Metsässä sielunmaisema

BLOGIT | Metsässä sielunmaisema

Erilainen sieniretki

Syksyllä mennään sienestämään, niin kuin aina muinakin syksyinä, niin myös tänä syksynä. Retki oli kuitenkin hieman erilainen. Suunnitelmissa oli myös ottaa mukavia kuvia sienistä ja ruskamaisemista. Niin, ja menikö ne vähän pilalle? Ylivalottui ja löytyikö kuvista edes sieniä, löytyi ja ei löytynyt. Löytyikö ruskaisia maisemia, löytyi kyllä, mutta ei kuvat niin onnistuneita olleet. Eli jotenkin nyt moni asia meni hieman pieleen, kuten kohta havaitset, jos jatkat lukemista.

Sienten perässä sai kävellä laajalla alueella, että jotain löysi sangon pohjalle. ”Kuivaa, liian kuivaa, liian varvikkoista, ei ole kuusia eikä rahkasammalta”, kuulin marisevani ja valittavani ääneen vähän väliä. Poimimattomia mustikoita oli valtavasti, todella sääli. Lopulta löytyi lähes suomaisen märkä paikka, jossa rahkasammal oli kosteaa ja kuusiakin löytyi ja lopulta niitä odotettuja suppilovahveroita.

Suppilovahvero on taitava piiloutuja. Löydätkö tästä niitä? Tämän takia kuva onkin pielessä – tarkensin väärään kohtaan.

 

Suppilovahveroita saimme puhdistettuina noin puoli sangollista, jokunen kantarelli ja yksi herkkutatti, leppärouskuja ja karvarouskuja muutamia. Vielä on liian kuivaa, sateita ei ole ollut riittävästi. Suppiloita löytynee parhaiten suomaisesta maastosta tällä hetkellä tai sieltä paremmin, missä on sadellut enemmän. Suppilovahverot laitoin kuivumaan uunipelleille leivinpaperin päälle saunan jälkilöylyihin. Saas nähdä mitä löydän aamulla lauteilta.

Karvarousku

Olin siis hieman pettynyt sienireissuuni, tosin kermainen kantarelli-tattikastike perunoiden ja pihvien kanssa maistui hyvältä. Ai niin, unohdin kertoa, mitä metsässä kulkiessani kohtasin. Tietenkin siellä oli hirvikärpäsiä ja meikäläisen paksu hiuspöheikköhän niitä oikein imee itseensä. Seuraavalle metsäreissulle varustaudun vanhoista sukkahousuista tehdyllä hupulla, jonka laitan hiusteni, niskan ja kaulani suojaksi lippalakin alle. Tiheällä kammallakaan en meinannut saada kaikkia kutittavia kiemurtelijoita päästäni pois.

Mitä muuta…? No, tietenkin sen, mitä ei koskaan ikinä haluaisi metsässä nähdä – käärmeen (kyy). Osutte varmasti oikeaan, jos pyydän teitä arvaamaan, kumpi perääntyi paikalta nopeammin, minä vai käärme. Sen etenemissuunta oli minusta poispäin ja kahdella seuraavalla askeleella olisin ollut sen rinnalla. Käärme oli havaitsemishetkellä liikkumatta, joten arvata voi, että se ehkä valmistautui puolustushyökkäykseen. Nopea perääntymiseni oli todennäköisesti meille molemmille turvallisinta :).

Säikähdykseltäni en tietenkään kyennyt edes ajattelemaan, että siitä saisi hyvän valokuvan ja kun kamera oli repussa, ei sitä olisi saanut sieltä kovin nopeasti uloskaan. Huusin vaan kaverilleni, hädissäni loikkiessani kauemmaksi pelottavasta kohteesta, että ”Siellä on käärme, älä mene sinne!”. No, kaveri ei tietenkään lopulta uskonut, että siellä mitään käärmettä edes oli ollut.

Sillan varjossa pihlajanmarjat
Sillan varjossa pihlajanmarjat

Lokakuu tietää yleensä kaunista ruskaväristystä pari viikkoa, sen jälkeen tuulia, sateita ja lopulta lehdettömät puut. Sopii minulle, nautin ruskasta ja nautin siitä, kun pihalla vihreitä ovat vain havupuut ja puhdas haravoitu nurmikko.

Mitä mietin syksyisen sienireissuni jälkeen. Pitää nyt ainakin mennä myöhemmin uudestaan, vaikka kahden viikon kuluttua. Nyt voi rauhassa levätä, kesä on ollut täyteinen, touhukas. Nyt voi unohtaa marjat, ne on säilötty – sienet odottavat myöhemmin. Aion ottaa rennommin, rauhoittua.

Meitä suomalaisia on raskautettu monilla mieltä kuohuttavilla asioilla viime aikoina: turvapaikanhakijat ja miten heihin suhtautuisi, hallituksen leikkausesitykset ja mistä leikataan ja miten paljon, yleinen hankala taloudellinen tilanne ja levottomuudet ympäri maailman. Media ja some ovat ähkäyttäneet meidät uutis- ja mielipidetulvillaan kyseisistä asioista. Ihminen väsyy pitkäaikaiseen turhautumiseen, mielenliikutukseen, kiihdyttäviin asioihin.  Aivot ja mieli kaipaavat lopulta lepoa, rentoutumista.

Kaislat ovat ihmisen korkuisia, pitkän ihmisen

Jos nyt menet metsään, mene rentoutuaksesi, älä suuren sienisaaliin toivossa. Mene vaikka vain kävelemään ja juomaan termospullosta kahvit ja syömään eväät. Unohda kuormittavat asiat hetkeksi, etsi rauhaa, kuuntele metsän hiljaisuutta. Hengitä tuoksuja ja ime uutta voimaa.

Rauhoittavaa metsäretkeä!

Kommentoi