Liikunta

LIIKUNTA | Anu Välilä |

Haaste: Sata tapaa liikkua

Kolme vuotta sitten Eija Ahokas oli niin sairas, ettei hän pystynyt harrastamaan liikuntaa juuri lainkaan. Se oli kova paikka yksitoista Suomen mestaruuttakin ringetessä voittaneelle ikiliikkujalle. Kun olo koheni, Ahokas haastoi itsensä liikkumaan sadalla eri tavalla.

Vuoden alussa naantalilaisella Eija Ahokkaalla, 52, oli tavoite. Hän kokeilisi vuoden aikana sataa erilaista tapaa liikkua.

Se tarkoittaisi kahta noin tunnin mittaista liikuntasuoritusta viikossa. Koko ikänsä paljon liikkuneelle naiselle, joka on saavuttanut muun muassa yksitoista Suomen mestaruutta ringetessä, tavoite tuntui realistiselta.

Takana oli kuitenkin vaikea sairastelujakso, mikä oli pakottanut Ahokkaan lopettamaan liikunnan lähes kokonaan. Stoppi tuli kolme vuotta sitten, kun Ahokkaan terveys petti.

Pienen ajan sisällä hänellä todettiin välilevyn pullistuma, selkärankareuma, sydänvika ja borrelioosi. Lisäksi hänen olkapäänsä leikattiin ja yksi sormikin katkesi.

Ahokas kulki kävelysauvoilla ja käsi kantositeessä. Välillä mielessä kävi kysymys, eikö sairastelu lopu ikinä, tähänkö loppui liikkuminen?
– Olin tosi sairas ja liikunta jäi lähes kokonaan. Viime joulukuussa olo oli parempi, mutta lonkkien kanssa oli ongelmia. Kysyin lääkäriltä, mitä lajia voisin harrastaa. Lääkäri sanoi, että kokeile jotain muuta liikuntaa kuin juoksua.

”Olen päässyt tutustumaan moneen lajiin ystävieni avulla.”

Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kynnyksellä Ahokas sai idean: hän kokeilisi sata ”jotain muuta liikuntaa”.
– En olisi varmaankaan ryhtynyt tähän ilman Suomi 100 -vuotta. En ole superisänmaallinen, mutta isäni oli Karjalan evakko ja äitini on lähtenyt evakkoon Lapin sodasta, joten osaan antaa arvoa itsenäisyydelle. Tämä on minun tapani juhlistaa Suomen itsenäisyyden juhlavuotta.

Ahokas asetti tavoitteekseen harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Lajien valinnassa ehtona oli, että niiden pitää kestää noin tunnin eikä suorittaminen edellytä jäsenyyden maksamista. Laji ei saanut myöskään olla extremeä, jossa voi loukkaantua.

Ahokas päätti tarttua haasteeseen yksin. Aluksi hän mietti, että harrastaminen olisi kivempaa yhdessä ystävien kanssa, mutta aikataulujen yhteensovittaminen olisi ollut liian haastavaa.

Ystävät ja perhe ovat olleet kuitenkin isossa roolissa. Aviomies on ollut mukana golfaamassa, kalastamassa ja keilaamassa. Tyttären kanssa Ahokas kokeili polkuveneilyä Rodoksella.

Joihinkin lajeihin on tarvinnut houkutella kokonainen joukkue ystäviä mukaan.
– Ystävilleni kuuluu iso kiitos. Ilman heitä tämä ei olisi ollut mahdollista. Olen päässyt tutustumaan moneen lajiin ystävieni avulla. Toisaalta esimerkiksi ammunta- ja taistelulajit ovat jääneet kokeilematta, kun minulla ei ole niiden parissa ketään tuttua.

”Ei minua hävetä. Kaikki ovat olleet joskus ensimmäistä kertaa eikä kukaan ole seppä syntyessään.”

Ystävät tuntevat Ahokkaan ”kylähulluna”, joka heittäytyy mielellään uusiin juttuihin. Silti Ahokkaan tempaus on tullut monelle yllätyksenä.
– Laitoin Facebookiin tästä vasta kun olin kokeillut yli 70 lajia. Ideat alkoivat loppua ja kyselin kavereilta apua. Moni sanoi, että olisi ollut kiva lähteä mukaan haasteeseen. Toiset ovat nauraneet, että vähäks olet kylähullu. Olen luonteeltani sellainen, että innostun helposti, ja kun lähden tekemään jotain, teen sen sitten kunnolla.

Osa ystävistä on ihmetellyt, miten Ahokas kehtaa mennä kokeilemaan lajeja, joita ei osaa.
– Ei minua hävetä. Kaikki ovat olleet joskus ensimmäistä kertaa eikä kukaan ole seppä syntyessään. Koskaan ei ole myöskään liian vanha kokeilemaan uusia lajeja. Ikä tekee varmasti tehtävänsä, sillä nuorempana tuskin olisin lähtenyt toteuttamaan tällaista.

