valokuvaajien kommentteja ja selostuksia ja heidän käyttämiään keinoja ja valintoja. Monta vinkkiä sieltä tulikin. He kertoivat myös, miten ja millä ohjelmilla valokuvia käsitellään.

Olli Turtiainen. Istumassa Jukka Lämsä.
Olli Turtiainen. Istumassa Jukka Lämsä.

Hieno kokemus oli olla luontovalokuvanäyttelyn avajaisissa ja nähdä nuo kaikki upeat valokuvat suurelta kankaalta. Käykää tutustumassa paikallisten luontovalokuvaajien taitaviin töihin. Valokuvat ovat nähtävillä Sairaala Neo:n tiloissa sairaalan aukioloaikoina.

Oma kameran käyttöni on vielä tasolla, jolta on ponnistettavaa paljon eteenpäin. Lupaan itselleni paremman kameran, mutta vasta kun olen oppinut hyödyntämään nykyistäni paremmin, nopeammin ja monipuolisemmin. Valokuvaus on siitä mukavaa, että siinä voi kehittyä ja haastetta löytyy loputtomiin.

Seuraavista linkeistä löydät valokuvaajista lisätietoa ja Instagramissa voit seurata heitä myös:

Jukka Lämsä ,Instagram: @Jukka.lamsa.35

Tapio Kaisla , Instagram: @tapiokaisla

 

 

Kommentoi