Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Lasten kanssa retkellä

Retkellä Virttaanharjulla jälkikasvun kanssa

Äitienpäivän aatoksi olin varannut lapseni ja lapsenlapseni viettämään kanssani yhteistä aikaa. Ravintolassa syömisen ja istumisen sijaan päätinkin omaan tyyliini toteuttaa päivän retkeilemällä. Paikaksi valikoitui Virttaanharju eli Harjureitti Loimaalla. Tämä paikkahan on tullut viiden Loimaalla vietetyn vuoden jälkeen minulle aika tutuksi.

Ensimmäiset vastaantulijat: maastopyöräilijät

Virttaanharju on talvella todella hyvä hiihtopaikka, josta löytyy latua lähes 30km, osa valaistuna. Siellä tulikin viime talvena käytyä muutaman kerran hiihtämässä. Muina aikoina reitistö toimii retkeilijöiden sekä kuntoliikkujien paratiisina. Laavuja ja tulipaikkoja on ainakin 9kpl. Siinä mielessä sopiva lähteä pienenkin lapsen kanssa retkeilemään, sillä tulipaikkoja löytyy lyhyenkin matkan päästä. Lapselle patikoiminen pitkiä matkoja ei ole mahdollista, pari kolme kilometriä alle kouluikäiselle on varmasti ihan riittävä. Pienempiä sitten jaksaakin työnnellä rattaissa tuollaisen lyhyen matkan. Ja isommat jaksavat mitä vaan…

Koivunlehden kehittymisvaihe oli tämä
Koivunlehden kehittymisvaihe oli tämä

Me suuntasimme Myllylähteen pysäköintipaikalta kohti Rajalaavua, jonne tuli matkaa arviolta reilu kilometri. Mukana oli kolme aikuista (molemmat lapseni ja minä) ja yksi 4-vuotias pojanvilperi, ainoa lapsenlapseni. Ensimmäisen sadan metrin jälkeen poika halusi äitinsä syliin kannettavaksi. Näin tehtiinkin hetkeksi ja sitten hidastimme vauhtia ja kaikenlaisella naruttamisella saimme pojan kävelemään reippaasti kohti  laavua. Matkalla löytyi metsästä kaikenlaista tutkittavaa.

Lopulta laavulle saavuttiin

 

Mitähän hauskaa tästä paikasta keksisi
Mitähän hauskaa tästä paikasta keksisi

Laavulle päästyämme poika oli jo innokas ja lähti tutkimaan ympäristöä. Heti sieltä kuuluikin huudahdus, että ”tulkaa katsomaan mikä täällä on?”. Laavun lähellä oli iso hiekkakuoppa ja siitä riittikin huvitusta ruoanvalmistumisen ajaksi.

 

Retkieväinä oli jo aikaisemmin hyväksi ja helpoksi kokeilemani ruoka: edellisenä päivänä lähes kypsäksi keitetyt Rosamunda-perunat kuoripäällisinä folioon käärittyinä, kasvisnyytit (ohje myöhemmin) ja norjanlohipala maustettuna ja käärittynä folioon. Kun tulet saatiin tehtyä, nämä laitettiin sitten kypsymisjärjestyksessä rautaritilälle; ensin lohi, joka hautui hitaasti kiehumalla folion sisällä ja sitten lähes kypsät perunat ja viimeisenä kasvisnyytit.

Kasvisnyytit

Kevätparsoja (katkaise kovat tyvikannat pois, kuori nuppuun asti ja paloittele) paloiteltuina ja keitettynä 3 minuuttia, 1 paprika paloiteltuna, 1 sipuli lohkottuna, 2 valkosipulia viipaleina, 1 chili hakattuna pieneksi, 1 varsisellerin varsi siivuina ja Creme Bonjouria(ruohosipulimaustettua) sekä hieman suolaa, mustapippuria ja mieleistäsi yrttimaustetta. Myös kesäkurpitsa sopii mukaan. Jaa maustetut kasvikset annoksiin folionpalalle ja laita Creme Bonjouria (tai pelkkää voita) nokare päälle, sulje nyytiksi. Tee tähän asti valmiiksi kotona ja ota nyytit muovirasiassa mukaan. Hautuvat hetkessä kypsäksi nuotiotulella ritilän päällä.

Ruokaa odotellessa sai harjoitella valokuvausta ja poseeraajia riitti...
Ruokaa odotellessa poika sai harjoitella valokuvausta ja poseeraajia riitti…

 

Kun lapsi oli tarpeeksensa leikkinyt hiekkakuopalla ja kameralla ja ruoka oli kypsymässä, paistettiin alkupaloiksi pikkunakkeja. Ne maistuivat hyvin, osa meni suuhun jo kylmänä.

