Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Kilit, kanat, hevoset ja maatalouden museokoneet – kaikki löydät Elonkierrosta

Mummi saa aina välillä miellyttävän tehtävän: hoitaa ainoaa lapsenlastaan yhden päivän. Tällä kertaa ajattelin lähteä viettämään sitä Vilperin (hänen oikea nimensä on jotain muuta, mutta tässä kutsun häntä Vilperiksi) kanssa Jokioisten Luken Elonkiertoon, maatalouden esittelypuistoon. Niin, mikä Luke? Luke on luonnonvara-alan keskus, johon Jokioisten MTT:n yksikkö nyt kuuluu. Luonnonvarakeskus on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Se siitä, mutta maatalouden elämykselliseen esittelypuistoon oltiin menossa. Sinne pääsee ilmaiseksi ja aukioloaika on 6.00-23.00.

Elonkierto sijaitsee Jokioisten keskustasta hieman Humppilan suuntaan ajettaessa ja siltä tieltä käännyttäessä vasemmalle Mtt:lle ja kirkon suuntaan ja jatketaan ajamista n. 1km ja käännytään viitan mukaan vasemmalle Elonkiertoon (osoite Ojaistentie 44, 31600 Jokioinen). Monet kerrat on ollut puheissa käydä siellä jo aiemminkin, mutta ilmeisesti täytyy muuttaa kauemmaksi, jotta puheet muuttuvat käytännöksi.

Oli sateinen aamupäivä ja Vilperillä oli kyllä kamppeet kunnossa saappaita ja sateenkestävää takkia myöten. Mummin vaatetus ei ollut ihan kohdillaan, mutta onneksi kesä on lämmin, vaikka vähän sataakin. Ei edes sateenvarjoa sattunut olemaan autossani. No, sade kyllä loppui aikanaan, mutta lenkkarit olivat kierron jälkeen läpimärät, kun aina ei sorapolku riittänyt kierrolla kulkemiseen. Ja saappaista huolimatta Vilperinkin sukat ja housunlahkeet olivat kierroksen jälkeen märkinä, mutta siihen oli kyllä eri syyt…No, joka tapauksessa mukava kierros ja mieli kepeä jälkeenpäin.

Heti löytyi Vilperiltä oikea asenne ja mielellään poika kiersi ja katseli ja kyseli. Varsinkin eläimet ja koneet kiinnostivat häntä. Eläimiä olikin heti nähtävillä: lampaat ihan portin vieressä sekä suomenkarjaa joenrantaniityillä sekä kanaset ja kukko häkissään. Minua kiinnosti heti portista sisään päästyämme vanhat viljely- ja puutarhakasvit, joista löysin itselleni tutun ja nyt selvisi nimikin: raunioyrtti. Sitä kasvoi taloni pihalla ihan riittävästi ja kiusaksi asti, enkä millään tahtonut päästä siitä eroon enkä päässytkään, vielä se sitkeästi työntyy kivijalan juuresta esille joka kesä. Raunioyrttiä olen löytänyt myös käymissäni saarissa, varsinkin sellaisissa, joissa on vanhaa asutusta. Kukat ovat siniset.

Kessu on kessua ennen vanhaan ainakin
Kessu oli kessua ennen vanhaan ainakin

 

Ihan ruispelto ruiskaunokkeineen
Ihana ruispelto ruiskaunokkeineen

Porsaat olivat heti valmiita esiintymään, kun lähestyimme niiden aitausta. Kukkulan kuningas rynnisti heti savikukkulalleen tonkimaan ja heittelemään savea. Mainioita otuksia. Kaikki eivät tosin jaksaneet meidän takia intoutua, mutta kaksi kaveria hoiti esityksen tällä kertaa. Hevoset aitauksessaan olivat omissa oloissaan eivätkä juuri välittäneet muutamasta kulkijasta. Muita vierailijoita ei sillä hetkellä vielä ollut paikalla.

Sade oli kastelevaa ja jatkuvaa, joten kiirehdin kulkuamme pikkumetsikössä olevaan katokseen, jossa voisimme syödä hieman evästä ja pitää sadetta. Vieressä oli kuitenkin niityllä vanhoja maatalouskoneita, joten aikaa ei tuhlattu eväisiin yhtään ylimääräistä hetkeä vaan koneet kiinnostivat Vilperiä.

Heti kuului, että ”tuolla on salaojakone” ja niinhän siellä taisi olla. Nykyiset koneet näyttävät aika lailla samanlaisilta kuin vanhempikin versio. Muista niityllä olleista vanhoista museokoneista puimurin malli on varmaan eniten muuttunut ja sitä ei nykyaikaisen maanviljelijän poika heti olisi tunnistanutkaan. Kyselyä tosin aiheutti se, että ”miksi nämä koneet ovat täällä?” No, mitäs siihen vastaisi. ”Siksi, että ne ovat vanhoja ja ne eivät ole enää toiminnassa, kun ovat niin ruostuneita. Ja, että ihmiset pääsevät katselemaan minkälaisia vanhat koneet ovat olleet”.