- Otamme kavereiden kanssa sata erilaista Suomi 100 –pipokuvaa, ja siksi pipo on mukana tässäkin haasteessa. Onpahan sitten vanhana jotain mitä muistella, Eija Ahokas nauraa.
– Otamme kavereiden kanssa sata erilaista Suomi 100 –pipokuvaa, ja siksi pipo on mukana tässäkin haasteessa. Onpahan sitten vanhana jotain mitä muistella, Eija Ahokas nauraa.

Ahokas aloitti tammikuussa itselleen tutustua lajista eli ringetestä. Sen jälkeen liikuntasuorituksia on kertynyt niin hyötyliikunnasta, ryhmäliikuntatunneilta kuin Ahokkaalle ennestään täysin tuntemattomista lajeista.

Hän on kokeillut muun muassa villasukkajumppaa, kengurukenkäjuoksua, polkupyörätaidesuunnistusta, allaslavista, geokätköilyä ja cheerleadingia.

Sata liikuntasuoritusta tuli täyteen syyskuun 12. päivänä. Ahokas mietti pitkään mikä voisi olla sopivan suomalainen laji sadanneksi lajiksi, kun painikorttikin oli jo käytetty.
– Ystäväni vinkkasi suopotkupallon, ja mikä olisikaan kansallisempi laji. Sain ringeten VG-62-edustusjoukkueen naiset mukaani pelaamaan kaverini suolle Maskuun. Se oli älyttömän hauskaa, mutta myös raskasta.

Vaikka tavoite täyttyi jo syyskuussa, Ahokas on päättänyt jatkaa kokeilua vuoden loppuun asti. Tarkoitus on kokeilla vielä ainakin jääkiekkoa, salibandya, hyppynaruhyppelyä ja basketball fitiä.
– Odotan itsekin jännityksellä, mitä kaikkea kivaa loppuvuosi tuo tullessaan. Mitä pidemmälle vuosi etenee sitä haastavampaa on löytää uusia lajeja.

” Haastavin kokemus on ollut ratsastus. Olisin jo nuorena tyttönä halunnut ratsastaa, mutta pelkäsin liikaa hevosia.”

Yhdeksään kuukauteen on mahtunut runsaasti mieleenpainuvia hetkiä: suppailua ja snorklausta Thaimaan upeissa maisemissa, polkuveneilyä tyttären kanssa Rodoksella ja skoottausta 6-vuotiaan kummitytön kanssa Super Parkissa.

Makeimmat naurut Ahokas sai Kaiturin tilalla, kun lammas pissasi Ahokkaan jumppamatolle kesken lammasjoogan.
– Tämän vuoden tulen muistamaan aina. Tähän vuoteen on mahtunut paljon hienoja hetkiä, positiivisia kokemuksia ja itsensä voittamista. Haastavin kokemus on ollut ratsastus. Olisin jo nuorena tyttönä halunnut ratsastaa, mutta pelkäsin liikaa hevosia. Tuli ihan voittajafiilis, kun uskalsin nousta hevosen selkään.

”Liikunnasta tulee aina hyvä fiilis, mutta itsensä voittamisesta tulee entistä parempi olo.”

Ahokas on myös huomannut, ettei koskaan pitäisi sanoa ”ei koskaan”. Hän oli aiemmin ajatellut, ettei koskaan pelaisi golfia, mutta kun ystävä järjesti kaveriporukalle mahdollisuuden päästä pelaamaan, Ahokas huomasikin pitävänsä lajista.
– Myöskään hidastempoiset lajit eivät ole koskaan kiinnostaneet minua, mutta kokeilun myötä olen huomannut, että esimerkiksi jooga ja pilates ovat todella kivoja ja haastaviakin lajeja.

Itsensä haastaminen on Ahokkaan mukaan antanut paljon.
– Olen miettinyt, että enemmänkin kannattaisi haastaa itseään. Liikunnasta tulee aina hyvä fiilis, mutta itsensä voittamisesta tulee entistä parempi olo.

Ahokas harrastaa liikuntaa 4–6 kertaa viikossa. Haastelajien lisäksi liikkumista kertyy ryhmäliikuntatunneilta, kuntosalilta ja pyöräilystä. Suurin osa haastelajeista jää pelkäksi kokeiluksi, mutta jotain Ahokas aikoo jatkaa tulevaisuudessakin.
– Kengurukenkäjuoksu oli tosi kivaa ja tehokasta. Sitä aion jatkaa, ostin jo kengätkin, Ahokas kertoo.

Eijan top 10 lajit

  1. Ringette
  2. Suopotkupallo
  3. Ratsastus
  4. Crossnature
  5. Cheerleading & cheertanssi
  6. Lammasjooga
  7. Kangoo jumps
  8. Golf
  9. Suppailu
  10. Sulkapallo

Kommentoi