Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Intohimoisen luontokuvaajan kantapäillä

 

Lopultakin upea aurinkoinen ja lämpöä lupaava keväinen lauantaiaamu ja sovittuna mielenkiintoinen reissu Ruissalossa luontokuvaajan matkassa. Olen ollut vaikuttunut Instagramissa monista ihanista, upeista valokuvista, joita on aivan turha pelkillä sanoilla yrittää kuvailla. Noita valokuvia, joita tuhannet intohimoiset valokuvaajat jakavat meidän iloksemme.

Posliinihyasintteja Ruissalossa
Posliinihyasintteja Ruissalossa

Yksi näistä valokuviensa julkaisijoista on Ari Mäkinen. Hän asuu Turussa ja kuvaa luontoa enimmäkseen Ruissalossa. Halusin hänen mukaansa valokuvauskeikalle luontoon ja hän hyväksyi pyyntöni. Odotimme sopivaa lämmintä kevätpäivää, jolloin olisi muutakin kuvattavaa kuin pelkkää harmautta, jollaisena itse olen nähnyt tähän asti kevään etenemisen.

Kevätkelloja, krookuksia, Scilloja

Tapaamme Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan portilla klo 10 aamulla. Aamupäivä on valon kannalta parempi, kertoo Ari. Valo ei ole vielä liian kovaa, jollaista se on jo keskipäivän aikoihin. Illemmalla on toinen hyvä kuvausaika. Opetus numero yksi oli siinä: oikeanlainen valo on tärkeää luontokuvauksessa. 

Ari Mäkinen - intohimoinen luontokuvaaja
Ari Mäkinen – intohimoinen luontokuvaaja

 Ari kertoo olevansa intohimoinen luontovalokuvaaja sekä ”modernisti sanottuna, downshiftaaja”. Elämään kuuluu isona osana valokuvaaminen, eli käytännössä lähes päivittäin. Ari käy siis Ruissalossa usein ja on myös sen vuoksi muuttanut lähemmäksi valokuvauskohdettaan. Hän tuntee nämä polut, puut, niityt, linnut, lintujen pesäkolot ja -puut, kasvit, muut Ruissalon eläväiset ja juttuja riittää niistä reissumme ajan. Lähdemme kuvaamaan.

Ystävänsä orava tähtäimessä
Ystävänsä orava tähtäimessä

Ari haluaa valokuvata valkovuokkoja, niiden lehtiä löytyy takuuvarmasta paikasta, mutta kukkiminen on vielä edessäpäin. Palaamme Kasvitieteellisen puutarhan alueelle ja sieltähän niitä löytyy, kuten sinivuokkoja ja muita aikaisia puutarhakasveja, krookuksia, nupuillaan olevia narsisseja, kevätkelloja, posliinihyasintteja ja scilloja. Mutta ystävänsä orava pääseekin ensimmäiseksi kuvattavaksi ja hyvin se poseeraakin.

Mikä poseeraus!
Mikä poseeraus!

Hauskaa on verrata minun kuvausyrityksiäni tämän kokeneen luontokuvaajan otoksiin. Tässä blogissa Arin ottamat kuvat on hänen nimellään merkittyjä (muutaman kuvan hän otti myös minun kamerallani, niitä ei ole erikseen merkitty). Itse käytän aika normaalia digikameraa, jossa on kyllä mahdollisuudet järjestelmäkameran toimintoihin. Tällä reissulla kuvaan pelkällä automaatilla ja automaattisella kuvantarkentajalla. Keskityn pysymään kuvaajan/kuvattavani kantapäillä pysymiseen ja ottamaan dokumentaarisia kuvia reissustamme, samalla koittaen välillä kirjata ylös muistisanoja kirjallista osuutta varten.

Makrokuvaamista
Makrokuvaamista
Kuva kertokoon
Kuva kertokoon

Ari kehottaa tarkkailemaan ja huomioimaan ympäristöä varpaista taivaisiin, sillä hän kuvaa sekä lintuja sekä muita eläimiä että kasveja. Opetus numero kaksi: tarkkaile ja havainnoi jatkuvasti. Linnuista saan kuulla Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan läheisyydessä oleilevan mm. kanahaukan, sinitiaisen, pikkutikan, kyyhkyn, viherpeipon, tiklin, punavarpusen, isokoskelon jne. Tikli on talvehtinut ihan kasvihuoneiden läheisyydessä olevissa havupuissa, västäräkin Ari on nähnyt edeltävänä päivänä ja se olisi yksi hyvä valokuvauskohde myös tälle päivälle.

