Kuvasta voimaa!

BLOGIT | Kuvasta voimaa!

Hiljaisuus. Keskity. Kamera.

Liian usein päivät täyttyvät kiireestä, säntäilystä paikasta toiseen, tekemättömistä töistä ja tuntien niukkuudesta. Tuntuu, että päivän tunteja saisi olla tuplaten, jotta aika riittäisi.

Kiireessä mieli on kuin levoton apina. Se säntäilee ajatuksesta toiseen ja ennen kuin huomaankaan, olen eksynyt omien ajatusteni sokkeloihin. Olo on levoton, rauhaton.

Meillä jokaisella on elinpäiviä rajallisesti, ja siinä ajassa elämä tulisi elää. Päiviä voi olla enemmän tai vähemmän, mutta siltikin, riittävästi. Onkin lähinnä hämmentävää, että elämä ei riittäisi elämiseen, eivätkä tunnit työntekoon. Elämä on elämän mittainen, ja tässä on kaikki. Mitään muuta meillä ei olekaan kuin oma elämämme, iloineen ja murheineen. Tämän yhden elämän myötä myös monen asian tulisi onnistua, enemmän tai vähemmän. Toisesta kerrasta kun ei ole mitään varmuutta.

Olisiko syytä pysähtyä hetkeksi, miettiä?

Nykyhetki on määritelty noin kolmen sekunnin mittaiseksi. Se on pieni ja ohikiitävä hetki. Kun keskitymme siihen, se on jo ohitse. Mutta toisaalta nykyhetki on myös jatkuvaa ajan virtaa, se ei pysähdy.

On parempi keskittyä hetkeen ja elää hetkessä, kuin murehtia tekemättömiä töitä tai hukattuja mahdollisuuksia. Tälle tielle kun loppua ei ole näkyvissä. Mutta miten länsimainen, kiireinen ihminen voisi sitten asettua elämään hetkessä? Ottamaan siitä kiinni?

Mindfulness on yksi tekniikka, joka tarjoaa tien hiljentymiseen ja rauhoittumiseen. Käytän metodia itsekin terapiassa, ja se tuntuu usein auttavan. Mutta on myös toinenkin tapa: kamera.

Kuvatessa on mahdollisuus pysähtyä siihen kokemukseen, jota myös nimitetään tarkkaavaisuudeksi. Kuvakulmaa ja ympäristöä tarkkaillessa hetki antaa mahdollisuuden laskeutua aikaan ja tilaan. Kameran takaa puhaltava tuuli tuntuu ihoa vasten, ja äänet kantautuvat korviin asti. Oma hengitys nousee tietoisuuteen ja kehon liikkeet tuntuvat.

Parhaimmillaan hetkessä ovat läsnä vain minä ja kamera: se antaa työkalun irrottautua arjen kiireistä ja vaatimuksista. Monet toteavatkin, että etenkin luontokuvaus on kokemus, jossa pääsee lähelle paitsi luontoa, myös omaa sisintään.

Kuvatessa lopputulos ei aina ole tärkeintä vaan prosessi. Se miten katson maailmaan kameran etsimen lävitse, miten se muokkaa minua ja miltä juuri tämä nimenomainen hetki tuntuu. Aina silloin tällöin havahdun huomaamaan kamera kädessä, että hei: elämässä kaikki onkin ihan hyvin. Minun ei tarvitse tulla tämän valmiimmaksi, ja iloon riittää se, että elämä on tässä ja nyt.

Kommentoi