Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Valinnoillamme kudomme oman elämämme neuletta

Millaista elämää minä haluan elää? Tätä miettii varmaan moni meistä uuden vuoden alussa. Uusi vuosi on aina toivorikas, täynnä odotuksia ja uskoa omiin tavoitteisiin ja unelmiin. Tämä on erittäin hyvä asia. Välillä voi kuitenkin katsoa, josko muiden ihmisten, tuttujen ja tuntemattomien, kautta ja heihin turvautuen voisi löytyä vastauksia oman elämän lankojen yhteen punomiseen.

”Hänen elämästään oli puuttunut jotakin, mutta vasta kun hän oli löytänyt sen, hän oli ymmärtänyt mikä se oli: yhteisöllisyys. Nämä fiksut, vahvat naiset tukivat häntä, kun hän oli sen tarpeessa, ja hälyttivät puolestaan hänet paikalle, kun tilanne sitä vaati.” (Jacobs 2010.)

Kate Jacobsin romaani Lankakaupan talvi (Jacobs 2010) on hellyttävän todenmakuinen kertomus nuoren naisen Dakota Walkerin elämänvalinnoista, haaveista ja kamppailusta oman itsensä löytämiseksi. Parikymppinen Dakota luo määrätietoisesti uraa leipurimestarina New Yorkissa havainnoiden samalla itseään ja tekojaan menehtyneen äitinsä ja kauan sitten perheen rikkoneen isänsä kautta. Kuolleen äidin ystävät ovat muodostaneet monien sattumuksien kautta yhteisen neulontakerhon Dakotalle perintönä siirtyneen lankakaupan tiloihin, jossa neulominen ja kutominen ovat toisiinsa sitoutuneiden naisten tapa käsitellä todellisuutta, hyväksyä ja hylätä elämän realiteetit. Sokeripullat sulavat suussa ja villamyssyt lämmittävät naisten päissä, samalla kun elämältä opitaan yhtä ja toista merkittävää.

Elämän realiteetit nivoutuvat yhteen myös Katja Ketun novellikokoelmassa Piippuhylly, jossa historialliset tapahtumat siivittävät fiktiivisten henkilöhahmojen elämänkohtaloita. Tarinoissa etsitään, löydetään ja kohdataan ihmisiä niin ensimmäisen kuin toisen maailmansodan maisemissa. Teoksen sisällysluettelo on nimetty ”piippukokoelmaksi”, jossa jokaisen tarinan takaa löytyy omanlaisensa, elämän koulima ja kolhima piippu – ihminen.

Arjessa neuleen neulominen tai piipun polttelu tarkoittaa kirjaimellisesti juuri sitä mitä se on. Kirjallisuudessa asia on tyystin toisin, ja kuten Lankakaupan talvi ja Piippuhylly todistavat, kokonaisen teoksen maailman voi luoda näinkin tavalliselta toiminnalta vaikuttavan puuhan ympärille. Ei siis tarvita ihmeitä sille, missä ja miten ihmisen toivonkipinä, tai voisiko sitä kutsua paremminkin elämänkipinäksi, voi syttyä.

Riika_2

Piippuhyllyn alussa Pietari Kutila kirjoittaa tyttärelleen kirjeen muotoon puetussa tarinassa: ”Nyt tahdon istua hetken ja tuijotella Jäämerta. Kiislanruhosta valetut rasvakynttilät palavat mökin ikkunalla. Ehkä olen saanut kerrotuksi sinulle edes jotakin hyvää maailmasta. Raottanut sitä raskasta kamanaa, joka erottaa ihmisyyden tuonpuoleisesta.” (Kettu 2013.)

Hyvää maailmaa ja hyvää – itsellemme ja toisillemme merkityksellistä – vuoden 2016 alkua!

Kommentoi