Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Yhdessä runossa koko maailma

”Runous on ansa, mielisairaalassa paljon tilaa. Varokaa! Runonne surettavat teitä, mutta huvittavat meitä… niin kuin psykopaattiset muusat.” Näin esittää tohtori Fromm Eeva-Liisa Mannerin symbolisessa näytelmässä Poltettu oranssi – Balladi sanan ja veren ansoista (Manner, Eeva-Liisa 2003).

Mannerin näytelmän henkilöhahmot ovat runollisia ja he käyttävät runsaasti runollista kieltä vaikuttaakseen ja vakuuttaakseen toinen toisensa. Kiehtovaa on se, kuinka hahmojen erilaiset tavat ilmaista itseään, etsiä ja löytää sanoja sekä värittää tunnetilojaan muuttavat lyyristä dialogia kauniimmaksi, rumemmaksi, ailahtelevaisemmaksi, epäsopivammaksi, julistavammaksi ja niin edelleen. Teos henkii runolle ominaista rytmiä, vaikka sanoja ei kuule.

Sisäinen kieli runoudessa

Kristina Svensson puhuu sisällämme olevasta kielestä, johon ympäristömme meille heijastamat aistikokemukset hahmottuvat sekä kuvina että sanoina (Hattula, Markku & Svensson, Kristina 2009 Sanojen sylissä – Iloa ja itsetuntemusta kirjoittamalla). Sanoilla hahmotamme myös näitä kuvia. Svenssonin mukaan mielemme ratkoo elämän virtaa jatkuvassa sisäisessä puheessa, jossa synnytämme ja muotoilemme ajatuksiamme sanoina tai lauseina.

Runoudessa onkin tärkeää todella pysähtyä sen ääreen. Sanoja on syytä mutustella suussa, sen kieltä pitää kuunnella ja uudelleen kuunnella. Ilmaisuvoima on jossain ikään kuin piilossa, eikä sen teho löydy vain sisältöä muokkaamalla. Mielestäni Mannerin käyttämä kielikuvien varasto on yhtä aikaa voimakas ja sensuelli: ”Syöksyrännit ovat lohikäärmeen muotoiset, räystäissä on peltistä pitsiä. Portaiden kaide on kulunut ja tuoksuu kuin vanhan naisen käsi.” (Manner 2003.)

Poltetun oranssin maailma on epävarma ja kaoottinen, eläväthän henkilöhahmot ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Rauhan ja taistelun kysymykset yhdistyvät tohtorin ja hulluksi epäillyn nahkatehtailijan tyttären Marina Kleinin psykiatrisissa istunnoissa. Mielenrauhan kanssa kamppailu voi olla yhtä sotaa.

Näytelmässä puidaan paitsi yksilön sopeutumista yhteiskuntaan myös yhteiskunnan normien ja sääntöjen hyväksymistä. Onko se, miten yksilö ymmärtää, ja ymmärtääkö hän oikein, ympäröivää todellisuutta eheän mielen mittapuu? Draaman runollinen kieli rikkoo jo lähtökohtaisesti tätä kysymystä.

Lukijan ja lyyrisen minän suhde

Runoudessa korostuu rakenteellista tasoa enemmän lukijan tulkintaan vaikuttava lyyrinen minä. Runo-oppaassa (Parkko, Tommi 2011 Kirjoita runo! – Opas aloittelevalle runoilijalle) lyyrinen minä on nimetty runon ”kapellimestariksi”. Lyyrinen minä antaa runon fiktiivisessä maailmassa toimivalle minälle, sinälle tai hänelle luvan puhua.

Lyyrisestä minästä riippuu runon saamat pienet nyanssit ja vivahteet, jotka saavat runon elämään, ja siten edelleen vaikuttamaan lukijan tulkintamaailmaan: kuka runossa tekee havaintoja, ja kuka organisoi runon rakennetta. Lukija peilaa sanoja aina omaan tulkintamaailmaansa ja siten vasta luettuna runo saa yhdessä lyyrisen minän kanssa ainutkertaisen lukukokemuksen.

Runoa kirjoitettaessa tekstuaalisen maailman rajat ovat kuin reunoja ilman aitoja. Parhaimmillaan runon tuoreus syntyy sekä sen ilmaisun että sisällön sulautuessa toisiinsa. Merkittävän ja kansainvälisesti tunnetun kiinalaisen nykyrunoilijan Bei Daon runo Kukkavihko on vavahduttava näkemys ihmisen osallisuudesta ja osattomuudesta maailmassa – ainutkertaisessa elämässämme:

Minun ja maailman välissä / olet merenlahti, purje / köyden uskolliset päät / olet suihkulähde, tuuli / lapsuuden kimakka huuto

minun ja maailman välissä / olet taulunkehys, ikkuna / niitty tulvillaan luonnonkukkia / olet hengitys, sänky / yö, joka pitää seuraa tähdille

minun ja maailman välissä / olet kalenteri, kompassi / pimeydessä liukuva valonsäde / lyhyt omaelämäkerta, kirjanmerkki / loppuun kirjoitettu esipuhe

minun ja maailman välissä / olet harsoverho, utu / uneeni loistava lamppu / olet bambuhuilu, sanaton laulu / kiveen kaiverrettu suljettu silmäluomi

(Dao, Bei 2013 Puhun peilille kiinaa – Valitut runot).

Kommentoi