Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Minusta (ko/kin/kinko) frisbeegolfaaja?/!

 

Selvinnee tämän jutun loppupuolella…

Kun aloittelin kirjoittamaan näitä blogijuttuja tänne Turun Sanomien sivuille, ajatuksenani oli tutustua paikallisiin liikuttajiin. Otin yhteyttä Suomen Ladun paikallisyhdistyksiin ja selailin heidän liikuntatarjoilujaan netin kautta. Kaarinan kulkijoiden Mikko Oivukka kertoi sähköpostissa keväällä alkavasta frisbeegolffailusta Kaarinassa. Tiistaina 12.5. olisikin ollut paikalla heidän frisbeegolfillassaan Juho Rantalaiho, ammattimainen frisbeegolffaaja opastamassa. Minulle ilta ei kuitenkaan sattuneista syistä sopinut vaan työnnyin mukaan seuraavan viikon tiistaina.

Kaarinan frisbeegolfrata sijaitsee Wihurihallin (Erotuomarinkatu 6, 20780 Kaarina) takamaastossa. Ja siellä oli määrä kokoontua Wihurihallin edustalle tiistaina klo 18.00. Lähdin kuitenkin itsenäisesti kohti frisbeegolfrataa, kun olin ajoissa liikkeellä. Ja sieltähän löytyikin heti innokkaita harrastajia. Näyttikin olevan nuorten miesten suosiossa tämä laji. Minulle esiteltiin heti pläjäys kiekkoja, joilla jo ilmiselvästi kokeneemmat harrastajat lajia hallitsevat.

Siinäpä niitä esillä – ilmeisesti tuosta löytyy midrangeri, putteri ja drivereita

Pelihän menee (aloittelijan mielestä) näin: Ensimmäiseltä tiiltä (väylän aloituspiste) lähdetään vaan heittelemään kiekkoa kohti maalikoria (joka näytti olevan aika kaukana) ja heitetään niin monta kertaa, että se saadaan sinne (1- 3-5-7-10 kertaa). Haastetta tulee radan kulkiessa metsässä ja mitään suoraviivaisia heittoja suoraan koriin ei voi heittää, kun koria ei edes tiiltä näe. Aika hyvä on kai kahdella tai kolmella heitolla koriin vaativalla osuudella.

No sitten jatketaan matkaa ja heitetään siitä paikasta eteenpäin, mihin kiekko on tipahtanut. Näin tehdään, kunnes kiekko koriin saadaan ja koko rata kaikkine erillisine väylineen on käyty läpi. Heittokerrat kullakin korilla lasketaan ja merkitään ylös, jos halutaan kilpailla keskenään ja jos haluaa itse tarkkailla kehittymistään. Voittaja on se, joka pääsee radan loppuun vähimmällä heittomäärällä.

Siellähän se frisbee menee
Siellähän se frisbee menee

Kaarinan frisbeegolf-rata on 12- väyläinen rata ja kulkee välillä keskellä metsää ja välillä aukeammilla niittyosuuksilla. Kannattaa tulostaa ensikertaa sinne lähtiessään kartta mukaan (tämänhän minäkin jo osaan!). Kaarinan rata on mielestäni sopivan haastava. Koko lämpimän tiistai-illan ajan pelaajia riitti ja edessämme ja takanamme oli useita ryhmiä. Suosittu laji ja suosittu rata.

Ja sitten tarvitaan frisbeet eli kiekot. Jos niitä sinulla ei ole, mikset osallistuisi Kaarinan kulkijoiden kanssa heidän frisbeegolfpeli-iltaan aina tiistaisin ainakin juhannukseen asti tänä vuonna klo 18.00 alkaen. Pelaaminen heidän kanssaan on kaiken lisäksi ilmaista ja heiltä löytyy kiekkoja. Frisbee-radat myöskin ovat yleensä kaikkien käytettävissä ja ilman maksua. Aloittelijalle sopivan kiekkopakkauksen saa muutamilla kymmenillä euroilla ja ratojen vuokrakiekoista ehkä joutuu sitten maksamaan jotakin. Jos jollakin kaverilla on frisbeet, niin mukaan vaan, laji on helppo oppia alkuun ja siinä voi kehittyä vaikka kuinka pitkälle. Opettelun jälkeen voi sitten hankkia omat kiekot, jos innostuu lajiin ja melkein veikkaan, että kuka kokeilee yhden kerran, kokeilee toisenkin.

Parempi olla vaikka vankan puun takana suojassa

Tärkeimmät etikettisäännöt radoilla ovat toisten pelaajien etenemisen tieltä poispysyminen. Eli odotat rauhassa, että väylältä edellinen porukka on poistunut ja väylä on vapaa. Ystävällisesti kysymällä voi saada luvan ohittaa hitaasti etenevän porukan, jos se heille sopii. Kukaan ei halua frisbeekiekkoa päähänsä saati heittää sellaisella vahingossakaan ketään. Minäkin opin sen (eli pysymään pois tieltä, kun toiset ryhmäläiset heittää vuorollaan) jo radan puolessa välin, kun tarpeeksi monta kertaa muistutettiin…:).

