Lipitär polulla Jukolaan

BLOGIT | Lipitär polulla Jukolaan

Kisamatka Nousiaisiin

Viime torstaina Nousiaisissa järjestettiin Lounais-Suomen Partiopiirin omat suunnistusmestaruuskilpailut. Lähdin kisamatkalle yhdessä partioystäväni kanssa jo ennen neljää aurinkoisena ja kuumana torstai-iltapäivänä. Ajattelimme pääväylän Nousiaisiin olevan aivan tukossa siihen aikaan iltapäivästä, joten päätimme että kiertelemme pitkin pikkuteitä päämääräämme. Loppujen lopuksi valitsemaamme reittiin meni paljon kauemmin aikaa kuin olimme odottaneet, sillä päädyimme omituisille kärrypoluille ja muille metsäteille ajelemaan. Matka oli silti kyllä mielenkiintoinen ja mukava maaseutuajelu, eikä kello neljän ruuhkasta ollut tietoakaan!

Lähimmältä huoltoasemalta oli opastus rastilipuin syrjäiselle kisapaikalle. Valitettavasti osallistujia kisoihin oli melko vähän, joissakin sarjoissa oli vain yksi osallistuja. Minun sarjassani, naiset D17-18, oli vain kaksi osallistujaa. Toisen tiesinkin partion kautta hyväksi suunnistajaksi, toinen olin minä itse. Koska kyseessä ei ollut maailman vakavin kisa (ainakaan itselleni) ja oletin jo alunperinkin että olen hitaampi, otin kisataivoitteekseni että en eksyisi kertaakaan, vaan löytäisin suoraan rasteille.

Metsään lähdettiin kauniissa ja lämpimässä kevätsäässä omaan tahtiin. Aluksi fiilis oli hieman jännittynyt, sillä en ollut pitkään aikaan suunnistanut yksin enkä varsinkaan yhtä metsäisissä maisemissa. Useimmat suunnistusharjoitukseni ovat jääneet lähiöiden kaupunkimetsiin, mutta nyt oli kyseessä ihan aito metsä. Jännityksen jälkeen totesin saavani suunnistaa rauhassa; kovin montaa kertaa en nähnyt muita suunnistajia. Se oli hienoa; en voinut ”pummata” eli seurata ketään muuta oikeille rasteille, vaan tein kaiken työn aivan itse. Toisaalta se oli myös hieman pelottavaa, koska jos olisin oikeasti eksynyt tai loukkaantunut, ei keneltäkään olisi voinut pyytää apua. Vainoharhaisesti kuuntelin myös jokaista rasahdusta ja olin aivan varma että törmään susilaumaan metsässä. Oikeasti aihetta pelkoon tuskin oli.

Maasto oli metsässä ihan mukavan haastavaa. Oli mukavan kokoisia nousuja ja jyrkimmät jyrkänteet pystyi kiertämään jos niin halusi. Välillä oli selkeämpää polkua ja välillä hieman haastavampaa maastoa. Jotkin kohdat tuntuivat jopa vaarallisen liukkailta ja vähän märkääkin oli, mutta onneksi itselläni ei ollut aikatavoitteita, joten lähinnä hieman hölkkäilin ja kävelin reippaasti radan läpi. En myöskään kuullut, että kukaan olisi radoilla loukannut itseään naarmuja lukuunottamatta, vaikka muutkin olivat ajatelleet maaston olevan paikoin vähän vaaraksi terveydelleen.

Olin omaan suoritukseeni tyytyväinen. Pääsin tavoitteeseeni, sillä löysin kaikille rasteille suoraan ihan itse. Kerran menin hieman ohi rastista ja tavallaan hukkasin itseni hetkeksi, mutta kyse oli noin 150 metristä, joten en pitänyt asiaa kovin pahana. Matkaksi tuli noin 2,9 kilometriä, jonka kuljin tunnissa ja 26 minuutissa. Olin hidas ja turhauduinkin omaan huonokuntoisuuteeni, mutta asiaa ehtii vielä korjailla hieman! Peruskuntoani yritän pitää yllä pyöräilemällä joka päivä kouluun ja takaisin (yhteensä 16 kilometriä) sekä satunnaisilla kävelylenkeillä. Juoksukuntoa on vielä kolme viikkoa aikaa nostaa!

Totesin, että oli hyödyllistä käydä Intersportin Jukolakoulu. Vaikka Jukolakoulussa tuntuikin, että osaa jo siellä käydyt asiat, niin perusteellisen opetuksen jälkeen oli paljon varmempi olo lähteä metsään, tiesin missä menin ja löysin suoraan rasteille! Myös reitin valintani oli paljon sujuvampaa kuin ennen.

Kaikkien matka ei ollut yhtä sujuva. Yhdeksän aikaan illalla huomasimme yhden enää olevan metsässä ja totesimme hänen olleen siellä jo aika kauan. Kisapaikalla olevat jakaantuivat metsiin huhuilemaan ja etsimään kadonnutta. Itse ajattelin kaikkia kauheita asioita mitä eksyneelle olisi voinut tapahtua. Etsintähälytys oli kuitenkin väärä, sillä noin viisi minuuttia etsinnän alkamisen jälkeen saimme kaikki soiton, että eksynyt ei enää ollutkaan eksynyt, vaan saapui itse juuri maaliin ja sai vielä suorituksen ajastaan. Oli jännittävää hetken ajatella ihan tosissaan että etsii myöhään yöhön eksynyttä metsästä, mutta onneksi siihen ei kuitenkaan ollut tarvetta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ihanaa kesän alkua kaikille!

Kommentoi