Ihan selvä salaojakone
Ihan selvä salaojakone
Puupuimuri..hmmm
Puupuimuri..hmmm

Makasiiniin menimme vaikka se ensin näytti siltä, ettei se ole tarkoitettu vierailijoille, mutta siellähän olikin täydellinen sisänäyttelytila olkipomppiksineen. Vilperillä kuluikin mukavasti aikaa kuormaintraktorilla ajellessa ja sillä olkia kuljettaessaan ja minä kiertelin ja katselin sisänäyttelytilan tarjontaa. Paljon on tietoa tarjolla ja sitä ei kyllä pysty sulattamaan yhdellä kertaa. Tosin, jos aihe on itselle tuttua, niin saa varmasti enempi irti ja on kiinnostunut tarjolla olevasta tiedosta eri tavalla.

Tässä syy Vilperin sukkien ja housunlahkeiden kastumiseen. Että jokaisessa lätäkössä…
Olkipomppis. Onneksi tämä ei kiinnostanut Vilperiä… märillä vaatteilla tuonne…huh.

Tänä vuonna vietetään YK:n kansainvälistä maaperän vuotta ja siihen aiheeseen liittyen puistossa on esillä erilaisia tietopläjäyksiä ja näyttelyitä. Esim. netistä voi karttaohjelmalla katsoa minkälaista maaperää löytyy vaikka kotinurkilta. Onko maaperä savipitoista, hiekka- ja soramoreenimaata, hiekkaa, kalliota, karkeaa tai hienoa hietaa tai vettä.

Kun Vilperi oli saanut ajella tarpeekseen traktorilla (lue mummi halusi jo pois) jatkoimme matkaamme ensin huutelemaan aitauksissa oleville hevosille, jotka eivät tosin uskaltaneet tulla sähköaitauksen lähelle (ihan varmasti oli sellainen, kun mummi sattui kokeilemaan). Tässä kohtaa täytyy huomauttaa, että puistossa olevia eläimiä ei saa ruokkia, koska ne voivat tulla kipeäksi annetuista herkkupaloista. Niin ja lopuksi kiersimme puiston päätyyn, jonne oli sijoitettu vuohet.

 

Matkan varren kukkasia, tosin puistoaitauksen ulkopuolelta
Matkan varren kukkasia, tosin puistoaitauksen ulkopuolelta
Näitä voi lapsikin kokeilla sormillaan
Näitä voi lapsikin kokeilla sormillaan

Matkalla vuohien luokse tutkailin peltojen rikkakasveja ja niitähän löytyy, samoin erilaisia viljakasveja oli sopivasti vaikka sormin kokeilla niiden tuntua. Jossain oli myös typensidonnasta ja typenkierrosta pelloilla. Kaikkea tietoutta en edes yrittänyt lukea näyttelytauluista, ihan mahdoton tehtävä. Riitti tällä kierroksella, että lapsi saa nähdä ja kokea jotain omaan maanviljelysperheeseen liittyvää ja nähdä eläimiä ja vaikka hieman koskea niiden turkkia.

Vuohet olivat aivan ihania ja työnsivät uteliaina päätänsä aitauksen raoista ja antoivat rapsutella itseään. Siellä menikin tovi niitä katsellessa ja valokuvatessa. Sieltä sitten lähdimme kävelemään hitaasti takaisinpäin. Matkaa kertyi varmaan pari kilometriä yhteensä. Hyvin neljä ja puolivuotias poika jaksoi kiertää kierroksen. Aikuiset saavat varmasti kulumaan enemmän aikaa katseluun ja tietomäärän onkimiseen.

Voi näitä lutusia
Voi näitä lutusia
Katsekontakti
Katsekontakti

 

Portille palatessamme huomasimme, että kanat ja kukko tepastelivat aitauksensa ulkopuolella. Ohoh! Olivatko ne karanneet häkistään? No, tästä asiasta ei kaupunkilaisen kannata heti soittaa aluehälytyskeskukseen, se nyt kuuluu asiaan, että kanat voivat olla maalla vapaina. Nämä kanaset ja kukko päästetään vapauteen joka aamu. Selvisi meillekin myöhemmin..

Hauska ja mieliinpainuva kokemus oli kiertää Elonkierto. Suosittelen! Tapahtumia on tulossa vielä tälle kesällekin:

To 13.8.2015 klo 18.00 Katiskasta kattilaan, kala-aiheista juttua, Radion luontoillan asiantuntija Ari Saura mukana.

5.9.2015 lasten maatalousnäyttely Mansikki 10-17.00, sisäänpääsymaksu silloin 4€, alle 3-vuotiaat ilmaiseksi

Kun olimme hetken aikaa ajaneet Jokioisten keskustasta kohti kotia, kysyin Vilperiltä, ”mikä oli ollut mukavinta puistossa?” Vastausta ei kuulunut, takapenkillä vallitsi hiljaisuus kotiovelle asti.

Messulippuarvontaan osallistuneet Aila, benkku, tiiti66, Marjo ja OutiP saatte kaikki messulipun. Lisäksi yhden ylimääräisen arvoin teidän kesken ja se osui Marjolle eli Marjolle lähtee kaksi lippua. Otan teihin yhteyttä sähköpostitse ja pyydän nimi- ja osoitetietonne lippujen lähettämistä varten. Kiitos kommenteistanne ja osallistumisesta arvontaan! Hauskaa ja mielenkiintoista messuvierailua Turun messuille 20.-23.8.2015!

 

Kommentoi