Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Lohtua syksyyn

Pimeä ja kylmyys lähenevät, ei yllättämällä, vaan luontaisesti hiipimällä, yllättävää? Kuluneet kesärenkaat on kohta vaihdettava talvisempiin, piha putsattava kesän ruukkukasveista, tavaroista ja maahan tipahdelleista lehdistä, laitettava se kesän paras kaveri (vene) talvitelakalle. Ja hytistävä ulkona ihan liian ohuen tuntuisissa vaatteissa. Aina sama juttu, syksy tuntuu kylmemmältä kuin talvi. Tänä syksynä flunssa-aalto tuntuu aloittaneen aikaisin maihinnousunsa, no sekään ei kai ole poikkeavaa.

syksyn-vaahtera

Syksyllä on mukava kääriytyä takan lämpöön huovan alle ja sytytellä kynttilöitä, joo aina sama juttu sekin. Nauttia syksyn upeista väreistä, hankkia uusia tummempia sävyjä myös sisustukseen tai päällensä, tuttua eikö totta. Syksyllä alkavat television viihdeohjelmat, ”vain elämää”, ”tähdet, tähdet”, ”x-factorit” ynnä muut (onneksi se yksi tanssiohjelma lopetettiin). Aiheet toistuvat ja pitävät pintansa samanlaisina vuodesta toiseen. Media-ala tietää ne etukäteen, millä myydään syksyllä, millä keväällä. Me mennään perässä, eikö?

Keksisikö jotain uutta? Maistaisiko jotain uutta ruokaa, kokeilisiko jotain uutta liikuntamuotoa, opiskelisiko jotain uutta kieltä? Nämäkin niitä syksyn vanhoja juttuja. No, mikä nyt auttaisi?

Lohtua haetaan… syksy

Lohtua voi saada syksyn kylmyyteen ja pimeyteen omilla hyväksi koetuilla keinoillaan tai sitten uusilla ideoilla. Totuus on, että ei syksyllä jaksa kauaa aikaa intoilla, se paras spurtti on heti syyskuussa, sen jälkeen lopahtaa, kun haluaa jo rauhoittua ja asettua talviteloille ja huomaa, kuinka syksy verotti sitäkin kiihkeämmän kesän jälkeen kaikki voimat. Olisikohan se ihan luontainen vuodenaikaan liittyvä reaktio. Alkaa lohtusyöminen, lohtu-sitä ja -tätä. Tämäkin tuttua.

Pitäisikö antaa itsellensä anteeksi, ainakin muutaman kerran jaksamattomuus, rentoutua rauhassa kotioloissa ja tehdä yksinkertaisia asioita, ennen kuin kiire, stressi ja sairaus iskevät vuoteeseen voimansa kadottaneen ihmisenpuolikkaan.

iso-maksaruoho

Minä lohduttaudun hyvän viihteen parissa, haluan nauraa ihan kaistoille asioille ja katsoa ”Hauskat kotivideot” vain saadakseni itseni hyvälle ja rentoutuneelle tuulelle. Haluan katsoa myös ”Vain elämää”-ohjelmaa vielä vuosienkin jälkeen. Uudet tähdet ja lahjakkuudet sekä vanhemmat viihdekonkarit saavat kertoa tarinansa minulle ja minä vaikutun.

Vaikutun heidän lahjakkuudestaan, uusiutumiskyvyistään, vaikutun siitä, kuinka rankoista kokemuksista he pystyvät luomaan taidetta ja viihdettä. Kaikki taide ja viihde ei todellakaan ole ”kevyttä”, vaan on useimmiten revitty tuskasta, rakkaudesta, peloista, kokemuksista, joihin mekin voimme samaistua. Ero taiteilijan ja meikäläisen välillä on se, että rankoista kokemuksistaankin taiteilija luo korkeatasoista ja sydämiä koskettavaa taidetta, tavallinen tallaaja vain painiskelee kyynelissään.

Lohturuokaa mulle tuokaa

lohturuokaa

Syksyllä lohduttaudun vastanostetuista juureksista keittämälläni juuressoseella. Lanttua, porkkanaa ja perunoita keitetään kuorittuina ja lohkottuina suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Survotaan vähäiseen keitinveteen, maustetaan voilla ja nautitaan sellaisenaan tai jonkin itselle sopivan lisukkeen kera. Nautitaan heti mahdollisimman kuumana ja monta kauhallista. Tämä jos mikä, häätää  syksyn kylmyyden pois.

Jos ei keksitä mitään muuta, niin tavataan tuttuja tai uusia tuttavuuksia, ollaan perheen kesken ja nautitaan hyvästä ruoasta! Parasta lohtua on hyvä seura ja huomaatkin, että voit olla lähes onnellinen!

 

 

 

Kommentoi