Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Vesinukketeatteria Turussa

Vesi elementtinä on miellyttänyt minua aina. Vesinukketeatteriin tutustuin ensimmäisen kerran viime vuonna vieraillessani Vietnamissa. Turun Taideakatemian Aati Saarvan opinnäytetyönä syntynyt Sedna puhaltaa merenjumalan muodossa myyttistä inuiittitarujen inspiroimaa tarinaa raikkaan modernein keinoin.

Merellisenä draamana Sedna toimii erittäin hyvin. Tarina sijoittuu Grönlantiin, jossa rakastuneen pariskunnan mukavan leppoisa elämä saa yllättäen katastrofaalisen käänteen, kun vaimo kuolee merellä salakavalan Sednan voimasta. Mies jää vastasyntyneen tyttövauvan kanssa yksin, seuranaan saarella asustava vanhus, josta muodostuu tuki ja turva kasvavalle pikkutytölle. Eläväinen tyttö kokee, että Sedna myrkyttää heidän elämänsä, koska isän mieli on alati menneessä, menetetyssä vaimossa ja hänen äidissään. Rohkea ja omapäinen tyttö on valmis uhmaamaan merta löytääkseen jälleen isänsä rakkauden ja läsnäolon tähän hetkeen.

Merellisessä draamassa voi katsoja joutua hetkellisesti myrskyn silmään.
Merellisessä draamassa voi katsoja joutua hetkellisesti myrskyn silmään.

Vesinukketeatteriesityksenä tilaa ja rekvisiittaa on osattu hyödyntää Sednassa kekseliäästi. Raakkuva, luullakseni puutarhahanskoista tai vastaavista tehty, korppi kertoo vanhuksen suulla toista tarinaa, joka tavallaan tuo päätarinan vielä lähemmäs katsojaa. Syvältä meren sisuksista nousee Sedna, joka lopulta armahtaa erehtyväisen ja holtittoman ihmissielun.

Vedellä on vahva vaikutus esityksen taianomaisen tunnelman luomisessa. Nuken näkeminen veden alla pysäyttää minut monta kertaa esityksen aikana. Tuijotan hypnotisoituneena, miten nukke ui ja kääntyilee, miten ihmeellisen ihanasti se liikkuu eteenpäin valon heijastaessa sateenkaarivärejään sen ympärillä. Myrsky on mykistävä kohtaus, jossa meren mahtipontista voimaa kasvatetaan nukettajiin asti. Esityksessä myös bongorummut ja huilu toimivat loistavina instrumentteina toistaen menneen elämän rytmejä.

Sednan hieman kaihoisaan ja surumieliseen tarinaan on sisällytetty runsain mitoin huumoria. Se keventää esitystä suuresti, ja tekee kaukaiseen maahan istutetuista nukkehahmoista varsin persoonallisia. Pidän valtavasti myös nukettajien osallisuudesta tarinaan muutakin kuin vain nukkehahmoille annettuina ääninä. Nukettajien rituaalit esityksen alussa, ja lopussa kahden nukettajan ääneen lausumat vuorosanat, sulkevat tarinan omaan myyttiseen maailmaansa.

Vesinukketeatterin visuaalinen saarimaisema ja korppi.
Vesinukketeatterin visuaalinen saarimaisema ja saalistetun valaan ylle laskeutunut korppi.

Mitä mahdollisuuksia vesinukketeatterilla voi olla turkulaisella nukketeatterikentällä tulevaisuudessa? Mietimme ystäväni kanssa esityksen jälkeen, miltä tuntuisi nähdä nuket suuremmassa vesialtaassa, aivan omanlaisessa merimaailmassa, jossa liikuttaisiin luontevasti maanpinnan ja vedenpinnan alla? Tietysti nuket pitäisi rakentaa tällöin paljon, paljon suuremmaksi.

Muistan kuinka nuorempana vapaaehtoistyössäni Portugalissa suunnittelimme ja rakensimme kansainvälisen kokoonpanon voimin paperimassasta kaksi valtavaa nukkea. Kun urakka oli valmis, jättinuket laitettiin jokeen kellumaan paikallisen festivaalin kunniaksi. Siellä ne lipuivat ties minne. Toivon että pääsen nauttimaan veden valtakunnasta ja merellisistä elementeistä toistekin turkulaisessa nukketeatterissa. Miksei vesinukketeatteria voisi nähdä vaikka Aurajoella?

 

Kuvat: Maaret Virtanen

Kommentoi