Liikunta

LIIKUNTA | Elena Kurki, Annamari Nurminen |

Lapsena laiska liikkuja saattaa innostua liikunnasta myöhemmin

Tutkijat kannustavat kouluja ja urheiluseuroja huomiomaan myös ne lapset ja nuoret, jotka eivät halua kilpailla.

Aiemmin on uskottu, että lapsuuden liikuntaharrastus edesauttaa liikunnan aktiivista harrastamista myös aikuisena. Samoin on uskottu, että lapsena vähän liikuntaa harrastavat eivät aikuisenakaan innostu liikunnasta. Tuore tutkimus osoittaa, että lapsuuden liikuntatottumukset eivät välttämättä määrittele myöhemmän elämän kiinnostusta liikuntaa kohtaan.

Vähäinen liikkuminen on vain pienelle osalle ihmisistä pysyvää. Tutkimuksessa vuonna 2003 vähän liikkuneista lapsista ainoastaan viidennes harrasti edelleen vähän liikuntaa kymmenen vuotta myöhemmin, kun taas ryhmästä kolmannes harrasti liikuntaa aktiivisesti.

”Ei pitäisi aina mennä niiden taitavien ehdoilla.”

Tutkimukseen vastanneiden vähän liikkuvien mukaan koululiikunta ja urheiluseurat ovat usein vähentäneet liikkumisintoa.

Liikuntakasvatuksen professori Pasi Koski, yksi tutkimuksen tekijöistä, sanoo kilpailun aina olleen tärkeä osa liikuntaa. Hän sanoo, että liikunnasta pitäisi kilpailun sijaan löytää iloa ja merkityksiä.

Vähän liikkuvilla on usein huonoja liikuntakokemuksia, joita taitoja mittaava urheilu ei ainakaan paranna.
– Negatiiviset kokemukset [koululiikunnassa] jätetään usein huomioimatta. Ei pitäisi aina mennä niiden taitavien ehdoilla, sanoo yliopistotutkija Markku Vanttaja, joka oli mukana tutkimusryhmässä.

Vanhempien rooli on oleellinen liikuntakiinnostuksen lisäämisessä.

Tutkijoiden mukaan kouluissa ja urheiluseuroissa pitäisi entistä enemmän ottaa huomioon lapset ja nuoret, joita kilpaileminen ja suoritusten vertailu eivät houkuttele.

Vanhempien rooli on oleellinen liikuntakiinnostuksen lisäämisessä. Perheen ei tarvitse olla urheilullinen, jotta lapsi innostuisi liikkumaan. Jo vanhempien henkinen tuki auttaa.

Myös ystävien aktiivinen elämäntapa saattaa herättää kiinnostuksen liikuntaan.

Tutkimuksen tulokset selviävät Markku Vanttajan, Juhani Tähtisen, Tuomas Zacheuksen ja Pasi Kosken kirjoittamasta kirjasta Liikkumattomuuden jäljillä. Pitkäaikaistutkimus vähän liikuntaa harrastavien nuorten liikuntasuhteesta ja liikunta-aktiivisuudesta muutoksista.

”Sopivasti haastetta, mutta ilman kilpailemista”

Puuskutukset ja punaiset posket todistavat, että Turun Raunistulassa sijaitsevassa Reebok CrossFit -salissa rehkitään tosissaan. Vajaat 20 nuorta keskittyy tempauksiin, voimapallon heittämiseen ja snatcheihin.

Kaksi ohjaajaa pitää huolen siitä, että tekniikka on oikeanlainen.
– Meillä on nuoria, jotka ovat aiemmin harrastaneet kilpaurheilua, ja heillä saattaa olla ennestään erilaisia rasitusvammoja. Siksi korostamme sitä, että liikkeet tehdään oikein, selittää ohjaaja Saara Laaksonen.

Toiseksi tärkeäksi ohjenuoraksi hän nostaa sen, että lapsia ja nuoria ei laiteta kilpailemaan keskenään, eikä heidän suorituksiaan vertailla.
– Ryhmässä saattaa olla nuoria, jotka ovat harrastaneet jo pidempään ja lisäksi heitä, jotka ovat vasta aloittaneet. Nuoret huomaavat itsekin nopeasti, ettei vertailu ole järkevää. Jokainen saa tehdä omaan tahtiinsa, Laaksonen kertoo.

Jo useamman vuoden harrastaneet Ellen Salmilehto ja Saara Saleva kertovat pitävänsä crossfitissä juuri siitä, että siinä ei tarvitse kisata paremmuudesta. Ellen on harrastanut aiemmin joukkue- ja telinevoimistelua, Saara puolestaan on kilpaillut yleisurheilussa.
– Tässä lajissa on sopivasti haastetta, mutta ilman kilpailemista, Saara painottaa.

Kommentoi