Siellä on varpunen katolla ja putkessa pesä
Siellä on varpunen katolla ja putkessa pesä

 

Lintuja puussa
Lintu puussa

Minulle tuottaa kyllä vaikeuksia tehdä nopeita havaintoja, varsinkaan näköhavaintoja, kuulen kyllä monenlaista sirkutusta, sirinää ja säpätystä ympärilläni, mutta niiden aiheuttajien näkeminen ei olekaan niin helppoa. Kaikkeen tietenkin harjaantuu. Ari kertoo koululaisjoukosta, joka oli ollut retkellä kasvitarhassa ja joilta hän oli kysynyt ”näittekö linnunpesän juuri paikassa, jonka ohi kuljitte ?”. No, ei tietenkään, mutta olipa ollut koululaisille elämys löytää hänen opastuksellaan sellainen.

Keltainen väri on kuulemma hankala voimakkaassa valossa. Tässä tosi onnistuneesti kuitenkin.

Nyt tärppää! Sepelkyyhky polulla mukeltaen suussaan risua. Hauskan näköistä touhua. Ja katsokaapa kuvat!

Sepelkyyhkyn kuvausta
Sepelkyyhkyn kuvausta
Pesärisun mukellusta
Pesärisun mukellusta
Ihana pullukka

 

Lähemmäksi kuvattavaa
Lähemmäksi kuvattavaa
Valkovuokko
Valoa ja varjoa

Japanilaistyylisen puutarhan lähistöllä kuvaamme sinivuokkoja. Ari kehottaa ottamaan kamerani kääntyvän näytön käyttöön ja asettumaan kontalleen kuvauskohteeni vuoksi, jotta saan kamerani lähemmäksi sitä ja saan paremman kuvakulman. No, nyt alkaakin onnistumaan. Eli neuvo numero kolme: kumarra (kumarru) kuvattavasi edessä, ryömi, makaa maassa, rämmi pusikossa, mene polvillesi!

Sinivuokot
Sinivuokot

 

Näistä sinivuokkokuvista yksi oli Arin kuvaama minun kamerallani, loput harjoittelijan otoksia.

Muitakin oli liikkeellä

Ruissalon puutarha-alueella oli paljon muitakin aamupäivän aikaan liikkeellä.

Japanilaistyylisessä puutarhan osassa
Japanilaistyylisessä puutarhan osassa
Heijastumia
Heijastumia
Rautatieomenapuu

Japanilaistyylinen puutarha lampineen miellyttää minun silmääni. Rautatieomenapuu kaartuu oksineen kauniisti lammen rannalla. Punarinta kuulemma on näillä main nähtävissä. Jatkuva lintujen laulu kuuluu edelleen ympärillä.

Saavumme kasvitieteellisen puutarhan takamaille ja niityille. Täällä Ari on viime kesänä nähnyt luonnon villejä puolia. Varpushaukka oli saalistanut västäräkkiparan. Se oli tapahtunut niin nopeasti ja äänettömästi, että valokuva tapauksesta oli vain tärähtänyt suttukuva. Emme muuten näe tänään yhtään västäräkkiä.

Valkovuokkoja
Valkovuokkoja

Olemme kulkeneet puutarhassa jo noin tunnin verran. Ari lähtee hakemaan eväitään autosta. Kuvailen hieman sillä aikaa, valkovuokkorypäs näyttää jo joltain kuvattunakin. Sitä varten jouduin hieman nostamaan suoja-aitaverkkoa, jolla pidetään kurissa pupujen ja kauriiden vahingontekoja sekä menemään polvilleni. Edistystä, hyvä!

