Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Tulisieluinen toimittaja

”Hänellä oli tapana siekailematta osoittaa puhekumppanille, että tiesi jo kaiken mitä tämä sanoi, ja halusi sen sijaan tietää sen mitä kukaan ei vielä tiennyt, salaiset taustatekijät, vaietut syyt, paljastavat tosiseikat – eikä suinkaan kääreitä joihin asiat oli paketoitu. Kun hän on saanut haastateltavan ärsyyntymään kuulustelullaan, hän hymyilee valloittavasti ja alkaa luodata tätä uudestaan saadakseen ongituksi tietoonsa myös sen mistä toinen on päättänyt ehdottomasti vaieta.” (De Stefano 2014.)

Näin piirtyy kuva yhdestä viime vuosisadan merkittävimmistä journalisteista Oriana Fallaciasta (1929–2006) teoksessa Oriana Fallaci – Nainen ristitulessa. Tässä helppolukuisessa elämänkerrassa Christina de Stefano antaa aidon rehellisen kuvan tästä tulisieluisesta italialaisesta toimittajasta, joka janosi kirjailijaksi ja etsi poliittisia uutisia ympäri maailmaa.

Fallaci syntyi köyhään mutta kirjoja rakastavaan perheeseen. Kirjoittamisesta tuli pikkutytölle intohimo, ja lahjakas tyttö nostatti usein opettajiensa harmaita hiuksia esittämällä yhteiskunnallista kritiikkiä ja valveutuneita mielipiteitä koulunpenkillä. Koulumenestyksen myötä Fallacian tie jatkui yliopistoon, jossa hän opiskeli lääketiedettä.  Hänen setänsä oli toimittaja, joten nuorelle neidolle oli luonnollista jatkaa setänsä jalanjäljissä sanomalehtityöhön, jossa hän teki pitkää päivää yliopisto-opintojen ohella. Hän päätyi kuitenkin keskeyttämään opintonsa ja jatkoi kunnianhimoisesti työtä tuohon aikaan miesvaltaisella lehtialalla. Vasta Amerikassa Fallaci sai tilaisuuden näyttää lahjakkuutensa.

Journalistisen tähtiuran rinnalla Fallaci koki ensirakkauden, joka oli musertaa hänet. Se oli yksi hänen elämänsä vaikeimmista vaiheista ja sen vaikutukset hänen elämänsä myöhempiin vaiheisiin oli suuri. Seurapiiritoimittajaa enemmän Fallacia halusi kirjoittaa totuudenmukaisesti naisten asemasta, sodan runtelemista kriisipesäkkeistä ja vallankaappauksista. Hänestä tuli uhmakas maailmanmatkaaja, joka otti päättömiä riskejä.

Fallacian tarmo ja uhkarohkeus kirjoittaa poliittisesti arkaluontaisista ja vaietuista aiheista oli tänä aikakautena häkellyttävän paljastavaa, jopa röyhkeää monen mielestä. Hankalana pidettyä toimittajaa ei pidätellyt mikään ja monet salaiset tiedot saivat päivän valon hänen painetuissa teksteissään.

Minut Orianan Fallacian elämänkerta imaisi mukaansa. Hänen palava halunsa vaikuttaa teksteillään, on enemmän kuin poliittista kiihkoa. Niissä tiivistyy voimakas tahto löytää se kadonnut hyvyys ja oikeudenmukaisuus, jota elämässä kuuluisi olla. Vapaus naisena kirjoittaa ei ole itsestäänselvyys.

Firenzessä syntynyt ja kuollut toimittaja rakasti kirkonkellojen ääntä. ’”Rakastan pääsiäiskellojen soittoa. Jos olisin kuningas, antaisin määräyksen soittaa riemukelloja joka päivä.”’

Kommentoi