Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Vertaansa vailla oleva vertaistuki

Kirjoittajalle mikään ei ole niin tärkeää kuin toinen kirjoittaja, jos kynää ja paperia ei lasketa mukaan. Toisen kirjoittajan kanssa voi jakaa tekstejä ja kertoa avoimesti, mikä tekstissä ”tökkii”. Yleensä toinen kirjoittaja huomaa jotakin sellaista, mitä ei ole tullut ajatelleeksi tekstin kirjoittamisvaiheessa ja synnyttää parhaimmassa tapauksessa ”ahaa”-elämyksen.

Vertaistuen avulla huomaa myös ne omat vahvuudet ja heikkoudet kirjoittajana. Vahvuuksilla voi auttaa toista kirjoittajaa, joka kamppailee jonkin kinkkisen kohdan kanssa omassa tekstissään. Vastaavasti heikkoja kohtiaan voi kehittää kuuntelemalla toisten kirjoittajien ehdotuksia ja kysymyksiä. Monesti juuri kysymykset saavat kirjoittajan päässä raksuttamaan uuden rattaan: Miksi tämä henkilö tekee näin? Mikä tämän juonenkäänteen syvempi tarkoitus on? Missä kohdin tarinan solmukohta kiristyy? Toisen kirjoittajan kysymys ei ole koskaan turha.

Kirjoittajapiirit

Olen ollut mukana monenlaisissa kirjoittajapiireissä, joista osa on jatkanut kokoontumistaan vielä kirjoittajakoulutuksen päättymisen jälkeen. Yhteinen päämäärämme, kehittyä ja kasvaa kirjoittajana, motivoi omaa kirjoittamista ja toisen kirjoittajan tsemppaamista. Se, että voi avoimesti kysyä ja kyseenalaistaa omaa ja toisen tekstiä, on äärimmäisen arvokasta.

On luonnollista, että kirjoittajat kohtaavat kirjoittajaryhmissä jaetut tekstit eri tavoin. Toisen tekstin kunnioittaminen on jokaisen vakavasti kirjoittavan peruslähtökohta. Eriävät näkemykset ja korjaukset on puettava sellaiseen muotoon, että ne palvelevat kirjoittajaa hänen sen hetkisessä vaiheessa hedelmällisimmin. Jokaisen kirjoittajan omalla vastuulla on, mitä ja miten näitä näkemyksiä, ehdotuksia ja kysymyksiä ottaa vastaan. Se on osa kirjoittamisen suolaa.

Itsenäiseksi kirjoittajaksi

Hyväksi kirjoittajaksi ei tulla olan taputuksilla ja suitsutuksilla, vaikka myönnettäköön että ne tuntuvat hetken aikaa hunajalta. Totuus kuitenkin on, että tekstin ääreen paluu ja työstäminen, uudelleen ja uudelleen työstäminen hiovat timanttia. Palautteen, omien ideoiden ja ”ahaa”-hetkien summaamana sitä synnyttää tekstiä, joka kerta kerran jälkeen näyttää enemmän juuri sellaiselta kuin sen pitäisi olla.

Fiktiivisen maailman luomisen ei tarvitse olla puuduttavaa yksin pakertamista. Kun tuntee toisia kirjoittajia, joiden taitoihin ja arvosteluun voi luottaa, voi omaa tekstiä tarjota luettavaksi. Erilaiset näkökulmat rikastavat tekstin luomisprosessia ja tekevät kirjoittamisesta antoisampaa. Mikään ei ole hienompaa, kun vertaisryhmän kirjoittaja antaa palautetta, että nyt tekstin paras ”koukku” on löytynyt.

Tekstin todellisuus on löydettävissä vain riisumalla kirjoittamisen keinotekoisuus. Tämän tietää jokainen kirjoittaja ‒ ja itsenäiseksi kirjoittajaksi haluava.

Kommentoi