Taas löytyi jotain kuvattavaa
Taas löytyi jotain kuvattavaa

Lähdemme takaisin takaniityille. Siellä on puro ja muutamia lampia. Rantakäärme olisi mahdollista saada näkyviin. Menen liian innokkaasti lammen rannalle, ehtiköhän ne pelästyä. Neljäs oppi: lähesty varovasti eläimiä ja heidän oleskelupaikkojaan. Västäräkkiä ei näy eikä rantakäärmeitä. Edellisenä päivänä Ari on nähnyt perhosen, mutta nyt emme vielä yhtään tänään.

Lammen ympärillä on useita valkoposkihanhipariskuntia. Niillä tuntuu olevan kiistaa keskenään. Yhtä pariskuntaa ajetaan toiselta rannalta toiselle. Mikähän niissä ärsyttää muita.

Valkoposkihanhipariskunta
Valkoposkihanhipariskunta
Arin versio pariskunnasta
Arin versio pariskunnasta
Olet todella kaunis

 

Jäämme lammenrannan penkille kahvittelemaan. Kahvi maistuu hyvältä ulkona.  Alueella liikkuu ihan selvästi muitakin ammattilais/puoliammattilaiskuvaajia. ”Kamerasta sen tunnistaa, ketkä niitä ovat”, tuumaa luontokuvaaja. Pitkät objektiivit paljastavat.

Evästauolla
Evästauolla
Sammakkolammen rannalla kuvataan

Kahvittelutuokion jälkeen jatkamme vielä sammakkolammelle. Siellä niitä on ja kutua myös sekä valokuvaajia. Ei ihme. Alan jo ymmärtämään tätä intohimoa ja kun olen jo nähnyt lopputulokset/valokuvat, ymmärrän vielä paremmin. Tosin kuvaajat keskustelevat keskenään, mikä se oikein on, että näitä samoja asioita, samoja paikkoja, samoja kuvattavia jaksaa ja viitsii tulla kuvaamaan vuodesta toiseen. Eikö jo kyllästyttäisi? Yksi toteamus on, että samalla saa olla ulkona ja saa liikuntaa. Totta.

Sammakkokuvausta
Sammakkokuvausta
Vasemmassa laidassa se on - sammakko
Vasemmassa laidassa se on – sammakko kutuineen

 

Nämä ovat minun!
”Nämä ovat minun!”, tuntuu sammakko tuumaavan

Taas harjoitellaan minun kameralla kuvaamista. Eron huomaa siitä, että lähikuvat eivät onnistu ilman makro-objektiivia. Samoin automaattinen tarkennus heittää välillä väärään paikkaan. Alla olevat 2 kuvaa minun kameralla otettuja.

Ja minun edelleenkin

 

Tässä ovat Herra Huunonen ja Tarja Mäki
Tässä ovat Herra Huunonen ja Tarja Mäki

Paras kuva jää ottamatta tänään – minulta. Se, kun kolme intohimoista luontovalokuvaajaa on rähmällään maassa pahaisen ojan reunamilla kuvaamassa pitkillä töröillään ”sammakon silmäripsiä” (Arin sanonta). Minun kamerastani loppui akku juuri ennen tätä hetkeä, enkä vielä siinä vaiheessa ehtinyt ottamaan kännykkääni esille. Opetus numero viisi: lataa kamerasi ennen pitkää kuvausreissua ja hanki vara-akku ja ota se mukaan, ladattuna.

Kolmas kuvaaja ennätti jo tämän ojan partaalta pois
Kolmas kuvaaja ennätti jo tämän ojan partaalta pois

Ojanpohjan kuvausten satoa.

237800556 (800x533)

Täytyy kyllä ihmetellä, että sammakkokin voi olla noin kaunis!

Kun saamme tarpeeksi kuvia sammakoista, lähdemme vähitellen kävelemään takaisin parkkipaikalle. Matkalla saan nähdä tammessa isokoskelolle sopivan pesäkolon. Pikku jalopuumetsikössä on myös pönttö isolla suuaukolla, jollekin toiselle vesilinnulle. Näillä main on kuulemma kuvattu viime kesänä Mika Kaurismäen elokuvaa The Girl King eli Tyttökuningas. Oli tuotu kuulemma oikein lunta/tekolunta paikalle talvisen maiseman aikaansaamiseksi.

