Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Sivustakatsoja

Sivustakatsojan rooli on mielenkiintoinen. Sivustakatsoja voi olla huomaamaton tarkkailija, mielenliikkeiden seuraaja tai tunteiden tulkitsija. Kirjallisuudessa sivustakatsoja saattaa olla koko tekstin kantava päähenkilö, joka kuvaa yksityiskohtaisen tarkasti mennyttä elämää ja suhteuttaa sitä tähän hetkeen sekä tulevaan eritoten sivustakatsojan perspektiivissä. Saara Turusen esikoisromaani Rakkaudenhirviö (2015) kuvaa ja pohtii elämää sivustakatsojan silmin ilolla, surulla ja melankolian sävyttämällä kaiholla.

Romaanissa minäkertoja palaa ajassa taaksepäin tapahtumiin ennen syntymäänsä, jota seuraa lapsuuden tarkat kuvaukset vanhemmista, sisaruksista, perheen lomamatkoista ja juhlapyhien vietosta. Askel kohti nuoruuden epävarmuutta ja uteliasta aikuisuuden taivalta on rikas ja kipeä samanaikaisesti. Elämän kolhuilta ei välty kukaan, vähiten sivustakatsoja itse. Rakkaus ei ole intohimoista roihua, vaan sitkeää arjessa elämistä, joka antaa ja ottaa pois. Kaiken tapahtumakuvauksen keskiössä on sivustakatsojan kristillinen kasvatus ja opittu maailmankuva, jonka linssin läpi sivustakatsoja katselee elämänmenoa lempeän kriittisesti:

”Kotimaan ihmiset ovat sen sijaan aivan toisenlaisia. He hiipivät seinän vierillä kuin sopulit ja toivovat, ettei kukaan huomaisi heitä. Kotimaassamme kaikki on muutenkin kunnossa. Tiet kulkevat suoraan ja ihmiset käyvät joulukirkossa, vaikka eivät Jumalaan uskokaan. Naisilla on samanlaiset kauhtuneet collegeasut kuin miehilläkin ja kaikki juovat viinaa yhtä paljon, paitsi äitini, joka ei juo ollenkaan vaan tuhahtaa halveksivasti, jos näkee juopon kadulla. Sitä paitsi meillä on hyvät lämpöeristykset ja laadukkaat pölynimurit sekä tarpeeksi kahvikuppeja jokaiselle kansalaiselle. Yritän tuntea kiitollisuutta aina, kun vain muistan, mutta en saa millään aikaan sellaista hurmiota, jonka kuvittelen lottovoitosta aiheutuvan. Ehkä se on kylmä tuuli, joka estää minua keskittymästä tarpeeksi.” (Turunen 2015.)

Sivustakatsojia on kirjallisuuden henkilögalleria täynnä. He ovat kiehtovia, älykkäitä, arvaamattomia ja joskus myös viekkaita. Kirjallisuudessa heitä ei missään nimessä pidä ymmärtää ”seinäruusuina”. Joskus mitäänsanomattomina hahmoina esitettyjen sivustakatsojien näkökulma on tarinan muuhun kerrontaan nähden merkittävä. Tällöin ne henkilöt, jotka ovat kuvitelleet passiivisesti katselevansa oman elämänsä läpijuoksua nousevat aktiivisiksi hahmoiksi. He ovat saattaneet elää elämäänsä muiden kautta vain tullakseen siksi, joita he oikeasti ovat. Turusen minäkertoja kasvaa viimein ulos oman elämänsä ihmettelyn ja hämmennyksen kehdosta. Silti se ei estä häntä olemasta edelleen sivustakatsoja, yhtä aikaa tarkkailija ja kokija, kaikkine elämän mausteineen ja vivahteineen.

Kommentoi