Ruoka maistui kaikille ja sehän on kokille paras kiitos. Mummi oli tehnyt jälkiruoaksi lättytaikinan muovipulloon ja sen kanssa oli itsetehtyä omenahilloa. Todellista herkkua lätyistä sai laittamalla kahden kuuman lätyn väliin suklaapalan. Nyt ei laskettu kaloreita…Nokipannussa kiehui kahvivesi hetkessä. Mikseiköhän avotulella valmisteta ruokaa enää juurikaan, on niin nopeaa, helppoa ja tunnelmallista.

Kyllä ruoka maistui

Kun vatsat pullottivat täynnä, oli hyvää aikaa rupatella tärkeimmät, kipeimmät ja hauskimmat asiat ja kuulumiset sekä viettää rauhallista hetkeä metsässä ilman kellontajua ja kiirettä. Metsässä on hyvä unohtaa kiire, sinne ei voi mennä kelloon vilkuillen. Sielläolo ottaa oman aikansa ja sitten voi lähteä pois, kun alkaa siltä tuntumaan. Antaa mielen ja kehon sanoa sen.

 

Yhteenkuuluvuuden tunnetta voi vahvistaa yhteisellä retkellä ja tehdä siitä toistuvan tavan. On aina mukava havaita, että isommatkin lapset tarvitsevat vanhempiaan keskustelukavereiksi, neuvonantajiksi ja tukijoiksi sekä vielä aikuistuttuaankin myös omalta osaltaan kasvattavat omia vanhempiaan. Molemminpuolista kasvatustyötä lapsuudesta aikuisuuteen ja kai tulevaan vanhuuteen asti.

Pois kulkiessa askel ei enää painanutkaan

Yleensä paluumatka menee helpommin ja nopeammin kuin tulomatka. Siksi emme pitäneetkään kiirettä, vaan paluumatkalla myös tutustuimme metsän erilaisiin löytöihin.

Lapselle ei tarvitse metsään ottaa mukaan pelivehkeitä, palloja tai vempaimia. Metsästä löytyy muuta kiinnostavaa; pahkoja, kantoja, kaatuneita puunrunkoja, oksia kepeiksi, kasveja, naavaa, jäkälää, mäkiä, kuoppia ja pelkästään kuivuneet havunneulaset ja lehdet olivat pojan aarteina tällä reissulla. Lapsi voi opetella erilaisia taitoja metsässä: kuinka kiivetään pehmeää hiekkakuopan reunamaa ylös, miten kävellään puunrungolla tipahtamatta, tai miten kannon päältä hypätään alas. Yksinkertaisia asioita, mutta 4-vuotiaan motoriikalle sopivia harjoitteita. Jos ei jaksa kävellä, välillä voi hiljentyä kuuntelemaan, mitä ääniä kuuluu metsässä tai etsiä ketunkoloja.

 

Me aikuisetkin löydämme itsestämme pienen lapsen ja lapsenmielisyyden katsellessamme lastemme touhuja. Kuka ei voisi olla nauramatta pienen pelleilijän tempauksille. Oli meillä hauskaa, kun ihan selvästi jo väsynyt poika aloitti loppumatkasta hauskuuttelun ja toisten kiusaamisen kepinkarahkalla.

Meni vain hetki kotiin päästyä, kun vesseli oli jo sikeillä päiväunillaan. Tainnutettua saatiin, retkemme otti matkoineen aikaa n. 5h.

Lapsen kanssa retkellä ollessa saa mielestäni unohtaa normaalit rajat ja antaa lapsen touhuta vapaammin, ääntä riittää metsään huudettavaksi ja juokseminen on sallittua, mättäät ovat pehmeitä kaatuilla. Raitis ilma ja liikunta tekevät varmasti hyvää. Annat samalla myös arvokkaita kokemuksia, muistoja ja luot uusia tapoja ja harrastuksia vaikka loppuelämäksi. Varaa aikaa tarpeeksi ja ota rennosti!

Myllylähteellä poikettiin lopuksi auton kyytissä
Myllylähteellä poikettiin lopuksi autokyydillä
Keltakiurunkannus
Keltakiurunkannus
Valkovuokkojen aikaan

Yhteisretkiä paikallisien järjestäjien toimesta:

Savojärven kierto-polkuretki 14.5.2015 lähtö klo 9.00-12.00 välisenä aikana Kurjenpesän luontotuvalta tai Savojärven Rantapihalta. Kts linkki

Frisbeegolfia tiistaisin klo 18.-20.00 kts. Kaarinan kulkijat.  Wihurihallin parkkipaikalta lähtö Kaarinan keskuskentän frisbeegolf-kentälle.

Villiyrttikurssi 3.6. Raision rinkka. Ilmoittautuminen viimeistään 31.5. Kts linkki.

Torronsuon patikka 6.6. 2015 Turun Latu ja Polku. 20€/hlö linja-autokyyteineen. Ilmoittautuminen viimeistään 25.5. Kts. linkki

Livonsaaren retki 6.6.2015. Armonlaakson vaeltajat kts .linkki. Ilmoittautuminen viimeistään 1.6.

Eiku menoksi ja oppimaan, havainnoimaan ja liikkumaan!

Kommentoi