Hyvä pesäkolo isokoskelolle
Hyvä pesäkolo isokoskelolle

Olemme viettäneet rauhallisen kuvausreissun ja kotiin ajellessani olen todella vaikuttunut kokemastani. Miten osaan kertoa tästä kokemuksesta niin, että välittyy hyvä tunnelmani. Se mitä en osaa, saa kuvat kertoa puolestani. Intohimoinen luontokuvaajani osoittautui rauhalliseksi mieheksi, joka ei tyrkytä oppeja ja neuvoja vaan tekee sen hienovaraisesti. Hänen silmänsä on kehittynyt huomaamaan, mitä kannattaa kuvata, mitä ei. Hänen havainnointikykynsä on erittäin hyvä luonnossa liikuttaessa. Luontokuvausta hän on tehnyt tosissaan noin viimeiset viisi vuotta. Jo kahdeksankymmentäluvulla hän oli aiheesta kiinnostunut, mutta sen aikaisella tekniikalla tulokset eivät olleet nykyisen veroisia.

Canon sivusta

 

Canon takaa
Canon takaa
Olympus
Olympus

Intohimoisen luontokuvaajan tärkeimmät työkalut: Canon EOS 7D Mark II + Canon EF 100-400mm f/4.5-5.6L IS II USM lintukuvaukseen sekä Olympus OM-D E-M5 + M.Zuiko 12-50mm f/3.5-6.3 EZ ED makroiluun ja maisemakuvaukseen.

Kuvausreissun aikana Ari otti yhteensä 162 kuvaa, joista hän kelpuutti säilytettäväksi 23 valokuvaa. Onnistumisprosentti siis n. 14%. Kävelymatkaa tuli yhteensä 3,6 km ja aktiivista liikunta-aikaa 51 min hänen ilmoituksensa mukaan. Käy kyllä päivittäiseksi liikunnaksi, lisänä kyykistelyä ja kameroiden kantamista.

Ari kertoo kuvaamisestaan seuraavassa omin sanoin:  ”Itse käytän kuvatessa aukkona f8-10, jolloin saan parhaiten näkymään yksityiskohtia kohteesta. Ongelmaksi tulee se, että tuolloin taustasta ei tule “sumeaa” ja nättiä, vaan karkeaa eikä siis kovinkaan hienoa. Isolla aukolla tarkennus ei aina osu nappiin, joten haluan myös välttää tämän ja siksi siis teleobjektiivilla käytän usein aukkoa 8-10. Makrokuvauksessa käytän pientä aukkoa kuten 11-14, mutta on muistettava, että noin pienet aukot vaativat hyvän valaistuksen tai suuren ISO-arvon ja mitä suurempi ISO, sitä enemmän kohinaa joka vähentää terävyyttä. (pieni aukkonumero = iso aukko ja päinvastoin eli esimerkiksi f2.8 on iso aukko johon vain paremmat/kalliimmat objektiivit kykenevät.) Eli käytettävät arvot manuaalikuvauksessa riippuvat aina valaistuksesta, ja siitä mitä kuvataan ja mitä kuvassa halutaan korostaa. Kuvat otan RAW-tiedostomuotoisina ja valmistan ne Lightroom-sovelluksella jpg-tiedostoiksi, jolloin niitä voi katsoa nettiselaimilla ja kuvankatseluohjelmilla.”

Siinä hyvät ohjeet, avautuu, jos on vähänkin harrastanut valokuvaamista järjestelmäkameralla. Ja jos ei ole, kannattaa nyt aloittaa. Valokuvaaminen on taito- ja tietolaji, kuin mikä tahansa muukin osaaminen ja harrastus. Siihen oppii vain tekemällä työtä oppimisen teen. Hyvä opas, opaskirja, kurssi tai itseopiskellen pääsee alkuun. Ja yksi tärkeä kaikessa onnistuneessa tekemisessä, täytyy olla intohimo siihen!

Ari Mäkinen kuvasivusto

FB: http://www.facebook.com/AriMakinenPhotography

Arin valokuvista voi vaikuttua lisää hänen omilla nettisivuillaan sekä Facebookissa. Kiitos Ari hienosta kuvausreissusta, opeista ja valokuvista tähän blogiin!

Kommentoi