Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Lumikenkäily on hauska kuntoilulaji

Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa lumikenkäilyä talvilomallani Lapissa, Luostolla. Paikalliselta safariretkifirmalta varasimme kengät 2 päivää aikaisemmin. Niille tuntui olevan käyttöä niin suurten ryhmien kuin pienempienkin ryhmien vuoksi. Kannattaa siis varata ajoissa, samalla maksoin vuokran, joka oli 14€/hlö. Varusteisiin kuului lumikengät ja teleskooppisauvat. Lumikenkäilyni tapahtui valmiilla merkityllä lumikenkäreitillä.

Lumikenkäily on hauska kuntolaji
Lumikengät ja teleskooppisauvat

Lumikenkäreittejä oli suunniteltu ja toteutettu Ukko-Luoston maastoon yli 10 km:n pituisesti (edestakaisina matkoina) Pyhä-Luoston kansallispuiston alueelle. Valitsimme reitin Luoston laskettelurinteen läheltä Torvisen majalle. Reitin pituus yhteensuuntaan oli 3,7km. Toinen vaihtoehto oli reitti Lampivaaran latukahvilalle ja takaisin, yhteensuuntaan 1,9km + 2,5 km. Sinne oli tullut hiihdettyä jo useamman kerran, joten eri suuntaan kulkeva reitti kiinnosti enemmän. Samalla reitti kulkisi Ukko-Luoston huipun läheltä ja maisemat olisivat todennäköisesti mahtavat.

Aamusta heti klo 9.00 jälkeen lähdimme kävellen kohti safariretkifirmaa. Matkaa tuli siinä jo reilu kilometri. Päivä ei valitettavasti tuntunut olevan aurinkoinen vaan tasainen harmaus tulisi ympäröimään meitä koko päivän. Lunta ei onneksi satanut, pakkasta oli ehkä -10°–15°C.

Vuokravälineet (lumikengät ja teleskooppisauvat) annettiin meille maksukuittia vastaan ja opastettiin kenkien kiinnityksissä ja sauvojen säätämisessä ja lukinnassa. Sauvat säädetään sellaiseen korkeuteen, että käsivarret ovat 90 asteen kulmassa sauvojen osuessa maahan. Jalassa meillä oli vaelluskengät, jotka tuntuivat toimivan hyvin lumikenkien kanssa. Suosittelisinkin niitä tai muita mahdollisimman tasapohjaisia ja nilkkaa tukevia kenkiä. Opastajamme vielä ”kannusti” meitä kommentillaan ”Koittakaa nyt ainakin pitää jonkin verran hauskaa!”. Onkohan moni palannut pettyneenä kokemuksestaan, tuli mieleen.

Yhtään kertaa reissullamme lumikengät eivät itsestään irronneet jaloista. Ainoastaan minulla oli alkumatkasta ongelma toisen sauvan kanssa. Se juuri kriittisimmässä nousussa painui kasaan. Korjaantui kyllä paikalla olleen tekniikkaneron keksittyä, että sauvaa täytyy ensin kiertää kiinni ja sitten vasta lukita kiinnitysklipsulla.

Lumikenkäilyä Luostolla
Lumikenkäilyä Luostolla

Kartan reitistä saimme mukaan ja ohjeen seurata sinisiä neliömerkkejä, joilla reitti on merkitty maastoon. Siniset merkit löytyvät puihin kiinnitettyinä. Aina eteenpäin mentäessä täytyy ensin nähdä uusi sininen merkki, muuten ei pysy reitillä. Oletimme kyllä reitillä olleen kulkijoita, joten polku olisi ehkä tallautunut maastoon.

Polunalku löytyi sieltä mistä pitikin ja sitten vain kengät jalkaan ja kenkäilemään. Polku oli tallaantunut sopivan leveäksi, jotta siinä oli helppo kävellä. Lumikenkien kanssa täytyy kävellä mahdollisimman normaaliin tapaan. Tosin vähän leveämmällä askelluksella, jotta et tallo toista lumikenkääsi ja sen jälkeen oletkin nurin (en kokeillut tuota).

Polku lähti aika pian nousemaan ja välillä oli jyrkempiä nousuja, jotka aloittelijalla hieman meni huonommin. Mutta mukavasti lumikenkien kanssa sai jo tallatulla polulla vauhtia mukaan touhuun. Kuntoilusta kyllä käy siinä kuin sauvakävely, juoksu tai hiihtokin. Lämmin tuli.

Korkeammalle päästyämme jo maltoimme hieman pysähtyä, juoda mukana repussa ollutta vettä ja haukata jotain evästäkin ja valokuvata maisemia. Tosi harmi, että päivä oli harmaa. Kauniit auringossa valkoisuuttaan hehkuvat lumiset kynttiläkuuset ja hanki olisivat olleet piste iin päälle tällä reissulla.

Talvisen päivän harmautta
Talvisen päivän harmautta

Matka jatkui ja hyvin valmiiksi tallatulla polulla löytyi nuo siniset merkitkin. Huippu alkoi lähestymään ja tuuli ja viima oli sen mukaista. Kaikkialla oli valkoista ja pehmeää. Huipun läheisyydessä polku näytti jatkuvan suoraan huipulle, mutta sillä reitillä en nähnyt enää sinisiä neliöitä vaan seuraava löytyi ohjaten oikealle täysin umpihankeen.

