Kirjakulkuritar

BLOGIT | Kirjakulkuritar

Onnellinen sydän

”Kel onni on, se onnen kätkeköön”, sanoo tuttu suomalainen sananlasku. Onnellisella ihmisellä täytyy olla onnellinen sydän. Joskus olen lukenut jonkun onnellisuuspsykologin tai onnellisuustutkijan väitteistä siitä, miten onnen kätkeminen liittyy muiden ihmisten kateuden heräämisen hautaamiseen ja sosiaalisen epätasa-arvon kitkemiseen. Onnellisuudesta luennoineet ja siitä kirjoittaneet henkilöt painottavat kuitenkin, ettei yhden ihmisen onni ole toisen ihmisen onnellisuudesta pois. Olen täysin samaa mieltä tästä.

Minulle onni koostuu hyvästä olosta ja lähimmäisten kanssa vietetystä ajasta sekä itsensä toteuttamisesta ja sitä kautta saavutetuista onnistumisen kokemuksista. Onni lähtee sisältä, tunne siitä että on hyvä olla tässä ja nyt. Monen muun tapaan yhdyn siihen, että onni koostuu pienistä arkisista asioista. Joskus toki kaipaamme myös niitä suuria elämyksiä ja kokemuksia, jotka myötävaikuttavat onnen tunteen hetkittäiseen nousuun ja kukoistamiseen elämässämme. Suurimmaksi osaksi onni väreilee kuitenkin varsin yksinkertaisissa asioissa, kuten ilossa ja naurussa. Kukapa meistä ei olisi onnellinen nauraessaan maha kippuralla!

Yhdysvaltalainen Elizabeth Gilbert on kirjoittanut omaan elämäänsä ja kokemuksiinsa pohjautuvan kirjan Omaa tietä etsimässä – Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa (2007), jossa oman tien löytämiseen liittyy vahvasti onnen metsästäminen, kuin se olisi jokin ”tila”, johon elämässä tulisi päämäärätietoisesti pyrkiä.

Kirjassaan Gilbert jättää kaiken entisen taakseen – lupaavan uran, aviomiehen, yhteisen talon New Yorkin liepeillä – kuin raskaana painaneen viitan ja päättää lähteä yksin vuodeksi ulkomaille. Naisen kuva itsestään ja elämästään alkaa pikkuhiljaa rakentua uudelleen, kun hän seikkailee kolmen eri maan ja maanosan tantereilla. Kuten arvata saattaa, matkalla valkenee myös moni muu asia, kuten se ettei onni ja oman tien löytäminen perille ole aina kiinni paikasta, koska se ”paikka” on jo lähtökohtaisesti meissä sisällä – sydämessämme.

Onni on olla läsnä tässä ja nyt.

Onni on siis pitkälti myös hyvää ja tervettä itsetuntoa. Jos et rakasta ja kunnioita itseäsi, kuinka voisit edes olla onnellinen? Gilbert kirjoittaa Intiassa oppimansa meditoinnin mantran mukaisesti: ”Om Namah Shivaya” (suom. ”Kunnioitan jumaluutta joka asuu minussa”).

Omaelämäkerrallisena matkakirjana Omaa tietä etsimässä puhuttelee erityisesti juuri paljon matkustavia ja maailmalla ristiin rastiin reissanneita lukijoita, joille Gilbertin kohdemaissa vastaan puskeneet kielelliset ja kulttuuriset kärhämät ovat hauskaa luettavaa niihin kytkeytyvien samaistumiskokemusten myötä.

Gilbertin teko oli kieltämättä rohkea. Ripaus rohkeutta ei kuluta onnea, päinvastoin rohkea teko saattaa saada ihan uuden ”onnenpotkun” johonkin toiseen suuntaan, ja nyt en tarkoita onnenpotkulla tahatonta tuuria tai arpomista, vaan reipasta otetta omasta elämästä.

Lopulta onni voi löytyä vaikeiden valintojen ja koettelemusten jälkeen, tai sitten aivan viereltä ja sattumalta. Aivan kuin sateenkaaren pää, niin myös onni ja onnellinen ihminen ovat kovin salaperäiset.

 

Kuvat: Maaret Virtanen

Kommentoi