Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Veden valtakunta Vietnam

Pitkulainen ja kapea maa, joka rajautuu lännessä Etelä-Kiinan mereen, viehättää vehreydellään ja veden täyttämällä maalauksellisuudellaan.

Pääkaupungissa Hanoissa kohtaan pian lentokentältä lähtiessäni riisipelloille kumartuneet maalaispitäjien miehet ja naiset, joiden pienissä hahmoissa erottuu vain kartionmallinen, monen länsimaalaisen tunnistama, valkaistusta oljesta valmistettu hattu (nón lá). Siellä täällä pellonpientareiden ja ojien välissä möllöttävät vesipuhvelit heiluttelevat laiskasti häntiään.

Sydämellinen vietnamilainen antaa ottaa kuvan itsestään.
Sydämellinen vietnamilainen antaa ottaa kuvan itsestään.

Mitä pidemmälle keskustaa lähestyn sitä vilkkaammaksi liikenne käy. Mopot, jotka kiitävät kaupungin kaduille, ovat olkihatun ohella toinen merkittävä vietnamilaiskuva. Trendikkyyttä vaalitaan ajajien pakollisissa varusteissa. Hello Kitty on ainakin äkkiseltään havaittuna yksi hauska design erilaisten mopokypärien pinnassa.

Merituulia Lehtinen kirjoittaa mukaansatempaavassa Kaakkois-Aasian matkakertomuksia sisältävässä teoksessaan Backpackerit Kaakkois-Aasiassa – Retkiä ja ruokaa Hanoista seuraavasti: ”Katujen varsilla näimme perheitä istumassa muovijakkaroilla ruokailemassa öljylampun valossa. Kuu paistoi suurten, katujen ylle kaartuvien puiden lomasta kävellessämme kapeita kujia ristiin rastiin. Rakennukset ovat vanhoja ranskalaistyylisiä puutaloja, joissa jokaisessa on ihastuttava pieni parveke. Tuntui kuin olisi hypännyt ajassa sata vuotta taaksepäin, ainoat nykyajasta muistuttavat asiat olivat Honda Dreamit ja me kaksi vaaleaa turistia.” (Lehtinen 2003.)

Yhdyn Lehtisen kaupunkikuvaukseen, vaikka toki kirjoittajan muistelusta on jo kulunut kauan aikaa, ja nykyteknologia sekä länsimainen kaupallisuus eksoottisineen vivahteineen on saavuttanut myös Hanoin ja sen noin seitsemän miljoonan asukkaan lähiympäristön. Silti kaupungissa on aistittavissa, etenkin yöaikaan, samaa kaihoa ja kuun kajoa, josta Lehtinen puhuu. Esteettinen muotokieli ja kirkkaat värit ovat myös jotain, josta nautin suunnattomasti.

Vietnamilaisia makuelämyksiä pikkuisilta muovijakkaroilta nautittuna.
Vietnamilaisia makuelämyksiä pikkuisilta muovijakkaroilta nautittuna.

Hanoin Vanha Kortteli (Old Quarter) hätkähdyttää monipuolisella liikkeiden valikoimallaan. Omaan ostospussiini mahtuvat muun muassa ihanan kevyet norsuprintatut kesähousut ja kissakahvi. Suuret mustavalkovalokuvat osoittautuvat kuitenkin rakkaimmaksi löydöksi. Molemmissa kuvissa hallitsee hiljaisuus ja hetken pysähtyneisyys. Vedessä vaivihkaa lipuvat puuveneet näyttävät katoavan kuin kummitukset sumuun. Kontrasti äärettömyyteen asti jatkuvan veden ja pienen veneen välillä pysäyttää. Vietnamilainen mestarivalokuvaaja Lai Dien Dam on näiden vangitsevien kuvien takana.

Ruusunteralehdet_esteettinen_elamys
Värit auttavat myös mielen rauhoittumisessa.

Virpi Hämeen-Anttilan kirjoittamassa runossa Veden kasvot teoksessa Onnen hetkiä Sinulle (Hämeen-Anttila, Virpi & Kukkasniemi, Riitta 2012) heijastuu jotakin, joka sopii mielestäni loistavasti veden ympäröimään Hanoihin:

Järvellä veneen alla vettä monta syltä, / valtameressä monin verroin enemmän, / lukemattomissa syvyyksissä / meiltä kätketty peilimaailma / täynnä elämää.

Tämän runokuvan haluan säilyttää sydämessäni Vietnamista.

Kommentoi