Sinne sitten vaan, onhan lumikengät tarkoitettu umpihankikävelyyn. Lunta varmasti oli tuo 50 cm tai ainakin lähelle sitä. Seuraavaa merkkiä ei löytynyt millään, mutta löytyi opasteviittoja, joista toinen opasti kävelyreittiä ja lopulta huurteesta puhdistettu toinen opasviitta näytti suunnan, minne sinisellä merkitty reitti jatkuisi. Vain suunnan, seuraavan merkin pitäisi näkyä jossain, mutta missä tuon valkoisen lumenpaljouden ja huurtuneiden puiden kätköissä?

Pyörittyämme hetken hieman eri suunnilla etsien uutta reittimerkkiä, löysin lopulta seuraavan merkin ja matka jatkui. Polku kiersi alempaa kuin normaali kansallispuiston kävelypolku. Kävelypoluilla varmastikin on rakenteita, kuten portaikkoja, joten sinne lumikenkäreittiä ei tietenkään ole voinut suoraan vetää.

Lumikenkäreitin reittimerkki löytyi
Lumikenkäreitin reittimerkki löytyi
Reittimerkki puhdistettuna
Reittimerkki puhdistettuna

Sinisten merkkien etsiminen ja löytyminen jatkui hetken aikaa, mutta vain hetken. Lopulta ymmärsimme, että se on aika toivotonta. Torvisen maja jäi saavuttamatta. Tuona päivänä se ei vielä ollut edes avattu. Saimme kuitenkin kokeilla lumikenkäilyä valmiilla polulla ja umpihangessa ja todeta, että molemmilla onnistuu ja hauska on laji. Otimme muutamia valokuvia ja palasimme omia jälkiämme takaisin polunhaaraan, josta tallattua polkua jatkui suoraan Ukko-Luoston huipulle. Se oli kyllä kokemus harmaanakin päivänä.

Miksi kaikki huurtuu?

Tiedätkö, mistä syystä pohjoisessa kaikki kuorruttuu huurteeseen, vaikka lumi ei jää pysyvästi pystysuoralle pinnalle, niin siihen tulee kuitenkin huurrekerros. Olin sattunut lukemaan Erä-lehdestä (nro 12/2015) jutun aiheesta. Tässä suora lainaus siitä: ”Huurre syntyy, kun ilmassa pilven tai sumun muodossa liikkuvat mikroskooppisen pienet vesipisarat kohtaavat kiinteää ainetta. Huurretta aiheuttavien vesipisaroiden koko on niin pieni, ettei niistä muodostu lumisadetta, vaan ne leijailevat ilmavirtauksien mukana.”

Nämä samat pakkasilman vesipisarat muodostavat usvaisen näkyvyyden ja ns. halo-ilmiön taivaalle auringon ympärille. Mielenkiintoista. Ja kun nämä pisarat tuulivirtausten mukana kohtaavat esineen, ne kiinnittyvät siihen ja muodostavat kiteisen jääkerrostuman. Näistä huurrekertymistä voi siis myös päätellä, missä on vallitseva tuulensuunta. No Ukko-Luostolla minusta vaikutti tuon perusteella, että tuulee ihan joka suunnasta. Ei kai ihmekään noin korkealla (514m).

Lumikenkäilyretkeltämme palasimme samaa merkittyä reittiä alaspäin. Haastetta oli jyrkemmissä mäissä tulla hallitusti alas polulla. Olisi tietysti voinut kokeilla umpihankeakin siinä kohtaa. Reissumme kesti noin 2,5 tuntia ja palauttaessamme varusteemme annoin palautetta siitä, että reittimerkkejä on mahdoton havaita huurteen alta. No eihän varusteita vuokrannut firma tietenkään ottanut vastuuta tuosta asiasta. Toivottavasti kuitenkin vievät asiaa eteenpäin ja joku keksii parannuksen asiaan.

Lumikenkäily oli niin hauskaa ja antoi sopivasti haastetta ekakertalaiselle, että aion mennä uudelleenkin kenkäilemään. Varusteita voi vuokrata kuntien liikuntatoimelta, ainakin netistä löysin sellaiset tiedot niin Naantalin kuin Turun sivuilta. Ensimmäisenä ei kannata rynnätä ostamaan itse varusteita, vaan lainata tai vuokrata ja katsoa pitääkö lajista. Hyviä nettisivuja löytyy aiheesta (jutun lopussa linkkejä). Varmasti löytyy järjestettyjä retkiäkin, joilla on myös opas mukana.

Lumikengillä voit hyvin kulkea valmiilla luontopoluilla tai suunnitella itse oma reitti maastoon. Turvallisuudessa pätee samat ohjeet kuin vaeltamisessa. Täytyy tietää minne on menossa ja osata suunnistaa kartan ja navigointilaitteiden avulla. Jos lunta ei sada eikä tuuli pöllytä jälkiä umpeen aina on mahdollista palata omia jälkiä takaisin eksymättä. Talviliikunnassa on tietenkin muistettava suojautua kylmää vastaan.

Lunta tulee sen näköisesti, että kohtahan täälläkin pääsee kokeilemaan tätä hauskaa kuntolajia. Luminkenkien kanssa pääset luonnossa sellaisiin paikkoihin, jonne et ehkä suksien kanssa kykene menemään. Tuttua luontovalokuvaajille, luulisin. Varottava on kallioita ja yllättäviä rotkoja. Tutustukaa lajiin hallitusti! Alla linkkejä, joista löytyy lisätietoa ja muutama paikallinen tapahtuma.

Suomen Lumikenkäilijät ry:n sivuille

Lumikenkäily ja Luontoon.fi

Suomen Latu ja lumikenkäily

Erärenki järjestää lumikenkäretkiä

Raision rinkka ja Armonlaakson vaeltajat järjestävät lumikenkätapahtuman

Kommentoi