Tässä odotellaan oman ryhmän vuoron alkamista
Tässä odotellaan oman ryhmän vuoron alkamista

No miten meidän peli-ilta sujui? Kun seuraava isompi ryhmä saapui aloituspaikalle arvasinkin oikein, että siinä on Kaarinan kulkijoiden peliryhmä. Paikalla oli aktiivijäseniä ja toimihenkilöitä sekä muutamia muita. Ikähaarukka oli keski-iästä arvaukseni mukaan eläkeikään asti. Siitäpä aloitettiin sitten hetimmiten kiekkojen heittely ja otin valokuvia alkuväylillä. Kolmannelta väylältä lähtien osallistuin myös itse pelaamiseen ja ihan ensimmäistä kertaa ikinä.

Pirjo selitti alkuun pelin kulkua
Näillä minä aloitin heittelyt
Näillä minä aloitin heittelyt

Koitin ottaa oppia muiden heittoasennoista ja -tyyleistä ja koittaa myös itse miettiä, miten kiekkoa heitetään. Kyllähän se sinne metsän puolelle meni ja aika pahasti. Nyt kun kotona katselin netistä erilaisia heittoasentokuvia, niin paljon on opeteltavaa ja kokeiltavaa, että saisi kiekon lentämään vähänkään haluamaansa suuntaan. Toisaalta heittämisessä tarvitaan voimaa, mutta myös vakaata kättä ja oikeita arvioita siitä, mihin suuntaan, miltä korkeudelta, millä kierteellä sitä lähettää menemään. Huolimaton huitaisu ei vie kiekkoa oikeaan suuntaan eikä ainakaan tarpeeksi pitkälle. Yllättävää oli myös, kuinka helposti se vielä irtoaa kädestä liian aikaisin eli lähtee ns. ”lapasesta” joutuen pöpelikköön.

Metsään meni monta kertaa
Metsään meni monta kertaa
Mihinkäs tästä sitten yrittäisit heittää, väylä on jossain aivan muualla
Mihinkäs tästä sitten yrittäisit heittää, väylä on jossain aivan muualla
Irrallinen havainto - mustikka kukkii
Irrallinen havainto – mustikka kukkii
Meni se muiltakin metsään aina välillä
Meni se muiltakin metsään aina välillä

 

Näin läheltä on jo helppo putata kiekko maalikoriin

Heittotyylejä on useanlaisia, kuten on persooniakin. Hauska olisi saada vähän opetusta, mutta voihan sitä katsella muita ja muiden tyylejä ja ottaa opiksi.

Tuota otetta täytyy harjoitella
Nythän mäkin hiffasin – ihan selvää golfia, lantiosta se lähtee…

Laji on tosiaan nuorten suosiossa, samoin perheiden. Sopii hyvin seurapeliksi ja perheen yhteiseksi liikunta- ja ulkoiluharrastukseksi. Laji on siitä mielenkiintoista, että se antaa liikuntaa ulkona, harjoittaa heittotaitoja, antaa onnistumisen ja kehittymisen riemua ja samalla voit seurustella ja olla sosiaalisessa kanssakäymisessä pelikavereiden kanssa. Näet myös muita pelaajia ja voit oppia heiltä uusia pelitaitoja ja niksejä.

No mitenkäs tästä nyt heittäisit…

Loppuradan lähetessä alkoivat minunkin heittoni jo kantaa hieman pidemmälle ja paras väylätulokseni oli 4 heittoa ja siitähän jo löytyi minulle lopultakin onnistumisen riemua.

Makeimmin hymyilevä taitaa olla peli-iltamme voittaja
Makeimmin hymyilevä taitaa olla peli-iltamme voittaja

Meiltä kului isolla porukalla (8 hlöä) aikaa reilut 2 tuntia radan kiertämiseen. Porukka oli muutamaa heittäjää lukuunottamatta (harjoitelleet kauemmin) aika tasapäistä ja siinä oli helppo harjoitella ensimmäistä kertaa. Porukka kannusti hyvin toisiaan ja leppoisa ilmapiiri vallitsi koko pelin ajan. Voisin mennä heidän kanssaan toistekin harjoittelemaan ja pelaamaan.

Laji on heti ensimmäisestä kerrasta lähtien kiehtova ja siihen voi helposti jäädä koukkuun! Se soveltuu monen ikäisille ja kokoisille, kunhan pääset etenemään jalkaisin ja kätesi toimii.

Eli vastauksena otsikon epäselviin kysymyksiin ja ilmauksiin: ehkä, kyllä, joo, mahdollisesti.

Kielojen kukinta-aika alkaa myös ihan kohta.
Kielojen kukinta-aika alkaa myös ihan kohta.

 

Rentoa kesän odotusta ja liikkumista, kokeilkaa uusia lajeja ja innoittukaa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi